Taiteilijoiden työt ja tulot kahden toisiaan täydentävän tutkimuksen kohteena

Taiteen ja kulttuurin barometrin teemana on tällä kertaa taiteilijan työn monet muodot ja osajulkistuksessa tuloksista esiteltiin niitä tietoja, jotka liittyvät taiteilijoiden erityyppisiin töihin ja tulolähteisiin. Barometrikyselyyn vastasi 1 417 eri taiteenaloilla toimivaa taiteilijaa. Verkkolähetyksessä esiteltiin myös Cuporen Taiteilijana Suomessa -pilottikierroksen tuloksia. Rekisteripohjaisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää taiteilijakunnan koko, taiteilijoiden pääasiallinen toiminta ja taiteilijoiden tulotaso eri taiteenaloilla. 

Erikoistutkijat Minna Ruusuvuori ja Anna Kanerva esittelivät taiteilijoiden työn eri muotoja barometrikyselyn vastausten perusteella. Taiteilijoista 93 prosenttia oli tehnyt taidetta, 72 prosenttia taiteen tekemistä mahdollistavaa työtä, 59 prosenttia muuta taiteilijan ammattitaitoa edellyttävää työtä ja 35 prosenttia muuta taiteilijan ammattitaitoon liittymätöntä työtä. Esityksessä esiteltiin myös syitä muiden töiden tekemisen taustalla. Merkittävimmiksi tulolähteiksi osoittautuivat palkka (31 %) ja työskentelyapurahat (26 %) koko taiteilijakunnan tasolla. Taiteen tekemisestä saadut tulot muodostivat taiteilijoiden kokonaistuloista noin puolet.

Taiteilijana Suomessa -tutkimusta esitteli verkkolähetyksessä erikoistutkija Maria Hirvi-Ijäs. Rekisteriaineisto ammattitaiteilijoista muodostettiin siten, että Tilastokeskuksen FOLK-aineistosta rajattiin ammattitaiteilijakunta neljän kriteerin avulla. Kriteerit olivat: Ammatti-/etujärjestön jäsenyys, apurahan saaminen, käyttökorvauksen saaminen ja taiteilijakoulutus. Yhden kriteerin täyttäminen oli edellytyksenä tutkimusjoukkoon kuulumiselle. Rajauksen perusteella Suomessa on 17 295 ammattitaiteilijaa (v. 2019). Esityksessä käytiin läpi taiteilijakunnan taiteenaloittaisia, demografisia, alueellisia ja pääasialliseen toimintaan liittyviä jakaumia. Myös tulotasoa esiteltiin käytettävissä olevien rahatulojen perusteella. Kaikkien taiteilijoiden osalta käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 26 126 euroa vuonna 2019. Ammattitaiteilijoista 48 prosenttia oli saanut apurahaa (valtio, säätiöt, organisaatiot) rekisteriaineiston perusteella.

Taiteilijoita tulee tutkia sekä yleisellä että yksityiskohtaisemmalla tasolla

Taiteen ja kulttuurin barometrin ja Taitelijana Suomessa -tutkimuksen tuloksia kommentoi pääsihteeri Hanna Kosonen Forum Artisista. Forum Artis edustaa taiteilijajärjestöjoukkoa, jonka jäsenistö koostuu noin 25 000 taiteilijasta. 

Kosonen piti tutkimusten kohteena olevia asioita tärkeinä, mutta samalla hyvin vaikeina. – Taide on niin moninaista, ei koskaan pysähtyvää. Uusia muotoja tulee koko ajan, on ristikkäisyyttä ja on uusia ajatuksia. Sen lisäksi taiteessa asiat kietoutuvat toisiinsa. Taiteen ja kulttuurin barometrissa puhutaan esimerkiksi opetuksesta erillisenä asiana. Silti monet taiteilijat kokevat, että opetus on yksi osa heidän taiteen tekemistään ja tuo heille paljon lisää ja uusia näkemyksiä.

Hanna Kosonen painotti, että suuria joukkoja koskevan tiedon lisäksi tarvitaan myös yksityiskohtaisempaa tietoa. Tässä yhteydessä hän olisi kaivannut tietoa myös tutkimusten ulottumattomiin jääneestä tulolähteestä ja nosti esiin yleisen käsityksen siitä. – Yksi toimeentulon lähde on puolison tai perheen tuki ja siitä asiasta pitäisi voida rohjeta puhua, koska ammatti-ihminen ei välttämättä tule työllään toimeen ilman läheisten apua. 

Taiteen tekeminen ei aina suostu menemään lokeroihin

Kosonen halusi ottaa kantaa myös Taiteilijana Suomessa -tutkimuksessa käytettyyn ammattitaiteilijan määrittelyyn. Ammattitaiteilijan kriteereinä tutkimuksessa olivat taiteilijajärjestön jäsenyys, tekijänoikeuskorvausten saaminen, apurahan saaminen ja taiteilijakoulutus. Yksikin näistä kriteereistä riitti yksittäisen taiteilijan pääsyyn tutkimusjoukkoon. Kosonen hämmästyi sitä, että ammattitaitelijoista vain pieni joukko täytti kaikki neljä kriteeriä. – Siellä oli vaan alle 500 taiteilijaa ja se on hyvin yllättävä tieto koska olin ajatellut tämän asian vähän toisella tavalla. Lisäksi tutkijoiden olisi hyvä mainita aineistosta se, että siinä eivät ole kaikki taiteilijat mukana, aineistossahan on mukana vain 17 000 taiteilijaa. Kosonen peräsi myös tarkkuutta ja lisää pohdintaa käytettyihin termeihin (esimerkiksi palkkiot, työkorvaukset). 

Ammattitaiteilijan määrittelemisessä Kosonen ymmärsi rajausten välttämättömyyden, mutta korosti myös sitä, että taiteilijaksi tullaan monia reittejä pitkin. Tässä hän viittasi myös siihen, että muualta Suomeen tulleiden taiteilijoiden voi olla hankala täyttää käytössä ollutta kriteeristöä päästäkseen mukaan tutkimuksen kohteena olevaan taiteilijajoukkoon.

Rajausten ongelmaksi voi Kososen mukaan koitua myös se, että uudet ilmiöt jäävät ammattitaiteilijuuden ulkopuolelle. – Miten saadaan uusi muodostuva taide mukaan - taide ulottaa lonkeroitaan pidemmälle ja pidemmälle erilaisiin paikkoihin. Miten saadaan mukaan sellaiset ilmiöt, mitä me emme vielä tunnista taiteeksi. Lokeroiminen on hankalaa taiteessa, koska se ei aina niihin lokeroihin suostu menemään. 

Keskustelussa pohdittiin taiteilijatutkimuksiin liittyvää problematiikkaa

Verkkolähetyksessä esiteltyjä tutkimuksia ja taiteilijatutkimuksia yleensä käsittelevään keskusteluun osallistuivat pääsihteeri Hanna Kosonen Forum Artisista, erikoistutkija Minna Ruusuvirta (Taiteen ja kulttuurin barometri), tutkija Aino Leppänen (Taiteen ja kulttuurin barometri ja Taiteilijana Suomessa -tutkimus) sekä tutkija Vappu Renko (Taiteilijana Suomessa -tutkimus) Cuporesta. Keskustelua moderoi erikoistutkija Sakarias Sokka Cuporesta, joka itsekin on mukana muun muassa Taiteilijana Suomessa -tutkimushankkeessa.

Taiteellista työtä mahdollistava työ jää usein näkymättömiin

Keskustelu lähti liikkeelle pohdinnalla, joka liittyi barometrikyselyssä käytettyyn jaotteluun erilaisista taiteilijan töistä (taiteen tekeminen, taiteen tekemistä mahdollistava työ, muu taiteilijan ammattitaitoa edellyttävä työ ja taiteilijan ammattitaitoon liittymätön työ). Moderaattori Sakarias Sokka toivoi keskustelijoilta täsmennystä erityisesti siihen, mitä on taiteen tekemistä mahdollistava työ, onko sen erottaminen varsinaisesta taiteen tekemisestä mahdollista ja onko tällaisen erottelun tekeminen ylipäätään mielekästä. – Barometriesityksessä tuotiin ilmi, että tähän mahdollistavaan työhön oli listattu muun muassa verkostoitumista, työmatkoja ja myös työkalujen hankintaa. Mietin tätä suhteessa muihin ammatteihin tai esimerkiksi tutkijan ammattiin ja koen itse vaikeaksi erotella, mikä olisi tutkimuksen tekemistä ja mikä sitä mahdollistavaa työtä.

Kosonen piti kysymystä mielenkiintoisena. – Kun omassa puheenvuorossakin puhuin siitä monimuotoisuudesta, niin en minä ainakaan uskaltaisi sitä rajaa vetää. En osaisi kauhean tarkkaan sitä määritellä. Toisaalta ymmärrän, että varmaan näitä kategorisointeja pitää tehdä. Uskon, että määritelmiä on yhtä paljon kuin taiteilijoitakin.

Barometritiimin Ruusuvirta myönsi, että monille taiteilijoille eron tekeminen osoittautui hankalaksi barometrikyselyssä. – Osa kokee hyvin vahvasti sen [taiteen tekemistä mahdollistava työ] osaksi luovaa prosessia eli taiteen tekemistä. Osa taiteilijoista tekee rajoja enemmän. Rajanveto taiteen tekemisen ja taiteen tekemistä mahdollistavan työn välillä ei aina ole välttämättä selkeä.

Ruusuvirta kertoi, että tämän kategorian tuominen taiteilijoiden erityyppisten töiden luokitteluun on lähtenyt aikaisempien barometrien tuloksista, joiden mukaan esimerkiksi edellä mainitun kaltaiset työt aiheuttavat usein ongelmia taiteilijoiden työhyvinvointiin eli muun muassa kuormitusta taiteilijan työssä. Sen vuoksi taiteen tekemistä mahdollistavan työn puheeksi ottaminen ja näkyväksi tekeminen on tärkeää. – Taiteilija harvoin - kuten tutkijakin - voi keskittyä ainoastaan luovaan työhön, taiteen tekemiseen, vaan taiteilijana pitää osata hyvin paljon erilaisia asioita liittyy ne sitten oman työn markkinointiin, hinnoitteluun, omien sosiaaliturva-asioiden hoitamiseen ja moniin muihin. Taiteilijan pitää olla aikamoinen moniosaaja, ja lisäksi näihin tehtäviin menee hyvin paljon aikaa ja moni taiteilija joutuu tekemään näitä tosi yksin. Ne ovat usein myös sellaisia tehtäviä, joihin kaivataan apua ja tukea.

Ruusuvirta mainitsi myös toisen syyn, miksi tällainen erilaisten töiden kategorisointi on myös merkityksellistä taiteilijoiden kannalta. – Taiteen tekemistä mahdollistavaa työtä tehdään usein palkattomasti kuten taidettakin usein. Taiteilijat hakevat apurahaa ja toivovat, että tulevaisuudessa saavat rahoitusta - taiteilijat verkostoituvat ja toivovat, että saavat tulevaisuudessa työtilaisuuksia.

Barometritiimin toisena edustajana Aino Leppänen oli Minnan kanssa samoilla linjoilla. – Varmasti tämä on ollut hyvin vaikea kysymys monelle vastaajalle ja haluan kiittää jokaista vastaajaa, joka on käyttänyt aikaa pohtiakseen näitä asioita. Kaikki taiteilijan monet työn muodot ja osakokonaisuudet toki limittyy ja lomittuu ja varmasti voi myös argumentoida, että se on kaikki samaa kokonaisuutta. Koska tässä barometrissa oli nyt teemana taiteilijan työn monet muodot, niin haluttiin tarkastella toimimista eri taiteenaloilla ja taiteenalayhdistelmiä sekä taiteenalarajojen ylittämistä, eri toimialoilla toimimista, tulolähteiden moninaisuutta ja myös tätä sisällöllistä moninaisuutta ihan konkreettisella tasolla ja sen takia oli tärkeää tehdä tämä jaottelu. Nämä kategoriat mahdollistavat myös monenlaisia jatkotutkimuksia, joita ei barometriraportin puitteissa ehditä tekemään.

Taiteilijana Suomessa -tutkimuksen Vappu Renko piti kategorisoinnista käytävää keskustelua hyvänä hyvästä syystä. – Mielestäni olennaista näissä kategorisoinneissa on se, että kenelle sillä on merkitystä, kun tehdään kategorisointeja ja mistä lähtökohdista niitä tehdään. Yksittäisten taiteilijoiden näkökulmasta voidaan kokea hyvin eri tavoin se, tehdäänkö taiteellista työtä tai taiteellista työtä tukevaa työtä. Onko sillä merkitystä taide- ja taiteilijapolitiikkaan hallinnollisesta näkökulmasta? Onko tavoitteena se, että taiteilijat tekisivät vain tietyn tyyppistä työtä? Nythän sellaista ei strategioissa sanallisteta. Pitäisikö avoimemmin kertoa, mistä kategoriat tulevat ja miten niitä määritellään?

Sokan mielestä näitä erityyppisiä töitä ja työn sisältöjä voisi ehkä tunnistaa paremmin kulttuuripolitiikassa ja pohtia, miten niitä voisi eri taiteenaloilla tukea. – Voisi jopa täsmällisemmin kysyä ja pohtia, minkälaiset tekijät mahdollistavat taiteellista työtä. Esiin tuli muun muassa se, mihin tehtäviin tarvittaisiin mahdollisesti apua tai tukea, mikä mahdollisesti on taiteilijalle ominaista/tarpeellista/hyvä osata ja onko työtehtävissä mahdollisesti jotain, jonka voisi joku muu tehdä. Tutkimuksessa ja hallinnossa on puhuttu paljon välittäjäammateista ja kuinka tällaista toimintaa voisi tukea. 

Palkka merkittävin tulolähde – eri taiteenalojen rakenteet luovat erilaisia mahdollisuuksia työsuhteiden solmimiseen

Sokka ohjasi keskustelun tulolähteisiin. – Barometriaineistossa oli nähtävissä, että palkat ovat taiteilijoiden merkittävin tulolähde. Tosin esityksessä ei tainnut olla erottelua siitä, ovatko ne taiteellisesta työstä vai muusta työstä, mikä on tietysti kiinnostava kysymys varsinkin suhteessa eri taiteenalojen tilanteeseen. Samalla nähtiin myös, että kaikilla taiteenaloilla on monia tulolähteitä. Toimeentulo tulee taiteenalasta riippumatta monista suunnista. Palkan merkitys korostui barometriaineistossa eniten esittävissä taiteissa, tekijänoikeuksien taas kirjallisuudessa ja musiikissa. Nämä liittyvät varmasti siihen, mikä on ominaista työskentelyä tietyillä taiteenaloilla - mikä se työskentelyn tapa ja muoto on. 

– Varmasti löytyy muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat edellä mainittuihin tuloksiin. Olen itse ollut Cuporen tutkimushankkeessa tutkimassa valtion kulttuurirahoitusta ja siinä yhteydessä olemme viitanneet jo parinkymmenen vuoden takaisiin - uudempiakin on! - tutkimuksiin siitä, miten taiteenalat on nähty Suomen kulttuuripolitiikan ja -rahoituksen kehityksessä. Voidaan puhua priorisoiduista ja marginalisoiduista taiteenaloista. Väitän, että tällaiset kulttuurihallinnon piirissä aikojen saatossa muodostuneet konventiot ja tietoiset tai tiedostamattomat valinnat näkyvät siinä, minkälaiset mahdollisuudet eri taiteenaloilla työskentelevillä taiteilijoilla on saada toimeentulo ja missä muodossa toimeentulon hankkiminen on mahdollista omalla ammattimaisella työllä.

Ruusuvirran mukaan julkisen rahoitusjärjestelmän kehitys ja valtion rahoitus on taustalla ja ne vaikuttavat siihen, miten tällä hetkellä taidetta tuetaan ja minkälaiset mahdollisuudet eri taiteenaloilla toimimiseen on. – Tiedämme, että taidelaitosrakenne tukee tietyillä taiteenaloilla enemmän pitkäjänteistä toimintaa ja tuo palkkatyömahdollisuuksia. Osaltaan se liittyy siihen, millainen rooli kunnilla on suhteessa valtioon taiteentukemisessa. Perinteisesti ammattitaiteen tukeminen on nähty valtion rooliksi ja Taike jakaa taiteilija-apurahoja, kunnissa niitä jaetaan vähemmän. Laitosten lisäksi tuetaan ammattimaista taiteellista toimintaa. Suomessa on kuitenkin ollut aika vahva tuki taiteelle ja kulttuurille historiallisesti ja se on osittain vaikuttanut siihen, että yksityinen tuki taiteen kentälle ei ole päässyt kehittymään siten kuin mitä se joissakin maissa on ja mitä se ehkä Suomessakin voisi olla. Eikä puhuta pelkästään taiteenalakohtaisista eroista vaan myös esimerkiksi alueiden välisistä eroista. 

Leppänen otti myös kantaa, mitä ongelmia kehityksessä voi myös olla. – Taide kehittyy koko ajan ja uusia muotoja syntyy ja niin myös halutaan. Varmasti on hallinnolle vaikea pysyä perässä siinä kehityksessä. Siinä mielessä ajattelisin, että taiteenalakohtainen tarkastelu on tärkeää, tunnistetaan nimenomaisesti, miten jotain tiettyä taiteenalaa olisi parhainta tukea.

Renko toi esiin rakenteellisia syitä palkansaajien erilaisiin osuuksiin eri taiteenaloilla. – Kyllähän se on selvää, että palkansaajien osuudet ovat erilaisia eri taiteenaloilla. Barometriaineiston mukaan palkansaajia oli eniten musiikissa ja esittävien taiteiden aloilla. Siihen liittyy VOS-laitosjärjestelmä, joka on ollut kulttuuripolitiikan hyvin vahva rakenne, sitä on kehitetty jo pitkään ja siihen tietysti kytkeytyy myös alueellinen näkökulma - työskentelymahdollisuuksien takaaminen. Vastikään olimme tekemässä tutkimusta taidemuseoista osana kuntien kulttuuritoimintaa ja teimme taidemuseoille kyselyn, jossa näkyi tosi selvästi se, että taiteelliseen työhön taidemuseoissa ei ole työpaikkoja, mikä taas heijastuu siihen, ettei esimerkiksi visuaalisilla aloilla ole mahdollista työskennellä palkansaajana. 

Seuraavaksi Sokka esitti Forum Artisin pääsihteeri Hanna Kososelle kiperän kysymyksen liittyen taiteilijoiden toimintamahdollisuuksien parantamiseen. – Kun Forum Artis edustaa laajasti kaikkia taiteenaloja ja teillä on monia eri taiteenaloja jäsenjärjestöissä, niin mitä ajattelet näistä eroista ja siitä, että sinun pitäisi esiintyä kaikkien puolesta. Onko yleisiä toimenpiteitä – varmaan on - ja onko erityisiä toimenpiteitä, joiden pitäisi olla taiteenalakohtaisia? 

Kosonen taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestön pääsihteerinä kertoi ottavansa kantaa maltillisesti. – Koska edustan niin montaa eri järjestöä, en oikein voi vastata kauhean jyrkästi mihinkään kysymykseen. Eri taiteenaloilla ansaintamallit muodostuvat erilaisista syistä. Huolestuttavaa on se kehitys, että monessa paikassa yritetään päästä työsuhteista eroon ja maksaa niin kutsuttuina työkorvauksena sellaisia asioita, jotka oikeasti olisivat palkkaa. Tulenarkana aiheena on taiteilijapalkka – se hyödyttäisi varmaan monissa tapauksissa, mutta saattaisi uhata moninaisuutta. Yleispätevä vastaus on se, että jos sitä rahaa olisi enemmän, niin sitä liikenisi kaikille. Prosentti lisää kulttuuribudjettiin ratkaisisi monia asioita, niin tylsä vastaus kuin se onkin.

Taiteilijan määrittelyyn käytetään erilaisia keinoja eri tutkimuksissa

Seuraavaan aiheeseen Sokka johdatti keskustelijoita ja yleisöä kertomalla Taiteilijana Suomessa -tutkimushankkeeseen ja myös barometrikyselyyn liittyvillä valinnoilla ja kriteereillä. – Taiteilijana Suomessa -hankkeessa varsinkin on jouduttu pohtimaan, miten rekisteriaineistoista saadaan nimenomaan taiteilijakuntaa koskevia asioita esiin. Se vaatii valintoja ja kriteerejä. Tutkimuskriteereissä on aika tiukka ammattitaiteilijuuden seula. Rekistereistä poimittiin tiedot apurahoituksen, taiteilijajärjestöjäsenyyden, taidealan koulutuksen ja tekijänoikeuskorvauksen perusteella. Taiteen ja kulttuurin barometri on taas täysin kyselypohjainen ja kyselyyn voi oikeastaan vastata kaikki itsensä taiteilijaksi tuntevat näin tiivistettynä. Miten näihin taiteilijuuden määreisiin – nämä kaksi tutkimushanketta ovat hyvät keissit, vähän erityyppiset - pitäisi suhtautua? Taiteilijuus ei ole mikään helppo määriteltävä, ei edes kansainvälisten tutkimusten perusteella. 

Aino Leppänen on mukana molemmissa tutkimushankkeissa ja hänen mukaansa kysymys taiteilijuuden määrittelemisestä on vaikea, mutta aina on jonkinlainen ratkaisu saatu aikaan. – Kokemukseni mukaan ammattitaiteilijuudelle on vaikea muodostaa sellaisia riittäviä ja välttämättömiä ehtoja, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle. Joskus taas mukaan tulee joku, joka ei koe olevansa taiteilija. Barometrikyselyissä on tullut jonkin verran palautetta siitä, että vastaaja ei niin koe olevansa taiteilija vaan jotain muuta. Kriteerien tasolla on jälleen taiteenaloittaisia eroja. Ajattelen itse niin, että näissä kysymyksissä on nimenomaan rikkaus esittää erilaisia lukuja. Taiteilijana Suomessa -tutkimus antaa tietynlaisen näkökulman tietynlaisista taiteilijoista ja jotkut muut antavat taas erilaisen näkökulman. Toki Taiteilijana Suomessa -aineistossa on hyvin edustava joukko taiteilijoita, mutta tietenkin on hyvä tiedostaa, että se on yhdenlainen näkökulma. Haasteitakin on - esimerkiksi usealla taiteenalalla toimiminen vaikuttaa siihen, miten voidaan vertailla eri taiteenaloilla toimivia taiteilijoita.

Lukujen esittelyn yhteydessä on hyvä perustella, mistä ne koostuvat ja mitä pitävät sisällään Sokka tiivisti puheenvuorojen perusteella. – Ei ole ehkä ihan helppoa sanoa täsmällisesti ja eksaktisti laskettuna, että Suomessa on juuri näin monta ammattitaiteilijaa. Ehkä sen kanssa pitää vaan pystyä elämään, koska mittakaavat saadaan kyllä esiin.

Vappu Renko totesi, että molempia taiteilijatutkimuksia ja taiteilijan määritelmiä tarvitaan. – Lähtökohta on se, että taiteilijuus on avoin ammatti ja avoin toimijuus.  Lokeroiminen ja määritteleminen tutkimustarkoituksiin ei tarkoita sitä, että pitäisi sanoa kenellekään, että voiko hän olla taiteilija. Mutta tutkimusta tehtäessä täytyy jollakin tavalla määritellä, keistä puhutaan ja kun tutkitaan taiteilijoita ja tarvitaan näitä erilaisia luokitteluja. On tärkeää kertoa selkeästi se, kenestä milloinkin puhutaan. Ja parhaimmillaan erilaiset näkökulmat ja lähestymistavat tukevat toisiaan kuten tässä Taiteen ja kulttuurin barometri ja Taiteilijana Suomessa -tutkimus. Taiteilijana Suomessa -hankkeessa on rekisteritutkimusnäkökulma ja barometrista saadaan tietoa asioiden koetusta merkityksestä taiteilijoille.

Sokka ja Kosonen olivat samaa mieltä edellisten puhujien kanssa. Myös Kososen mielestä taiteen ja taiteilijan määritteleminen on vaikeaa. – Asia on ehkä murroksessa. Meidän pitäisi ehkä vähän enemmän rohjeta puhua siitä, että ehkä ihan kaikki asiat eivät ole taidetta, ehkä kaikki eivät ole taiteilijoita, vaikka hyvin samantapaisia asioita tehdään ja samantapaisia elämyksiä ja kokemuksia yleisölle tuotetaan. Laatu on rakas lapsi, josta puhutaan, enkä oikein uskalla lähteä siihen keskusteluun. On hyvä, että tässä tutkimuksessa [Taiteilijana Suomessa] on nyt tällainen rajaus, on hirveän hyvä tuoda se esiin ja samaten on hirveän hyvä tuoda esiin sekin, että siinä ei sitten todellakaan ole kaikki suomalaiset taiteilijat mukana vaan osa ryhmästä.

Myös Ruusuvirta oli samoilla linjoilla muiden kanssa. – On vaikea luoda mitään selkeää kriteeristöä eikä sille ole tarvettakaan. Me olemme barometritutkimuksissa useamman kerran kysyneet taiteilijoilta itseltään, minkälaisia kriteerejä he itse näkevät tärkeiksi taiteilijan määrittelyssä. Eniten samaa mieltä on oltu siitä, että taiteilija on henkilö, joka saa tunnustusta taiteilijayhteisöltä. Koulutus on noussut myös keskeiseksi tekijäksi sekä myös tulonmuodostus taiteellisesta työstä. Aika vähän on oltu sitä mieltä, että taiteilija on henkilö, joka haluaa itseään kutsuttavan taiteilijaksi. Barometrikyselyissäkin nähdään, että muutkin kriteerit ovat tärkeitä ja näin esiin tulee se, että kriteerit ovat tosi moninaisia ja vaihtelevia. 

Taiteilijoita koskevan tietopohjan kehittämiseen tarvitaan erilaisia tutkimusaineistoja ja tilastoinnin yhtenäistämistä

Lopuksi Sokka esitti tärkeitä kysymyksiä. – Mitä olemme oppineet tähän mennessä, kun tekeillä on ollut Taiteen ja kulttuurin barometrit ja uutena työläs rekisteripohjainen Taiteilijan Suomessa -tutkimus? Miten voisimme kehittää edelleen taiteilijoita koskevan luotettavan tiedon keräämistä? Jos ajatellaan niin, että se ei ole pelkästään tutkijoiden päätettävissä, mitä tutkijoina toivoisimme? Mikä tutkijoita auttaisi saamaan mahdollisimman luotettavaa tietoa taiteilijakunnasta?

Ruusuvirran mielestä eri menetelmillä erityyppisen tiedon kerääminen ja vertaaminen on ollut hyvä tie. – Yksi keskeinen asia on se, että tiedon tuottamisen lisäksi saisi sen tiedon välittymään eteenpäin päätöksentekijöille ja niille, jotka aidosti päättävät asioista. Päätöksenteossa nimenomaan monipuolisten näkökulmien huomioonottaminen on tärkeää, koska toimintakenttä ja taiteilijakunta on niin moninainen. 

Kosonen piti tärkeänä moninaisuuden huomioimista ja ihmisten kohtaamista. – Meillä oli lämmittelynä keskustelua siitä, miten nämä asiat muuttuvat ja miten taiteen ja taiteilijan käsitteet elävät ajassa. Kun mainitsit tulonmuodostuksen, niin jotkut ovat sitä mieltä, että jos joku elää ja oikeinkin hyvin ansaitsee taiteella, niin hän on taiteilija, vaikka ei täyttäisi niitä muita kriteerejä. Nämä ovat sellaisia asioita, että näitä ei voi sivuuttaa, vaikka itse olisi mitä mieltä tahansa ja kokisi, että tietää, mikä on taidetta ja mikä sitten korkealaatuista viihdettä. Tärkeää olisi laajentaa alaa. 

Renko halusi ottaa kantaa tiedon keräämisen kehittämiseen. – Olen samaa mieltä moninäkökulmaisuudesta. Olemme Taiteilijana Suomessa -tutkimuksessa (rekisteriaineisto) huomanneet, että tilastoinnissa on vielä tosi paljon kehittämistä ja sitä työtä olemme tehneetkin paljon – moni tässäkin keskustelussa mukana oleva on ollut siinä mukana – mutta siinä on vielä tehtävää. Ihan kuin hallinnossakin alkaen taiteenalojen kategorisoinnista ja se, että meillä on rekisteritietoa tosi hajallaan eri tahoilla ja rekisteritietojen laatu vaihtelee. Olisi kaikkien etu kehittää sitä, että saisimme parempaa ja monipuolisempaa tietoa taiteilijakunnasta.

Leppänen ehdotti myös sellaista vuoropuhelua ja keskustelua, joiden avulla päästäisiin vertailtavampaan tietoon eri tahojen kanssa. Sokka tarkensi puolestaan, että säätiökentällä isoja apurahoja myöntävien säätiöiden luokittelut ovat olleet säätiökohtaisia ja eroavat valtionhallinnossa käytetystä luokittelu(i)sta. Valtionhallinnossa on hänen mukaansa erilaiset luokittelut eri hallinnonaloilla.   Kokonaiskuvan luominen on valtavan työlästä, jos edes mahdollista. Kaikkien osapuolten pitäisi kyetä vuoropuheluun ja tehdä yhdessä töitä sen eteen, että tiedot saataisiin mahdollisimman hyvin tutkijoiden ja tutkimustiedon käyttäjien hyödynnettäväksi.

Taiteen ja kulttuurin barometrin 2023 (Taiteilijan työn monet muodot) tulokset kokonaisuudessaan julkistetaan 17.4. 2024 järjestettävässä keskustelutilaisuudessa (live + verkkolähetys) Helsingissä. Paikka varmistuu myöhemmin, seuraa Cuporen ja Taiken viestintää ja tapahtumakalenteria.