Suomi tarvitsee vapaata taidetta

Eduskunnan tulisi kannanotossaan kulttuuripoliittiseen selontekoon ilmaista parlamentaarinen tahtotila edistää suomalaista kulttuuripolitiikkaa yhdessä yli hallituskausien. Selonteon on perustuttava laajaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen tahtotilaan, jotta se voi nousta nykyhallituksen politiikasta pitkäjänteiseksi parlamentaariseksi strategiaksi. Vaikuttavuuden varmistamiseksi selonteon tavoitteiden ja toimeenpanon on oltava myös linjassa muiden hallinnonalojen kehittämistä ohjaavien politiikkaohjelmien kanssa.

Pelkän tahdon ilmaiseminen ei kuitenkaan enää riitä vaan tarvitaan välittömästi myös konkreettisia mekanismeja kulttuurialan kehittämiseksi. 

Taiteen edistämiskeskuksen lausunto keskittyy selonteon onnistumisen avaimiin: yhteisen tahtotilan rakentamiseen ja taiteen tukemisen mekanismeihin. 

Vapaa taide vapaan demokratian tunnusmerkkinä

Elämme demokratioiden ja autoritääristen valtioiden välisen vastakkainasettelun ja sotien, planetaarisen kolmoiskriisin ja syvenevän polarisaation aikaa. Turvallisuusympäristö ei ole vain geopolitiikan kysymys vaan se laajenee kaikille yhteiskunnan sektoreille – myös ihmisten mieliin.

Vapaa taide on sivistysvaltion ja arvopohjaisen liberaalin demokratian ytimessä. Taiteen muutosvoiman perusteluissa ei enää voida nojata ainoastaan suomalaisuuden heräämiseen ja Suomen taiteen kultakauteen. Olennaisinta demokratian ja vapauden vahvistamiselle on taiteen ja ilmaisun vapaus, taiteen autonomia ja yhteiskunnan yhteinen tahto sen vahvistamiseen. Arvojen ja ideologioiden merkitys kasvaa jatkuvasti ja vapaa taide mahdollistaa yhteisten tavoitteiden löytämisen yli polarisoivienkin teemojen. 

Olennaisinta demokratian ja vapauden vahvistamiselle on taiteen ja ilmaisun vapaus, taiteen autonomia ja yhteiskunnan yhteinen tahto sen vahvistamiseen. 

Suomalainen kulttuuri on myös monimuotoista ja historiallisesti moniäänistä. Se kasvaa ja vahvistuu, kun kaikkien ääni kuuluu. Vakaan ja hyvinvoivan yhteiskunnan tulee pitää kaikkien osallisuudesta huolta. Tämä ei ole vain ihmisoikeuskysymys, vaan suomalaisen luovuuden ja kansainvälisessä toimintaympäristössä menestymisen kannalta välttämätöntä. 

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko linjaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pohjautuvan arvopohjaiseen realismiin, jossa toiminnan perustana ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Kun tähän on parlamentaarisesti sitouduttu, yhteinen poliittinen tahtotila ylihallituskautiseen kulttuuripolitiikkaan löytyy helposti: Suomen, eurooppalaisen arvoyhteisön taidepolitiikka perustuu demokratian ja ilmaisunvapauden eetokselle, jossa vapaa taide – ei välineellisenä arvona vaan ilmaisun vapautena – on tämän arvopohjan ytimessä.  

Haluamme turvata taiteen ja ilmaisun vapauden kaikkina aikoina, mahdollistaa rohkeat kokeilut, riskinoton, uusiutumisen ja uudistumisen, mutta toki myös vaalia taiteen kautta kerrottuja tarinoita ja ajankuvia menneestä. Vain tällä tavoin voimme ymmärtää tulevaa ja varautua siihen. 

Vapaa taide osana yhteiskunnan jatkuvuudenhallintaa

Taide- ja kulttuurilaitokset sekä taiteen vapaa kenttä osallistuvat siihen kriittisen tärkeään arvokeskusteluun, joka ylläpitää sivistysvaltion rakenteita ja auttaa kansalaisia ymmärtämään erilaisiin identiteetteihin ja kulttuureihin liittyviä oikeuksia. 

Jos alueet, tilat ja mediat tyhjenevät taiteesta, jokin muu täyttää sen tilan: hyvin usein seurauksena on joko nopeiden ärsykkeiden tai informaatiovaikuttamisen kukoistaminen. Jos sivistysvaltion instituutiot rapautuvat, on suuri vaara, että seurauksena on Suomessakin kulttuurisotien kärjistyminen ja demokratian kriisiytyminen. Tämä on kriittistä huomioida erityisesti nyt, kun Suomeen kohdistuvan hybridivaikuttamisen uhka on kasvanut ja sen keinovalikoima laajentunut.

Taide tarjoaa vaihtoehtoisia ajattelumalleja, kannustaa prosessoimaan ja hämmästelemään. Taide antaa mahdollisuuden keskittyä, uppoutua ja ymmärtää samalla jotain uutta maailmasta mutta myös itsestä. Ennen kaikkea se on vastakohta nopeille ärsykkeille ja hallitsemattomuuden tunteelle. Vahvistamalla taidetta turvaamme yhteiskunnan jatkuvuudenhallintaa.

Taide tarjoaa vaihtoehtoisia ajattelumalleja, kannustaa prosessoimaan ja hämmästelemään.

Vapaan ja toimivan demokratian tulevaisuuden kannalta erityisesti lasten ja nuorten osallisuus taiteessa ja kulttuurissa on keskeistä. Muutenkin meidän on löydettävä keinoja puhua taiteesta niin, että se näyttää jokaisen silmissä kaikille kuuluvalta vapaudelta. 

Taiteen ja medialukutaidon liitto on vahvin puolustusrintama informaatiovaikuttamista vastaan. Näin taide voi kuroa myös umpeen yhteiskunnallisen osallistumisen ja osallisuuden kasvavia kuiluja. 

Priorisoinnit ja valinnat taiteen tukemisen mekanismeissa

Jotta kulttuuripoliittinen selonteko olisi aidosti toimeenpantavissa, tarvitaan priorisointeja sekä keskittymistä keskeisimpiin linjauksiin. 

Kulttuurin laaja määritelmä kulttuuripoliittisessa selonteossa on ymmärrettävä, mutta sen sisällä on uskallettava priorisoida myös taiteeseen liittyviä toimenpiteitä: on pidettävä huolta taiteen korkean laadun, taiteellisen kunnianhimon sekä taiteilijoiden tekijänoikeuksien ylläpitämisestä. Kansainvälisen toimintaympäristön tulee olla kulttuuripolitiikan kehittämisen keskiössä.

Rohkea rakenteellinen uudelleenajattelu

Olemme globaalissa epäjatkuvuuskohdassa, jossa uusi aika ei ole vielä koettanut, eivätkä uuden järjestyksen rakenteet ole vielä selväpiirteisiä. Tilanne mahdollistaa mutta myös velvoittaa kokonaisvaltaiseen uudelleenajatteluun.

Kulttuuripolitiikan kehittämisessä eivät enää toimi vanhojen rakenteiden hienosäädöt, hallituskautiset työryhmät tai ikuisuusaiheiden kuljettaminen tiekartasta toiseen. Tarvitsemme uutta systeemistä ajattelua ja rohkeita rakenteita uudistavia ratkaisuja, varautumisen ohella kokonaisvaltaista uudistumista sekä uskallusta toimeenpanna ja tehdä valintoja – vahvassa vuorovaikutuksessa taiteen kentän kanssa.

Kulttuuripolitiikan kehittämisessä eivät enää toimi vanhojen rakenteiden hienosäädöt, hallituskautiset työryhmät tai ikuisuusaiheiden kuljettaminen tiekartasta toiseen.

Meidän on vahvistettava rakenteita ja päästävä siiloutuneesta pienten toimijoiden säleiköstä strategisempaan kehittämiseen ja vahvempiin rakenteisiin. Toimintojen päällekkäisyyksiä on purettava muun muassa kansainvälistymisen osalta ja pyrittävä vahvempaan yhteistyöhön ja rakenteeseen pistemäisten tekojen sijaan. 

Kansanedustaja Timo Harakka luetteli omassa puheenvuorossaan eduskunnan kulttuuripoliittisen selonteon lähetekeskustelussa 19.2.2025 yhteisöjä, jotka putosivat vuonna 2025 Taiteen edistämiskeskuksen toiminta-avustukselta. Hän jätti sanomatta, että virasto paitsi joutui pudottamaan 26 yhteisöä toiminta-avustukselta, myös nosti 18 uutta yhteisöä toiminta-avustukselle. On totta, että Taiken jakamiin harkinnanvaraisiin avustuksiin kohdistui lähes 5 miljoonan euron leikkaus. Se ei kuitenkaan yksiselitteisesti perustele ratkaisuja tai olisi pakottanut pudottamaan näin montaa yhteisöä tuelta. Virasto olisi myös voinut suomalaiselle kulttuuripolitiikalle tyypillisesti ”juustohöylätä”.

Ratkaisun pohjana oli viraston asiantuntijatyöhön pohjautuva strategia, jossa päätöksiä määrittivät selkeät kriteerit ja viraston lakisääteisen tehtävän ohjenuora taiteen ja kulttuurin edistämisestä: sen arvioinnista, mikä nykyisessä toimintaympäristössä edistää vapaata suomalaista taide- ja kulttuurikenttää.

Taike on lähtenyt rohkeaan kulttuuripolitiikan kehittämiseen omalla avustus- ja asiantuntijatyöllään. Taiken strategia ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan kokonaisvaltaista yhteistyötä ja strategista kokonaisajattelua kaikkien rahoittajatahojen kesken. Osana tätä on löydettävä myös konkreettisia mekanismeja uusien yksityisten investointien syntymiselle. Taiteen ja elinkeinoelämän liitto ei voi typistyä vain luovan talouden yrittäjyydeksi vaan tarvitsemme taiteeseen investoimisen osaksi elinkeinoelämän ekosysteemejä. 

Kulttuurivirastosta vahva itsenäinen poikkihallinnollinen toimija

Taiteen edistämiskeskus ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti yhdistyvät uudeksi virastoksi 1.1.2026. Uudella virastolla (josta tässä käytetään termiä ”Kulttuurivirasto”) tulee olla selkeä rooli kulttuuripolitiikan kehittämisessä ja sitä tulee rakentaa selonteossa hahmoteltujen yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Kulttuurivirastoa tulee käyttää asiantuntijaelimenä ja ministeriön kanssa tasavahvana kulttuuripolitiikan kehittäjänä pelkän toimeenpanoelimen sijaan.  Tämä tarkoittaa vahvaa valtakunnallista roolia, vakiintumista monihallinnolliseksi rakenteeksi sekä asemaa taiteen kansainvälistymisen katto-organisaationa. 

Kulttuuriviraston tulee käynnistää yhteistyössä toiminta-avustusta saavien yhteisöjen sekä säätiöiden, Business Finlandin ja keskeisten rahoittajakaupunkien kanssa muutoksen johtamiseen ja ennakointiin keskittyvän toimintamalli. Sen avulla vahvistetaan avustusta saavien yhteisöjen rahoituspohjaa, laajennetaan yleisöpohjaa ja luodaan edellytyksiä toimijoiden yhdistymiselle ja yhteistyölle. 

Tulevaisuuden ennakointi yhteiskunnallisten muutosvoimien sekä kulttuurin kentän trendien ja heikkojen signaalien avulla tulee olla olennainen osa viraston toiminnansuunnittelua. Virasto tekee osana toiminnansuunnittelua laadukasta tulevaisuuden ennakointia, joka perustuu osuvalle ja vaikuttavalle tiedolle, jonka tuotannossa on käytetty sopivia menetelmiä.

Sanoista tekoihin

Taiteen julkista rahoitusta tarvitaan, jotta pystymme turvaamaan yhteiskunnan sivistyksellisen ja demokraattisen perustan, taiteilijoiden työn jatkuvuuden ja taiteen valtakunnallisen saatavuuden. Sitä tarvitaan myös ylläpitämään riskinottokykyä ja mahdollisuuksia uudenlaiseen ajatteluun Suomessa.

Suomalaisesta taiteesta tulee kuitenkin tulevaisuuskestävää ja kukoistavaa ainoastaan, jos sille osoitetaan riittävä julkinen perusrahoitus. Tämä on edellytys selonteossa esitetyille muille tavoitteille ja niihin liittyville toimenpiteille.

Toimenpideohjelmaan on laadittava konkreettinen tavoiteaikataulu kulttuuripolitiikan rahoituksen tason nostamisesta sekä monihallinnollisten toimenpiteiden toteuttamisesta. Myös tarvittaville rakenteellisille uudistuksille on osoitettava konkreettiset tavoitteet ja aikataulu.

Kirjoitus on tiivistelmä Taiken lausunnosta sivistysvaliokunnan kuulemisessa 27.2.2025.