Artikkeli

”Näinä aikoina taidekin marginalisoituu ja syrjäytyy” – haastattelussa valtionpalkittu Hannele Mikaela Taivassalo

Kirjailija Hannele Mikaela Taivassalo sai vuoden 2024 kirjallisuuden valtionpalkinnon.
Kaksi henkilöä lavalla, joista toinen lukee kortista ja toinen kuuntelee.
Hannele Mikaela Taivassalo (oik.) kuuntelee, kun Taiken Venla Korja lukee palkintoperusteluja. Kuva: Lari Järnefelt

Taivassalo vastasi kysymyksiin ruotsiksi, joka on hänen äidinkielensä. Vastaukset on suomentanut Raija Rintamäki.

1. Mikä on saanut sinut viime aikoina inspiroituneeksi?

Inspiraatiota luo kirjoittaminen itsessään, sen vapaus. Se että tekstissä voi tapahtua mitä tahansa – mitään rajoituksia ei ole, mutta toisaalta teksti on sanoja, siinä on järjestys ja rakenne ja siksi myös rajoituksia. Se on ehtymätöntä ja ristiriitaista. Ja lukeminen ja matkustelu inspiroivat aina: se että siirtyy toisiin paikkoihin irtautuakseen sielläkin tutuista kuvioistaan. On ankaran ja armottoman onnellista kerran toisensa jälkeen oivaltaa, ettei kannata mukautua kaavoihin tai koettaa olla mieliksi tai täyttää odotuksia tai toivoa saavansa rakkautta tai arvostusta. Ei elämässä eikä fiktiossa. Vastarintaan sisältyy suuri vapaus, ja se on inspiroivaa.

2. Mikä on taiteen merkitys tässä ajassa?

Voisi kuvitella, että taiteesta tulisi vaikeissa oloissa entistä merkityksellisempää, mutta näinä aggressiivisen populismin, kasvavien taloudellisten erojen ja geopoliittisen epävarmuuden aikoina taidekin marginalisoituu ja syrjäytyy, aivan samoin kuin käy yhteiskunnassa heikoimmille.

Poliittisesti näyttää juuri nyt olevan meneillään tietoinen arvojen alasajo: demokratiaa ja sivistystä ei enää tavoitella kaikille, vaan eriarvoisuus kasvaa vain entisestään esimerkiksi hoitoon pääsyssä ja sivistyksen ja kulttuurin saavutettavuudessa. Meidän on tarkkailtava myös pelottavia pyrkimyksiä vaikuttaa poliittisesti siihen, millaista taide saa olla – joko niin, että pakotetaan taidetta markkinaehtoisempaan suuntaan heikentämällä rakenteita ja lisäämällä poliittisen ohjauksen mahdollisuuksia, tai kuten nyt äskettäin: lausutaan ministeritasolla, millaista sisältöä sopii julkaista kirjoissa ja saako jokin kirja olla tarjolla yleisölleen vai ei. Tämä ei ole harmitonta, tämä on sensuuria ja vallan väärinkäyttöä – mikä puolestaan on paljon vaarallisempaa kuin kirjallisuus, joka herättää pahennusta ja ajatuksia.

Taiteen uhmakkuus lohduttaa. Se alkaa vaikuttaa omin tavoin, lähtee eri teille, painuu lopulta maan alle. Mitä enemmän näin tapahtuu, taide muuttuu kuitenkin poissaolevaksi: sitä ei ole olemassa osana yhteiskuntaa, kaikille. Sellainen yhteiskunta ei ole vapaa demokratia. Sellainen maa ei ole minun maani.

3. Mistä tällä hetkellä unelmoit?

Kuten kuka tahansa Miss Suomi unelmoin maailmanrauhasta. Se on päivänselvää, mutta kumma kyllä sitä pidetään banaalina toiveena. Unelmoin Orpon hallituksen kaatumisesta, ja tietenkin myös suudelmista ja harharetkistä.

-

1. Vad har inspirerat dig på sistone?

Skrivandet i sig, den friheten, är det som skapar inspiration. Att vad som helst kan hända i en text – det finns inga begränsningar, och samtidigt är texten ord, ordning och struktur och därmed också begränsningar. Det är outtömligt och motsägelsefullt. Och att läsa och resa, alltid: att ta sig till andra ställen för att också där falla ur sina mönster. Den hårda, skoningslösa lyckan i att gång på gång inse att det inte lönar sig att inordna sig i mönster eller försöka vara till lags eller uppfylla förväntningar eller hoppas på att bli älskad eller uppskattad. Varken i livet eller fiktionen. Det finns en stor frihet i motståndet, och det är inspirerande.

2. Vad är meningen med konst i denna tid?

Man kunde föreställa sig att konsten i svåra förhållanden blev än mera betydelsefull, men i våra tider av aggressiv populism, växande ekonomiska klyftor och geopolitisk osäkerhet blir den också marginaliserad och utsatt, precis som de allra svagaste i ett samhälle blir. 

Politiskt pågår just nu någonting som ser ut som en medveten värdenedmontering: demokrati och bildning för alla verkar inte längre vara en strävan, det som varit ojämlikt blir än mera ojämlikt – som tillgång till vård och bildning och kultur. Vi måste också ge akt på de skrämmande tendenser att politiskt vilja påverka vilken konst vi ska ha – både genom försök att tvinga konsten att bli mer marknadsanpassad, genom att försvaga strukturerna och öka möjligheterna till politisk styrning, eller som nu senast: att på ministernivå uttala sig om vilket innehåll som är passande i böcker, och om en viss bok ska få finnas tillgänglig för sin publik eller inte. Det är inte harmlöst, det är maktutövande censur och övergrepp – och det är i sin tur mycket farligare än litteratur som väcker anstöt och tankar. 

Det är en tröst att konsten är trotsig. Den börjar verka på egna sätt, den tar andra vägar, till sist går den under jorden. Men ju mer den gör det så uppstår också en frånvaro av konst: den finns inte i samhället som en del av det, för alla. Ett sådant samhälle är inte en fri demokrati. Ett sådant land är inte mitt land.

3. Vad drömmer du om just nu?

Precis som vilken annan Miss Finland som helst så drömmer jag om fred på jorden. Det är självklart, men det är väl märkligt att det ses som en så banal önskan. Och om att regeringen Orpo ska falla, och också om att kyssas och gå vilse, förstås.
 

Julkaisemme Taiken verkkosivuilla juttusarjan, jossa haastatellaan vuoden 2024 taiteen valtionpalkinnon saajia. He pohtivat haastatteluissa inspiraatiota ja taiteen merkitystä.