Taide kannattaa myös taloudellisesti
Kukoistava taide-elämä ja panostukset taiteeseen ruokkivat kansakunnan taloudellista menestystä. Suomessa tätä ei olla täysin tajuttu.
”Taiteen ja kulttuurin osuus bruttokansantuotteesta ja työllisyydestä on matala suhteessa pohjoismaisiin verrokkeihin. Suomalaista talouspuhetta ja politiikkaa luonnehtii tavara- ja vientifetisismi, ja se käy meille kalliiksi”, Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti luennoi Taiken ja Keskuskauppakamarin järjestämässä Talous, taide ja tulevaisuus -keskustelutilaisuudessa Helsingissä toukokuun viimeisenä päivänä.
Taiken johtajan Kaisa Rönkön mukaan asian huomaa jo lentokentällä.
”Tukholman Arlandassa Abba ottaa matkailijat vastaan siinä missä Helsinki-Vantaalla näytetään metsäkuvaa ja mustikka”, Rönkkö sanoi.
Varsin yksimielisessä keskustelussa vertailukohteeksi nousi Ruotsi: miten siellä ymmärretään kulttuurin ja talouden synergia paremmin ja mitä Abba-maasta voisi oppia.
Vastikkeellistakin tukea tarvitaan
Jäntti luennoi, pitkälti taloustieteen professorin Matti Pohjolan tutkimuksiin pohjaten, kuinka Ruotsissa on investoitu voimakkaammin aineettomaan pääomaan eli tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tämä on synnyttänyt tietointensiivistä palvelutoimintaa ja kirittänyt bruttokansantuotteen voimakkaampaan kasvuun kuin Suomessa.
”Suomessa investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat pieniä, vaikka niillä olisi korkea yhteiskunnallinen tuotto”, Jäntti luennoi.
Kommenttipuheenvuorossa musiikkituotantoyhtiö The Fried Musicin toimitusjohtaja Riku Salomaa kertoi globaalin äänitemarkkinan olevan noin 30 miljardia dollaria vuodessa ja liikepankki Goldman Sachsin ennustavan sille kasvua noin kymmenen prosenttia vuodessa.
”Kun musiikkiteosta, esimerkiksi mainosbiisiä, voi myydä yritykselle vuosi kerrallaan ja maantieteellinen alue kerrallaan, tuote skaalautuu periaatteessa liki rajattomasti”, Salomaa kertoi.
Hän toivoi, että myös valtio näkisi musiikin vakavasti otettavana vientituotteena ja investoisi siihen entistä enemmän. Kaiken rahan ei tarvitsisi olla vastikkeetonta tukea vaan valtio voisi suunnata musiikkialalle kohtuuhintaisia takausinstrumentteja.
Lisää läpileikkaavia koulutuskokeiluja
Kommenttipuheenvuorossaan Film Tampereen ohjelmajohtaja Fanny Heinonen peräänkuulutti luovan alan koulutuksessa määrän sijasta laatua ja toivoi holistisia ja läpileikkaavia koulutuskokeiluja.
”Jos elokuvaohjaajat ja tilastotieteilijät olisivat samassa koulutuspoterossa, päästäisiinkö katsojiin ja yleisöihin paremmin kiinni? Jos juristit ja elokuvatuottajat toimisivat yhdessä, saataisiinko tekijänoikeuksien hallintaan parempaa edunvalvontaa ja sääntelyä?” Heinonen kysyi.
Keskustelutilaisuuden puheenjohtaja taloustoimittaja Katja Boxberg huomautti Aalto-yliopiston olevan juuri tällainen kokeilu, joka tuo taiteilijat yhteyteen diplomi-insinöörien ja kauppatieteilijöiden kanssa synnyttäen luovuutta ja vaurautta.
Matti Vanhanen pääministerikaudellaan 2003–2010 oli mukana perustamassa Aalto-yliopistoa, joten hän sai vastata – vaikka paneelissa esiintyikin Kansallisgallerian hallituksen puheenjohtajan roolissa – kysymykseen, onko Aalto-yliopiston idea toteutunut.
”Kovin läheltä en ole voinut Aalto-yliopistoa seurata jälkeenpäin, mutta uskon, että Aalto- yliopiston kautta nousee sukupolvia, jotka muuttavat asenteita. Muotoilun, liiketalouden ja teknologian osaaminen ovat saman katon alla ja törmäytetään toisiinsa. Sama periaate pitäisi monistaa yhteiskuntaan paljon laajemminkin”, Vanhanen sanoi.
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi kertoi, kuinka on työssään vetänyt erilaisia projekteja ja hankkeita, joilla taidetta ja liike-elämää tuodaan lähemmäs.
”Eri alojen tekijöiden törmätessä syntyy aina jotain uutta. Myös tulevaisuudessa jokaisessa isommassa taloudellisessa hankkeessa pitäisi miettiä, miten taide ja kulttuuri siihen liittyvät ja miten yhteistyö edistää luovuutta yli itse hankkeen”, Romakkaniemi sanoi.
Pois historian kahleista
Paneelikeskustelussa panelistit ja yleisö miettivät suomalaisten ja ruotsalaisten erilaista asennetta taiteen kaupallisuuteen ja kaupallistamiseen.
Muotoilualan järjestön Ornamon toiminnanjohtaja Salla Heinänen kertoi, että Ornamo ajoi viime hallituskaudella voimakkaasti kansallista IPR-strategiaa eli aineettomien oikeuden strategiaa, jotta luovilla aloilla voisi skaalata liiketoimintaa ja saada näin veroeuroja yhteiskunnan hyväksi.
”Suomalaisessa mentaliteetissa ajatellaan suojaamista enemmän kuin Ruotsissa. IPR-strategiaakin tekivät juristit, ja se perustui suojaamisen lainsäädäntöön. Tärkeää olisi kuitenkin miettiä myös skaalaamista, että miten saataisiin parhaiten myytyä kerta kerran jälkeen lisää ja lisää”, Heinänen sanoi.
Enkelisijoittajajärjestö FiBAN:in (Finnish Business Angels Network) toimitusjohtaja Tiina Laisi-Puheloinen näki suomalaisten olevan liikaa historiansa vankeja.
”Suomi maksoi sotakorvaukset ja synnytti suurteollisuuden, eikä tästä ajattelutavasta päästä eroon. Viime viikolla olin Virossa isossa startup-tapahtumassa, jossa entinen presidentti kertoi, kuinka he aikoinaan kieltäytyivät ottamasta Viroon Škodan tehtaiden kokoonpanolinjoja. Virossa on haluttu rakentaa bisnestä eri lähestymistavasta, ja maassa onkin syntynyt suhteessa enemmän yksisarvisia kuin Suomessa”, Laisi-Puheloinen kertoi.
Yksisarvisella (unicorn) tarkoitetaan varhaisen vaiheen yritystä, joka on kasvanut yli miljardin dollarin arvoiseksi.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusneuvonantaja Petri Rouvinen huomautti ruotsalaisten olevan massiivisesti kansainvälisempiä kuin suomalaiset.
”Suomalaiset ajattelevat kansainvälisyydestä, että me mennään ja me viedään, eikä se ole kaksisuuntainen tie. Ruotsalaiset tulevat kansainvälisyyteen rohkeasti. He miettivät omistamisen ja hallitustyöskentelyn todella tarkasti, kun taas suomalaiset ovat fuusioissa löperöitä säilyttämään edustuksen hallituksessa. Ruotsalaisilla on todella pitkä vaurauden ja omistamisen kulttuuri. He ovat oppineet rahantekoon, ja siihen suhtaudutaan luontevasti”, Rouvinen sanoi.
Hallitusammattilainen ja Kalevala Korun entinen toimitusjohtaja Riitta Huuhtanen muisteli, kuinka Kalevala Korun vientimatkoilla hänen ympärillään koneessa istui lähinnä insinöörejä viemässä tuotannontekijöitä ympäri maailmaa.
”Ei siinä paljon näkynyt kulutustavaroiden tai aineettomien tuotteiden vientiä. Olemme olleet insinöörivetoinen maa, luottaneet Nokiaan ja metsäteollisuuteen. Nyt pitäisi uskaltaa ottaa esille luovat alat”, Huuhtanen sanoi.
Panelistit toisaalta totesivat rajanvetojen olevan vaikeita. Kyllä perusteollisuudessa ja sotakorvauslaivoissa on ollut mukana paljon ajattelua, luovuutta, tuotekehitystä ja muotoilua.
”Jos vaikkapa Genelec ja Ponsse olisivat valmistaneet kuution muotoisia teräslaatikoita, ei kumpikaan olisi enää elossa. Muotoilun merkitys brändin luomisessa tajutaan suomalaisessa teollisuudessa, mutta pienemmissä yrityksissä siitä helposti tingitään ensimmäisenä. Pitkä lista talotehtaita on kaatunut, kun ne eivät ole pysyneet muotoilussa ajan tasalla”, Matti Vanhanen totesi.
Teksti: Antti Kivimäki