Mitä pelit ovat opettaneet minulle koronasta ja kriiseistä
Pandemia on sulkenut meidät koteihimme ja perunut työ- ja huvitilaisuudet. Ne, jotka kykenevät, tekevät etätöitä. Muut uhmaavat todennäköisyyksiä ja pyörittävät yhteiskuntaa minkä ehtivät. Joidenkin mielestä tällainen varautuminen on ylireagointia, eihän tämä ole kuin pikku yskä.
Itse olen seurannut pandemian leviämistä jo muutaman kuukauden kohtalaisen tietoisena siitä, että kyllä tässä aikamoisen köhän kanssa ollaan tekemisissä, eikä Kiina oikeasti ylireagoinut rajoittaessaan 700 miljoonan ihmisen liikkumista.
Suuri syy tietoiseen mutta rauhalliseen suhtautumiseen löytyy tietenkin peleistä. Päätin pitkästä aikaa asentaa puhelimeeni Plague Inc. -pelin, jossa pelaaja pääsee suunnittelemaan tauteja, joilla on tarkoitus tappaa koko ihmiskunta. ”Karmivaa, eihän tuollaisesta saa tehdä pelejä!” huudahtaa äkkinäinen. Itse olen sitä mieltä, että tätä peliä pitäisi pelata kaikissa kouluissa muutama biologian ja yhteiskuntaopin tunti.
Pelien erikoisuus muihin taiteenlajeihin verrattuna on se, että pelaaja pääsee itse aktiiviseen rooliin ja vaikuttamaan teoksen tarinaan ja lopputulokseen. Pelit antavat myös mahdollisuudet tavanomaisesta poikkeavien roolien kokeiluun – kuten nyt esimerkiksi tappavien tautien kehittelyyn sen sijaan, että yrittäisi suojautua niiltä.
”Vihollisen” asemaan asettuminen auttaa ymmärtämään sen toimintaa. Kun yrittää keksiä, miten saisi taudin leviämään mahdollisimman pitkään ennen kuin oireet ilmenevät, huomaa pohtivansa koronan tartuntamalleja. Kun reagoi uusiin rokotekandidaatteihin mutatoimalla tautiaan näkee, miten jatkuvasti muuttuvien tautien rajoittaminen rokottamalla on hankalaa. Enää tarvitsisi keksiä, kuinka päästään Grönlantiin ja Madagaskarille ennen kuin ilmatilat suljetaan…
Plague Inc. on peliviihdettä ja sellaisena tieteellisesti epätarkka. Siitä huolimatta se on erittäin opettavainen peli, niin tartuntatautien kuin pelitaiteen mahdollisuuksien suhteen. Sitä pelaamalla sinusta tuskin tulee Tohtori Pandemiaa, kuten räiskintäpelien pelaaminen tuskin tekee sinusta massa-ampujaa. Se voi saada sinut ymmärtämään paremmin sitä, miksi näihin tauteihin suhtaudutaan vakavasti vielä silloin, kun kuolonuhrien määrä on vähäinen. Oli päivä, jolloin ruttoon oli kuollut vain yksi ihminen.
Jos nyt kuitenkin viruksen geenikierteisiin tarttuminen tuntuu henkilökohtaisesti turhan radikaalilta tai morbidilta ajatukselta, voi ihmiskunnan ja planeetan kohtaloa meditoida vaikkapa Fate of the World -pelin avulla. Korttipeliksi kuvattu poliittinen simulaatio antaa pelaajalle erilaisia reagointivaihtoehtoja ihmiskuntaa ja maapalloa uhkaaviin vaaroihin.
Ilmastonmuutos on pelissä jo hyvässä vauhdissa. Miten sitä pitäisi hillitä siten, että talous kuitenkin pyörisi ja tuottaisi tieteelle rahaa? Lisäksi täytyy pitää ihmiset niin kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa tyytyväisinä, etteivät mokomat ala mekkaloimaan. Tuolloin voi tietenkin alkaa pelata voimatoimikortteja, mutta kun yksi pelin pisteytysehdoista on onnellisuus, eivät katupartiot sitä ainakaan paranna.
Fate of the Worldissa nähdään peleille ominaisia vaihtoehtoisia, ennalta määräämättömiä todellisuuksia. Kohtalaisen yksinkertaisen korttipelipinnan alla pyörii monimutkainen simulaatio, jonka kaikkia mahdollisuuksia ei ole käsikirjoitettu etukäteen. Pelaaja voi itse kokeilla, minkälaisia seuraamuksia on erilaisilla päätöksillä ja olisiko joillekin tosimaailmassa huonoilta tuntuville ratkaisuille olemassa parempia vaihtoehtoja.
Peleissä et vain seuraa jollekulle muulle tapahtuvia asioita. Peleissä olet itse vastuussa tapahtumien etenemisestä ja joskus jopa niiden suunnasta. Eihän tämäkään mitään tieteellisen tarkkaa touhua ole, mutta uskottavuus on jokseenkin riittävällä tasolla, jotta viihtymisen rinnalla voi onnistua myös kehittämään ajattelua. Ja kyllä, pelissä voi pärjätä ja lopulta maailmalle voi käydä ihan ookoohkosti.
Oletan, että joillakuilla muillakin saattaa kalenteri tyhjentyä yllättävästi. Miksipä et siis käyttäisi muutamaa tuntia siihen, että katsoisit pandemiaa vastapuolen näkökulmasta.