Uusia alkuja, kuormaliinoja ja yhteistyötä ilmastokriisin äärellä
Luova verkko järjesti yhteistyössä Taiken kestävän kehityksen tiimin, Hämeenlinnan taidemuseon ja Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan kanssa seminaarin, joka pureutui taiteen ja tieteen muutosvoimaan kestävyysmurroksessa.
Muutos alkaa meistä -seminaari järjestettiin aikana, jota riivaavat useammat ihmiskunnan elossapysymisen kannalta oleelliset kriisit. Ihmiskunta tarvitsee uudenlaista ajattelua ja vanhoista vahingollisista tavoista poisoppimista. Käsillä ovat viimeiset hetket ymmärtää, että maapallon kriisiytyvä tila ajaa meidät pian tilanteeseen, jossa taiteen tai tieteen tehtäviä, budjettiriihiä tai Hukkajoen pohjassa olevien raakkujen tilaa ei enää tarvitse miettiä.
Siksi, kun toivoa yhä on, meidän on kaikessa toiminnassamme otettava huomioon ekologisesti kestävät näkökulmat. Tämä koskee yhtä lailla taiteen ja kulttuurin kuin muidenkin yhteiskunnallisesti merkittävien rakenteiden tavoitteita.
Seminaarin teemaa pohtiessamme keskustelimme taiteen ja tieteen vuoropuhelun merkityksestä ja roolista uusien tulevaisuuskuvien kirjoittajana. Seminaari syntyi ajatuksesta tehdä jotain konkreettista kestävyysteemojen edistämiseksi. Halusimme luoda tilaisuuden, jossa eri alojen toimijat kokoontuvat pohtimaan taiteen vaikutusvaltaa kestävyysmurroksessa.
Taide ja kulttuuri eivät ole vapaita maapallon kantokyvyn kriiseistä. Toisaalta ne tarjoavat valtavat mahdollisuudet uuden ajatteluun, jolla voidaan vahvistaa esimerkiksi ekososiaalisen sivistystyön sekä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin merkityksiä jatkuvan talouskasvun tavoittelemisen vastavoimana.
Yhteistyöllä yhteisiä tavoitteita kohti
"Muutos alkaa meistä" tarkoittaa jokaisen toimijuuden ymmärtämistä osana kestävyysmurrosta. Ilmastonmuutoksen ja kompleksisten ongelmien keskellä tarvitsemme uusia ajatuksia, resilienssiä ja uusia yhteistyökuvioita.
Kompleksiset ongelmat, raskaan ajankohtainen teema ja herkästi pirstaleinen tulevaisuuskuva ovat kuitenkin asioita, joita kukaan ei voi ratkaista yksin. Niiden ratkaisemiseen ei yhden ihmisen tai välttämättä edes yhden organisaation osaaminen riitä. Siksi tarvitaan uutta ajattelua myös yhdessä tekemiseen. Usein se lähtee liikkeelle niinkin pienestä kuin yhteisen haasteen äärellä kohtaamisesta.
Tilaisuudessa oli varattu aikaa erilaisille kohtaamisille taiteen, verkostoitumishetkien, lounaan ja vegaanisen illallisen äärellä sekä saunan lauteilla. Saadun palautteen pohjalta juuri kohtaaminen nousi monelle merkittäväksi kokemukseksi.
Seminaarin puheenvuorojen yhtenä punaisena lankana oli ajatus siitä, että taide, kulttuuri, taiteilijat, kulttuuripolitiikka ja kulttuuriperintö voivat vaikuttaa käynnissä oleviin ekososiaalisiin kriiseihin. Oleellista on ymmärtää käynnissä olevan muutoksen vauhti ja suunnata resursseja yhteistyöhön ja monialaiseen toimintaan, kuten yhteishankkeisiin.
Tilaisuudessa tarjottiin tietoa erilaisista rahoituskanavista sekä katsaus jo käynnissä oleviin luovien alojen kestävän kehityksen hankkeisiin. Työpajoissa osallistujia heräteltiin ideoimaan kestävyysmurrosta kiihdyttäviä hankkeita ja yhteistyökuvioita.
Blogia kirjoittaessani eletään syyskuuta, ja Suomen ylle on pysähtynyt päiviä kestänyt helleaalto, jollaista ei ole koettu yli 30 vuoteen. Kirjoitan parvekkeella kesähepenissä ja muistelen elokuista Hämeenlinnaa. Dialogin lisäksi jäin kaipaamaan useampia taideteoksia Taidevaltakunta ‘24 -biennaalista. Haaveilin Laura Liljan Cargo Glow -teoksen hankkimisesta omaan kotiini. Lähempi tutustuminen kuitenkin osoitti, että teos on vahvasti tilallinen ja kooltaan aivan liian massiivinen pieneen helsinkiläiseen asuntooni. Ehkä se kuuluikin kokea osana näyttelyä, eikä hillota kenenkään omaan kotiin.
Ja ehkä tässä piilee lopulta koko seminaarin ydin: kohtuullisuus, kollektiiviset kokemukset ja taiteen voima. Niiden pariin on syytä palata vielä seuraavissa kestävyysmurrosta käsittelevissä dialogisissa seminaareissa.
