”On olemassa rinnakkaisia taidemaailmoja – kuinka ne tuodaan yhteen?” kysyy Maija Karhunen
Maija Karhunen on työskennellyt vuosien varrella tanssijana ja esiintyjänä lukuisissa esittävän taiteen työryhmissä, kuitenkin usein ainoana vammaisena henkilönä. Tietoaan ja kokemuksiaan hän on hyödyntänyt työskennellessään eri hankkeissa Kulttuuria kaikille -palvelussa ja freelancer-asiantuntijana.
Karhusen uran alkuaikoina, noin 15 vuotta sitten, saavutettavuuteen ja moninaisuuteen kiinnitettiin huomattavasti vähemmän huomiota kuin nykyään. Saavutettavuustyötä on tehty suomalaisissa kulttuuriorganisaatioissa ainakin 1990-luvulta lähtien, mutta muutos on ollut hidasta.
“Viime vuosikymmenten aikana saavutettavuudessa ja siihen liittyvissä asenteissa on tapahtunut melko vähän konkreettista edistystä. Taide- ja kulttuurialalla olisi tärkeää tunnistaa, mihin laki velvoittaa jo nyt. Selkeä saavutettavuus- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö on myös taide- ja kulttuurialan etu”, Karhunen sanoo.
Karhunen pitää hyvänä esimerkkinä kunnianhimoisesta saavutettavuuslainsäädännöstä Kanadaa, joka tavoittelee täyttä saavutettavuutta vuoteen 2040 mennessä. Vammaiset ihmiset ovat mukana lainsäädännön laatimisessa, ja lain toteutumista valvotaan järjestelmällisesti.
“Tiukempi lainsäädäntö ja konkreettiset säännökset osoittavat, että Kanadan suunnitelmassa vammaiset ihmiset nähdään asiantuntijoina ja päätöksentekijöinä, ei vain hoivan kohteina”, Karhunen sanoo.
Enemmän ammatillisia mahdollisuuksia
Karhusen mukaan yksi merkittävä ongelma suomalaisessa taidemaailmassa on ollut, että vammaiset ihmiset on pitkään nähty herkemmin taiteen vastaanottajina kuin tekijöinä tai muissa ammatillisissa tai vaikutusvaltaisissa rooleissa.
On tärkeää tarjota luiskia, mutta tärkeintä olisi tarjota tasa-arvoinen ammatillinen mahdollisuus kaikille.
Lisäksi vammaiset taidealan ammattilaiset ovat luoneet omia taidetapahtumiaan, koska heidän taiteellista työtään ei ole tunnettu niin sanotussa taiteen valtavirrassa, eikä heitä siksi ole kutsuttu ohjelmistoihin.
”On olemassa rinnakkaisia taidemaailmoja, kuinka ne tuodaan yhteen?” Karhunen kysyy.
Vammaiset taiteilijat ja taideammattilaiset kohtaavat esteitä muun muassa taidekasvatuksen, rahoituksen sekä palautteen ja kritiikin saamisen suhteen. He eivät usein myöskään työskentele esimerkiksi kuraattoreina, taiteellisina johtajina tai muissa päätöksentekoa edellyttävissä tehtävissä. Vammaisuuteen liittyvä asiantuntemus ja yhteydet puuttuvat esimerkiksi kuraattoriyhteisöistä.
”Haluaisin haastaa taidetapahtumien järjestäjät ja muut alan ammattilaiset pohtimaan asiaa tarkemmin. On tärkeää tarjota luiskia, mutta tärkeintä olisi tarjota tasa-arvoinen ammatillinen mahdollisuus kaikille. Taidetapahtumissa ja -tiloissa voisi olla moninaisempia mahdollisuuksia tuelle, kehittymiselle ja verkostoitumiselle,” Karhunen sanoo.
Katse sosiaaliseen saavutettavuuteen
Vaikka Karhunen painottaa vammaisten ihmisten ja saavutettavuuden huomioimista taidealan ammatillisissa rooleissa, on hänestä tärkeää ajatella saavutettavuutta myös yleisön ja taiteilijan näkökulmista.
Karhusen mukaan taidetapahtumien tulisi huomioida laajemmin saavutettavuuden sosiaalinen ulottuvuus, sillä jokaisella on oikeus osallistua taidekokemukseen ja kokea yhteisöllisyyttä.
”Miten ihmiset saadaan tuntemaan itsensä aidosti tervetulleiksi? Onko se mahdollista vain joidenkin osallistavien menetelmien kautta? Miten taiteesta tulisi viestiä ja kuka voi toimia välittäjänä taideorganisaatioiden ja ulkopuolelle jääneiden ihmisten välillä?” Karhunen kysyy.
”Saavutettavuudessa ei ole kyse vain esteettömyysasioiden tarkistuslistasta, vaan se vaatii laajempaa ymmärrystä ihmisten moninaisuudesta”, hän jatkaa.
Taidetapahtumaan osallistuminen voi myös herättää kysymyksiä tilassa tai ympäristössä liikkumisesta. Kenen on mahdollista liikkua kaupunkiympäristössä? Onko kaikille riittävästi aikaa edetä omassa tahdissa tai pitää lepotaukoja?
”Jos taidetapahtuman kokeminen vaatii reitin kulkemista muiden osallistujien kanssa, kulkevatko kaikki saman reitin vai tarjotaanko erillistä esteetöntä reittiä? Onko liian radikaalia ajatella, että reitti olisikin yhteinen ja kaikki kulkisivat esimerkiksi luiskien kautta?” Karhunen pohtii.
Teksti: Luova verkko (ESR+)
Lue lisää aiheesta
- Kulttuuria kaikille -palvelun julkaisu (2024): Onko maailma valmis? Kirjoituksia taiteesta ja vammaisuudesta.
- Vammaishistoriakuukausi 2024.
Syyskuussa vietettiin ensimmäistä vammaishistoriakuukautta. Vammaishistoriakuukauden tavoitteena on kannustaa yksilöitä, yhteisöjä ja eri toimijoita käsittelemään yhteistä historiaamme vammaisuuden näkökulmasta.