Sivuston kuvat

Taike.fi-sivustolla on valokuvia taiteilijoista ja taideyhteisöstä tekemässä työtään. Kuvat on otettu Taiken nettisivuja ja viestintää varten.

Taiteilija työssään

Taiken nettisivujen vakokuvissa nähdään taiteilija omassa työympäristössään. Taide on työtä ja olemme halunneet näyttää millaista on taiteilijan ja taideorganisaation arki. Esitykset, taideteokset, kokemukset ja elämykset ovat katsojille näkyvää osaa taiteesta, mutta harvemmin pääsemme katsomaan itse työn tekemistä. 

Nyt julkaistuilla sivuilla on kuvattu taiteen valtionpalkinnon saajia viime vuosilta. Kartutamme kuvapankkiamme vuosi vuodelta. Nämä kuvat ovat ottaneet valokuvaajat Kai Widell ja Jouni Porsanger.

Arkkitehti Olavi Koponen

Olavi Koponen sai arkkitehtuurin valtionpalkinnon vuonna 2020. Näin hän kertoo omasta työstään:

Voisi ajatella, että työni on periaatteessa kahdenlaista: kun kyseeessä on uuden työn aloitus, se on sananmukaisesti luova ajatusprosessi. Siinä yritän hahmottaa itselleni tilanteen kokonaisuutena ja sen jälkeen antaa tuolle ajatukselle fyysisen hahmon. Työskentelen sekä tietokeneella, jolla teen alusta lähtien mallinnuksen, ja samalla teen perinteisen fyysisen mallin, koska usein jo sitä tehdessä paljastuu totuus eli tuleeko tästä mitään vai onko suunta täysin väärä. Pystyn hylkäämään ideoita 15 sekunnissa. Olen joskus verrannut ystävilleni työtäni mäkihyppyyn: siinähän on myös olennaista ponnistuksen oikea-aikaisuus. Jos se osuu nappiin, sen kyllä itse tuntee ja tuntee myös että nyt voi menna pitkälle.

Toisenlainen arki liittyy töiden toteutukseen ja siinä vaaditaan sitkeyttä ja kärsivallisyyttä kohdata vastoinkäymisiä. Noita ominaisuuksia minulla on niukasti. Tätä osuutta on yli 90 % kokonaisuudesta ja se ratkaisee täysin sen millä tasolla alkuperäiset ajatukset toteutuvat. Minulle työssäni on aina ollut olennaista tunnetaso ja siihen liittyvä aistimaailma. Jos ei pysty töillaan koskettamaan ihmisiä sydämestä, on epäonnistunut.

Kuva: Kai Widell

Arkkitehti työskentelee tietokoneen ääressä

Kuvittaja Marika Maijala

Marika Maijala sai kuvitustaiteen valtionpalkinnon vuonna 2020. Näin hän kertoo omasta työstään:

Työhuoneeni sijaitsee Harakan saaren Taiteilijatalossa Helsingin eteläisellä rannalla. Talossa toimi vuosikymmenien ajan Puolustusvoimien kemikaalilaboratorio ennen kuin siitä tuli taiteilijoden talo.

Minulle työhuoneeni on myös eräänlainen laboratorio: tila, jossa voin leikkiä erilaisilla materiaaleilla ja testailla ideoitani. Teen kuvituksia lastenkirjoihin, kirjoitan, maalaan ja piirrän sekä teen animaatioelokuvia. Minulla on ollut myös joka vuosi tapana rakentaa installaatiomainen näyttely johonkin saaren inspiroivista tiloista. Kaikki työskentelyni perustuu jollain tapaa piirtämiseen: piirroksista syntyvät tarinoiden ideat ja animaatioiden maailmat ja piirtämällä ja maalaamalla tutkin ja käsittelen tunteitani.

Työssäni luonnoksen ja valmiin teoksen rajat hämärtyvät ja kietoutuvat toisinsa, teokset myös kasvavat toinen toisistaan ja monta prosessia kulkee rinnakkain. Toisen kerroksen työhuoneeni on vähän kuin majakkani: soutamalla sinne aamuisin pysyn kurssissa ja asiat etenevät. Saaren luonto, eläimet ja vuodenkierto tulevat niinikään lähelle.

Kuva: Kai Widell

Kuvittaja katsoo ulos ikkunasta työhuoneellaan

Säveltäjä Lotta Wennäkoski

Lotta Wennäkoski sai musiikin valtionpalkinnon vuonna 2020. Näin hän kertoo omasta työstään:

Säveltäjä kirjoittaa nuotti-informaatiota muiden esitettäväksi - musiikkini ei olisi mitään ilman muusikoita, jotka saattavat säveleni ilmoille. Työhuoneellani on useimmiten yksinäistä ja hiljaista, mutta toisinaan saatan tarttua viuluun tai muuhun äänilähteeseen ja kokeilla ja ideoida erilaisia sointeja.

Sointikokeilujakin tärkeämpiä ovat kuitenkin äänetön kuvittelu ja kuulostelu. Kynää ja paperia käytän luonnosteluun, varsinaisia nuotteja kirjoitan nuotinkirjoitusohjelmalla. Säveltäminen on hidasta, esimerkiksi orkesterikappaleen tekemiseen menee useita kuukausia.

Kuva: Kai Widell

Säveltäjä puhaltaa putkeen.

Nykytaiteilija Sasha Huber

Sasha Huber sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2018. Näin hän kertoo omasta työstään:

Tein tämän "The Firsts - Edmonia Lewis" -taideteoksen taiteilijaresidenssissä MACRO-nykytaiteen museossa Roomassa kesällä 2019. Kuvasin teoksen valmistumista vaihe vaiheelta ja siitä tuli ensimmäinen stop motion -videoni nitomistyön tekemisestä.

Nitominen on yksi tunnusomaisista menetelmistäni luoda taidetta. Niittipyssyn käyttöön liittyy myös aseen käytön symboliikkaa. Niittien käyttö menetelmänä antaa minulle mahdollisuuden liittää niittipyssyn käyttö niin muistoon, kuulumiseen, voimaantumiseen, eriarvoiseen voimadynamiikkaan, historiaan ja nykypäivään liittyviin teemoihin. Niitit ovat tapa ommella siirtomaa-ajan haavat yhteen, välittää ja hoitaa aiheutettuja haavoja. Olen alkanut nimetä niiteillä tehtyjä taideteoksiani kipuasioiksi.

Kuva: Kai Widell

Nykytaitelija kantaa teostaan.

Rap-muusikko Ailu Valle

Ailu Valle sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 2019. Näin lukee hänelle annetuissa palkintoperusteluissa:

Inarilainen rap-muusikko Ailu Valle räppää pohjoissaameksi, suomeksi ja englanniksi paitsi saamelaisfestivaaleilla niin myös kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Rap-musiikki on monitaiteista, mutta Ailu Valle edustaa rapillaan myös monikulttuurisuutta.

Rap-muusikko Ailu Valle toimii esimerkkinä lapsille ja nuorille mahdollisuudesta tehdä taidetta omaehtoisesti, kulttuurisesta tai kielellisestä taustasta riippumatta. Vallen työ taiteilijana vahvistaa vähemmistökieliin kuuluvien lasten ja nuorten identiteettiä: jokaisella on oikeus omakieliseen taiteeseen.

Kuva: Jouni Porsanger

Räppäri hymyilee lavalla.

Kulttuurikeskus Museum of Impossible Forms

Museum of Impossible Forms sai vuoden 2020 monitaiteen valtionpalkinnon. Näin yhteisö kertoo omasta työstään:

Museum of Impossible Forms on kollektiivin perustama itsenäinen kulttuurikeskus Helsingin Kontulassa. Kollektiivi koostuu pääosin maahanmuuttajataustaisista ja ulkomaalaisista taiteilijoista ja kulttuurialan ammattilaisista, joiden keskeisenä haasteena on ollut suomalaisen taidekentän sulkeutuneisuus ja taiteen resurssien epätasainen jakautuminen. Tavoitteena on ollut tuottaa kulttuuritoimintaa lähiössä sen yhteisöjen omilla ehdoilla. Samalla haluttiin myös kyseenalaistaa missä ja millaista kulttuuritoimintaa on arvokasta tuottaa. Toiminta on ollut laajaa ja monipuolista, jonka keskeisenä yhteisenä tekijänä on moneen muovautuva tila Kontulan ostoskeskuksessa. Ohjelma kattaa performanssia, elokuvanäytöksiä, konsertteja, luentoja, työpajoja ja näyttelyitä. Lisäksi tarjoamme tilaa ja sen kirjastoa yhteisön vapaamuotoiseen käyttöön tarpeen mukaan.

Kuva: Kai Widell

Taideyhteisön jäsenet katsovat tietokoneen näyttöä.