Web3 tuo työkaluja digitaaliseen kollektiiviajatteluun luovilla aloilla – haastattelussa LUME-hankkeen projektipäällikkö Katri Halonen

Kun web3 nousi muutama vuosi sitten laajan kiinnostuksen kohteeksi, teknologiapuheessa alkoi vilistä käsitteitä, kuten metaversumi ja kryptovaluutat. Web3 on internetin kehitysvaihe, jossa käyttäjät voivat omistaa dataansa ja osallistua päätöksentekoon hajautetun teknologian avulla. Vaikka teknologisen kehityksen vauhti on ripeä, on web3-teknologia yhä vaiheessa.

– Luovilla aloilla web3 eli uusi internet on edelleen alihyödynnetty mahdollisuus. Jos taide, kulttuuri ja luova ala eivät herää kehitykseen, suuryritykset ehtivät valtaamaan alan, sanoo LUME-hankkeen projektipäällikkö Katri Halonen Metropolia ammattikorkeakoulusta.

ESR+-rahoitteinen LUME – Luovat web3-ajassa -hanke pyrkii vahvistamaan luovien alojen toimijoiden osaamista ja ansaintamahdollisuuksia web3:ssa. Hanketta toteuttavat Metropolian kanssa Hämeen ammattikorkeakoulu, ammattikorkeakoulu Arcada, Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu. 

LUME-hanke järjestää web3:n teemoista webinaareja ja koulutuksia sekä tuottaa materiaaleja luovien alojen ammattilaisille.

–  Kun puhun aiheesta taiteen, kulttuurin ja luovan alan toimijoiden kanssa, on tavallista, että se herättää epäilyksiä ja jopa vastarintaa. Teknologiapuheen korkealentoisuuden ei kuitenkaan tule antaa hämätä, vaan asialle kannattaa antaa mahdollisuus, Halonen sanoo. 

Web3:ssa käyttäjien data on hajautettu lohkoketjuihin. Lohkoketju tarkoittaa digitaalista tietokantaa, joka tallentaa ja jakaa tietoa avoimesti useiden tietokoneiden kesken. Teknologian turvallisuus perustuu siihen, että tietoja ei voi muokata jälkikäteen.

Lohkoketjuteknologia voi tuoda uusia mahdollisuuksia ansaintaan ja siihen liittyviin sopimuksiin. Puhutaan älysopimuksista, jotka automatisoivat esimerkiksi myyntiin liittyvien sopimusehtojen täyttymisen ennalta määriteltyjen ehtojen mukaisesti ja ilman välikäsiä. Älysopimuksen laatija voi itse määritellä ansaintaan liittyvät ehdot.

– Taiteilija voi itse hallita dataansa ja teoksiaan web3:ssa. Älysopimukset voivat määritellä ehdot teosten käytölle ja rojaltien maksulle, mikä voi tuoda taiteilijalle taloudellista itsenäisyyttä, Halonen sanoo.
 

Yhteisöt yleisönä, kumppaneina ja rahoittajina

Web3:ssa osuuskuntatoimintaa muistuttavat erityisesti siellä toimivat DAO-yhteisöt (decentralized autonomous organizations). DAO:t perustuvat hajautettuun päätöksentekoon, yhteisölliseen omistajuuteen ja avoimuuteen.

– DAO:ssa omistajuus pohjautuu lohkoketjuun tallennettuihin tokeneihin. Osallistujat voivat omistaa osuuksia DAO:sta ja vaikuttaa yhteisön päätöksentekoon ja toimintaan, Halonen sanoo.

Token on digitaalinen yksikkö, joka voi edustaa arvoa, omistusoikeutta tai käyttöoikeutta. Esimerkiksi kirjan julkaiseva kirjailija voi perinteisen julkaisutoiminnan lisäksi myydä teostaan web3:ssa tokenina, jonka osto oikeuttaa osallistumaan DAO-yhteisöön. 

– Jos ostaja on yksi 500:sta ensimmäisestä tokenin ostavasta, hän pääsee mukaan suljettuun yhteisöön kirjailijan ja muiden ostajien kanssa, Halonen nostaa esimerkkinä.

Jos kirjailija ja yhteisö niin sopivat, yhteisö voi esimerkiksi jakaa erityisiä etuja jäsenilleen tai toimia eksklusiivisena verkkoyhteisönä. Yhteisön jäsen ei ainoastaan tue projektia taloudellisesti, vaan saa myös äänestysoikeuksia ja päätösvaltaa. Ja toisaalta, jos jäsen ei halua osallistua aktiivisesti, voi hän myydä omistuksensa myöhemmin eteenpäin. 

Toisin sanoen yhteisön jäsenillä voi olla ansaintaan liittyviä intressejä DAO-yhteisössä. Mutta miten kirjailija voi esimerkkitapauksessa saada itselleen taloudellista etua? 

– Kirjailijan tulevien projektien kannalta on tietenkin hyödyllistä, että hänellä on jo sitoutunut yhteisö, jonka hän tuntee. Lisäksi älysopimuksella voidaan määrittää, että kirjailija saa esimerkiksi 10 prosenttia jokaisesta tokenin jälleenmyynnistä, Halonen sanoo.
 

Välittäjillä on paikkansa myös tekijälähtöisessä mallissa 

Tekijänoikeudet ja omistusoikeudet ovat keskeisiä kysymyksiä web3:n ansaintamalleissa. Perinteisesti taiteilija luovuttaa ainakin osittain tekijänoikeuksiensa hallinnan muualle, esimerkiksi levy-yhtiölle tai julkaisijalle. Tekijänoikeudet ovat voimassa vielä tietyn ajan taiteilijan kuoleman jälkeen.

Halonen esittää kysymyksen, joka haastaa totuttua ajattelua: mitä tapahtuisi, jos taiteilijat säilyttäisivät täyden hallinnan omiin teoksiinsa ja niihin liittyvään dataan? 

– Entä jos taiteilija ei luopuisi teoksensa käytön hallinnasta? Hallinnan säilyttäminen voisi älysopimuksen avulla tarkoittaa suurempaa taloudellista itsenäisyyttä ja ansaintamahdollisuuksia suoraan taiteilijalle.

– Esimerkiksi kanadalainen muusikko Grimes pohti, miten reagoida tilanteeseen, kun hänen äänellään oli tuotettu deep fake -kappale. Hän päätti tuottaa kappaleesta laadukkaamman version ja asetti sen käytölle ehdoksi, että tuotot jaetaan älysopimuksella tasan hänen ja ääntä hyödyntäneen kappaleen tekijän kesken. 

Vaikka web3:n ansaintamallit voivat tukea taiteilijan taloudellista itsenäisyyttä, myös välittäjäportaalle on Halosen mukaan tilaa. 

– Taiteilija voi tietenkin tehdä kaiken itse. Kuitenkin älysopimusten tekeminen, kauppapaikkojen löytäminen ja digi-identiteettien luominen on työlästä. Näen, että tässä on nopeasti kasvava tarve välittäjäportaalle, Halonen sanoo. 

– Olennaista kuitenkin on, että taiteilija voi valita, kuka tulee välittäjäportaaseen ja minkä arvoista mikäkin on.
 

Teksti: Luova verkko