Taiteen valtionpalkinto 2020: Äänessä suomentaja Markku Päkkilä | Artikkeli
Julkaisemme Taiken verkkosivuilla juttusarjan, jossa vuoden 2020 taiteen valtionpalkinnon saajat kertovat omasta polustaan taiteilijoina. He raottavat ovea työnsä tekemiseen vastaamalla muutamaan kysymykseen.
Kuinka valtionpalkinnon saajaksi tullaan? Eli taiteellinen urasi pähkinänkuoressa.
Ensin oli oivallettava tehtävä, joka vastaa omia lahjoja, taipumuksia ja hengen paloa. Seuraavaksi oli hankittava tarvittavat opilliset ja taidolliset valmiudet. Vielä piti löytää toimiva tekemisen tapa ja paikka, otollisia yhteistyökumppaneita ja jonkinmoinen työyhteisökin.
Kun innostavia tilaisuuksia tarjoutui, pyrin tarttumaan niihin päättäväisesti. Määrätietoisen ponnistelun lisäksi myös sattumalla ja tuurilla on ollut osansa. Valmistuin parahiksi keskelle edellistä suurta yhteiskunnallista mullistusta, eli 90-luvun lamaa, mikä aiheutti vuosikausien tyhjäkäyntivaiheen, mutta se ei tainnut lopulta olla pahasta. Kun palaset alkoivat löytää paikkansa, olen yrittänyt työskennellä määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti, ahkerasti ja laajalla paletilla. Jotenkin näin.
Mitä kohti suuntaat seuraavaksi?
Otan palkinnon vastaan kiitollisena. Se on hieno tunnustus neljännesvuosisadan jatkuneesta taiteellisesta työstä. Työ itsessään on siinä määrin palkitsevaa, että jatkan entiseen tapaan. Minulla on kollegoita, jotka ovat tehneet töitä hyvin tuloksin pitkästi yli niin sanotun normaalin eläkeiän, ja heidän esimerkkinsä innoittamana pitkää tähtäintä voisi kurillaan asetella toisen neljännesvuosisadan päähän.
Mikä on ajankohtainen viestisi ihmiskunnalle?
Rauhaa.
Kotirauhaa.
Työ-, ruoka- ja koulurauhaa.
Sielunrauhaa, mielenrauhaa.
Luonnonrauhaa.
Joulurauhaa.
Rauhaa.
Markku Päkkilä sai vuoden 2020 kirjallisuuden valtionpalkinnon. Kirjallisuustoimikunta perusteli palkintoa seuraavasti:
Suomentaja Markku Päkkilä (s. 1965) on kääntänyt englanninkielistä kauno- ja tietokirjallisuutta lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Viime vuosina huomiota ovat herättäneet brittiläisen yläluokan elämää ruotivat romaanit, joissa Päkkilä vyöryttää lukijan silmien eteen englantilaisen luokkayhteiskunnan kaikessa raadollisuudessaan, viiltävän huumorin höystämänä. Yhtä luontevasti ja uskottavasti hän siirtyy 1960-luvun Yhdysvaltoihin järkyttävässä poikakotikuvauksessa.