Pohjois-Savossa taiteilijat ovat monessa mukana – Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla puhuttiin taiteilijoiden työstä

Uusimman Taiteen ja kulttuurin barometrin teemana on taiteilijan työn monet muodot. Pohjois-Savossa asuvat taiteilijat toivat monitaiteilija Lasse Forsgrenin vetämässä keskustelussa esiin omia kokemuksiaan taiteilijan työn monimuotoisuudesta. Mukana keskustelussa olivat kuvataiteilija ja tuottaja Maijariitta Karhulahti Kuopiosta, freelancekuvittaja, graafinen suunnittelija ja kuvataiteilija Mirva Liimatta Kuopiosta sekä näyttelijä ja ohjaaja Topi Marin Iisalmesta.

Tuottajan työtä taiteilijaidentiteetistä käsin

Karhulahti kertoi opiskelleensa kaksi taidealan tutkintoa sekä kiinnostuneensa taidealan kehittämisestä laajemmin. - Olen opiskellut kaksi tutkintoa, ensimmäinen oli kuvataiteilijan tutkinto ja toinen muotoilijan tutkinto. Opintojen aikana taiteilijaidentiteetti pääsi kasvamaan. Ensimmäisen apurahankin sain opintojen aikana. Ryhdyin töihin taiteilijana, toki siinä sitten taiteilijan työn ohessa tein myös muuta työtä, erilaisia lyhyitä työsuhteita ja tuntitöitä. Olin henkilökohtaisena avustajana ja vedin työpajoja ja kursseja, mutta myöhemmin toimiminen taiteilijana ja taidekentällä herätti kiinnostuksen tätä alaa kohtaan syvemmin ja enemmän. Halusin myös kehittää, edistää ja myös ylläpitää niitä rakenteita tällä alueella ja myös valtakunnallisesti ja yleensä. 

Karhulahti viittasi myös barometrin tuloksiin. – Barometrissakin iso prosenttiosuus taiteilijoista oli sitä mieltä, että ala kiinnostaa yleensä ja he haluavat toimia alan rakenteissa. Itselleni se on tarkoittanut sitä, että voin taiteilijana olla mukana aktiivisemmin myös yhdistystoiminnassa ja kulttuuri- ja tapahtumatuotannossa taiteilijan työn ohella. Jossain elämäntilanteessa rahatilanne oli sellainen, että jouduin hakeutumaan vakituisempaan palkkatyöhön kulttuurialalle ja tuotannollisiin tehtäviin. Nyt olen tuottajana osa-aikaisessa työsuhteessa ja teen samalla taiteellista työtä. Myös barometrissa ilmeni, että ne tukevat toisiaan tosi paljon eli ajattelen tekeväni myös tuottajan työtä taiteilijaidentiteetistä käsin ja voin myös vaikuttaa taiteenalan rakenteissa samalla, kun teen tuottajan työtä.

Teatteriohjaaja luokanopettajana

Marinin työura on alkanut hyvin nuorena erilaisissa työtehtävissä. – Olen kerännyt mansikkaa Niirasten farmilla, siellä teimme kahdeksan-kymmentuntisiakin päiviä kauan sitten. Olen ollut paljon lasten leireillä kesäisin ohjaajana, varmaan yhteensä viisitoista kesää ja melkein sata leiriä. Se on ollut tärkeä osa duunia myös opiskeluaikoina. Tein myös puhelinmyyntiä jossakin vaiheessa nuoruudessa. Nyt olen ollut taidetöiden ohella luokanopettajana eri pituisia sijaisuuksia, tosin nyt jouduin tekemään kokonaisen vuoden syyskuusta kesäkuun alkuun nelosluokkalaisten opettajana. Teatterialalla työni on suhteellisen laaja-alainen ja muillakin taiteenaloilla olen tehnyt kaikenlaista. Olen toiminut freelancerina ja kohta olen apurahataiteilijana puolisen vuotta, mikä on hyvä tilanne minulle.

Kuvataiteilijasta liikennesuunnittelijaksi

Liimatta valmistui kymmenen vuotta sitten kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta Imatralta. – Kuvataiteilijan ammatti oli minun ensimmäinen oikea ammattini. Olen tehnyt myös kuvittajana töitä kuvataiteilijan työn ohessa, ja siinä sivussa oli aina myös jotain muita töitä. Olin esimerkiksi siivoojana ja leipomossa pakkaajana – nämä ovat varmaan tosi tyypillisiä tarinoita eli taiteilijan työn ohessa on joku toinenkin työ pari kuukautta ja sen jälkeen tehdään taas taidetta, apurahaa siihen olen myös saanut.

Nämä ovat varmaan tosi tyypillisiä tarinoita eli taiteilijan työn ohessa on joku toinenkin työ pari kuukautta ja sen jälkeen tehdään taas taidetta.

– Elämässäni tapahtui mullistava asia eli sain lapsen ja olen kuullut, että monelle muullekin se – vaikka se mullistaa koko elämän – mullistaa myös taiteen tekemisen. Minulle kävi niin, että lähdin opiskelemaan ympäristötekniikkaa eli ihan muuta alaa. Tällä hetkellä opinnot ovat loppusuoralla ja olen tehnyt nyt puoli vuotta töitä liikennesuunnittelijana eli insinöörinä. Koen henkisesti olevani edelleen taiteilija, ja taide on sivutyönä tällä hetkellä. Yllättäen olen pystynyt hyödyntämään taiteilijan taustaani tässä nykyisessä työssäni. 

Keskustelun vetäjää Forsgrenia kiinnosti saman tien se, mikä Liimatan nykyisessä työssä liikennesuunnittelijana yhdistyy taiteilijana toimimisen taustaan ja miten sitä hyödynnetään työssä. Liimatta kertoi, että oli sattumaa, että hän päätyi juuri kyseiseen työpaikkaan.  –  Miten minä edes päädyin sinne! Koska kuulin, että siellä on tosi kivan oloisia tyyppejä töissä, niin hain sinne.  He innostuivat siitä, koska siellä on muutenkin töissä moni- ja poikkitieteellistä porukkaa. Olen pystynyt tosi paljon käyttämään työssäni visuaalista silmääni ja näkemystäni.  Olen saanut myös sellaisia työtehtäviä, joissa olen pystynyt oikeasti hyödyntämään taustaani, vaikka se, mitä teen siellä, ei ole taidetta. 

Forsgren kiinnitti huomiota siihen, että barometrikyselyssäkin käytettiin yhtenä kategoriana erilaisia töitä luokiteltaessa taiteilijan ammattitaitoa edellyttävää työtä ja piti Liimatan tilannetta yhtenä esimerkkinä tällaisesta työn teon muodosta. Karhulahden mukaan on myös hyvä asia, että taiteen asiantuntemusta hyödynnetään yhteiskunnan muilla aloilla. – Eikö tämä ole juuri sitä, miten taide voi vaikuttaa vielä vahvemmin valtakunnan rakenteissa ja yhteiskunnan muilla alueilla.

Forsgren varmisti vielä Liimatalta, annetaanko työpaikalla arvoa myös esteettisille näkemyksille. Liimatan mukaan näin tapahtuu. – Minusta on mahtavaa, että esimerkiksi juuri minun työnantajani pitää sitä erittäin suurena vahvuutena eikä minään heikkoutena, että olen taiteilijana mukana.

Toiveissa toimeentulo taiteen tekemisestä ja taiteilijan ammattitaitoa edellyttävästä työstä

Mikä sitten olisi keskustelussa mukana olevien taiteilijoiden unelmien työtilanne? Mitä työtä he haluaisivat tehdä ja mistä saada toimeentulonsa? Marinin toiveena olisi saada toimeentulo taiteen tekemisestä. – Siitähän se lähtee. Unelmatyötilanne on se, että ollaan hyvän työryhmän kanssa. Upea jengi, joka on intohimoinen sen suhteen, mitä tehdään. Se on minulle tärkeää. Miksi sitten teatteri? Miksi omalla kohdallani eivät esimerkiksi kuvataiteet, kirjallisuus tai jokin muu? Ajattelen todella, että olisin voinut niilläkin taiteenaloilla toimia. Teatteria ei tehdä yksin vaan sitä tehdään nimenomaan yhdessä toisten ihmisten kanssa. Ja se on minulle aivan hirveän tärkeää! Teatterissa pääsee yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Ensinnäkin on se työryhmä ja sitten tietenkin elävä yleisö. Haluaisin ympärilleni taiteellisen yhteisön, jolla on lahjakkuutta, intohimoa ja hyviä proggiksia, jotka löytävät yleisön. Lisäksi olisi kiva, jos pystyisin elämään sillä työllä, mitä teen. Se olisi miellyttävä tilanne. Suurimman osan ajasta se ei ole ollut totuus, kerta kaikkiaan! Olen joutunut tekemään muita töitä tai töitä ilman palkkaa ja myös työttömyystuella.  

Lisäksi olisi kiva, jos pystyisin elämään sillä työllä, mitä teen.

Myös Liimatan unelmien työtilanteeseen liittyy se, ettei hänen tarvitsisi hakea työttömyystukea taiteen tekemistä varten. – Komppaan edellistä, utopiassa minun ei tarvitsisi hakea työttömyyskorvausta, koska sitä jo vuosia tein. On ollut jaksoja, kun piti hakea työttömyyskorvausta ja samalla tietysti tein kuvataiteilijan työtä koko ajan. Se oli todella raskasta ja kuluttavaa. Toivoisin palkkaa ja arvostusta niin, että pystyisi tekemään kuvataidetta ilman, että joutuu koko ajan tekemään hakemuksia hakemusten perään.

Karhulahti kertoi jo pidempään edenneensä kohti haluamaansa tilannetta työelämässä. – Olen aika pitkään koettanut hahmottaa ja rakentaa omaa työtilannettani siihen suuntaan, mikä se tällä hetkellä on. Tavoitteena on ollut tehdä taiteellista työtä ja samalla olla myös osa-aikaisessa työssä kulttuurialalla ja nyt minulla on tällainen tilanne. Olen osa-aikaisessa työssä ja sen lisäksi teen taiteilijan työtä ja myös freelancerina vaikutan taidealalla. 

Forsgren toivoi lisää tietoa siitä, miten taiteellisen työn ja muun työn yhdistäminen on käytännössä onnistunut. Karhulahti kertoi sen vaativan ennen kaikkea suunnittelua. – Tietenkään maailma ei ole kone eikä ihminen ole kone. Kun on monta työympäristöä ja työtilannetta ja niissä kaikissa koko ajan muuttuvia tilanteita, niin se vaatii jatkuvaa mukautumista ja joustoa. Samoin kuin oma taiteellinen työ monialaisissa työryhmissä vaatii jatkuvaa tunnustelua ja mukautumista, mutta se on myös tosi rikasta ja ihanaa! Koko ajan löytää itsestään uutta myös taiteilijana.

Forsgren kysyi myös Marinilta, miten taiteilijan työn ja luokanopettajan työn yhdistäminen on käytännössä sujunut. Marinin mielestä se ei ole ihan helppoa. – Olen ohjaaja ja ohjaaja voi olla monenlaista. Itse ajattelen, että työni on paljolti sitä, että liekitän ihmisiä eli yritän saada toisesta ihmisestä parhaan mahdollisen ”hänen” esiin, oli se sitten esitys, rooli, juttu, suunnittelutyö tai jokin muu. Minun täytyy olla järjettömän avoin kaikille mahdollisille impulsseille, mitä näyttämöltä tulee ja pitää olla henkisesti jotenkin avoin. Opettajana taas minulla on kahdenkymmenen 10-vuotiaan luokka ja faktaa on, että osalla lapsista on tarkkaavaisuuteen ja keskittymiseen liittyviä haasteita ja olen siellä etupäässä rakentamassa työrauhaa. Opetin siellä matematiikkaa, äidinkieltä, ympäristöoppia ja puutöitäkin, mikä oli aika jännittävää. Olen siinä työssä tavallaan ihan toisella virityksellä koko ajan. Luokka oli täynnä ihania ihmisiä, mutta toisaalta hirvittävän vilkas. Kun olin kuusi tuntia joka päivä ollut kouluympäristössä, niin sen jälkeen kahdesta kolmeen tuntiin päässäni vain humisi. Luovaksi virittäytyminen ei sen jälkeen ihan noin vain tapahtunut.

Taiteen tekeminen vaatii aikaa, tilaa ja joustavuutta

Marin jatkoi taiteen tekemisen ja muun työn yhdistämiseen liittyvistä haasteista. – Harrastan myös musiikin tekemistä yleensä normaalitilanteessa, mikä tarkoittaa, että minulla ei ole näitä opettajan töitä tai mitään muutakaan. Joko olen työtön tai sitten olen apurahalla tai sitten olen saanut säästettyä. Teen koko ajan pieniä sävelmiä, koko ajan syntyy pieniä kappaleita. Huomasin nyt, kun kaverit kyselivät, että uutta ei oikeastaan ole syntynyt. Aivot vaativat vapaata aikaa ja tilaa. Minulla on nyt lyhyt aika valmistautua seuraavaan esitykseen, kun meillä tulee Pörsänmäkeen Pessi ja Illusia. Olin viikon paniikissa, koska kestää hetken, että aivot taas virittyvät toiseen tilanteeseen ja pystyn taas luovaa ajattelua tuottamaan ja toteuttamaan. Eri työtehtävät vaativat tosiaan erilaista virittymistä. 

Forsgren kysyi samasta asiasta myös tilaisuudessa esiintyneeltä muusikolta Anna Voutilainen-Veijoselta, joka on myös toiminut opettajana. Voutilainen-Veijonen oli samoilla linjoilla Marinin kanssa. – Koen vahvasti, että luova työ vaatii tyhjää aikaa. Kun arki on ollut täyttä, melodioita ei ole syntynyt. Tarvitaan sellaisia hetkiä, että on tylsää ja tilaa. Taiteellinen työ vaatii ehdottomasti tyhjyyttä. Minäkin sain lapsen ja jäin äitiyslomalle, joten tyhjää aikaa oli. Se oli erilaista arkea, mutta sen myötä alkoi syntyä melodioita.

Tarvitaan sellaisia hetkiä, että on tylsää ja tilaa. Taiteellinen työ vaatii ehdottomasti tyhjyyttä.

Karhulahti lisäsi tähän myös sen, että työryhmien kanssa työskennellessä ei kannata pitää sähköpostia eikä pikaviestimiä lähellä, koska silloin alkavat muut asiat häiritä taiteen tekemistä. 

Marin kertoi vielä taiteen tekemiseen liittyvistä monipuolisista työtehtävistään ja pitkistä työpäivistä. – Teatteri Sujo Pörsänmäellä on rakennettu entiseen navettaan ja esityksiä varten tuotan, valitsen aiheet, usein käsikirjoitan, dramatisoin, luon markkinointimateriaalin, toimin graafikkona ja somettajana. Koska navetan katossa on lintuja ja haluan että näyttelijöillä on hyvä paikka olla siellä, niin aloitan aamut sillä, että haen sangollisen vettä ja puolesta tunnista tuntiin siivoan lattiaa. Teatteritaiteen maisteri töissään, heh! Teen valot, sävellän ja sanoitan biisit ja opetan kaiken mahdollisen työryhmälle. Toki en ole kaikissa asioissa yksin, kun työryhmän kanssa se on yhteistyötä. Minulla on ohjaajan koulutus, mutta nyt on vaan joutunut huomaamaan, että nämä esitykset eivät toteudu, jos joku ei näitä kaikkia töitä tee.

Hyvä asuinpaikka, jossa on elämää ja taidealan yhteisöjä

Yleisö halusi vielä tietää, mikä pitää keskustelussa mukana olleet taiteilijat Itä-Suomessa. 

Liimatan mielestä Kuopio on hyvä paikka asua. – Olen kotoisin Ilomantsista, päädyimme puolivahingossa Kuopioon. En osaa kyllä vielä sanoa olevani savolainen, kuopiolainen, vaikka täällä kuusi vuotta olemme asuneet. Tämä on hyvä paikka asua ja elää, sopivasti kaiken keskellä.

Marin kertoi olevansa paluumuuttaja. – Olen syntyjään Iisalmesta ja opiskelin Helsingissä kuutisen vuotta.  Totesin, että se ei ole minun paikkani. Tulin takaisin Iisalmeen, vaikka siellä on asioita, jotka tuntuvat vähän oudoiltakin. Iisalmessa on jotenkin helpompi hengittää. On sellainen olo, että saan olla oma itseni ja se tuntui hyvältä. Isä asuu siellä ja on kavereita ja elämää. 

Karhulahti tuli Kuopioon alun perin opiskelemaan. – Olen Keski-Pohjanmaalta kotoisin ja viitisentoista vuotta asunut Kuopiossa. Tulin tänne opiskelemaan ja sillä tiellä olen. Täältä löytyi hyvin nopeasti sellainen yhteisö, johon oli hyvä kiinnittyä ja ystävystyä. Olen päässyt aika nopeasti halutessani tekemään ja vaikuttamaan asioihin. Töiden ohessa Itä-Suomi myös laajemmin on tullut tutuksi ja on ollut hyvin miellyttävää oppia tuntemaan aluetta ja päästä vaikuttamaan ja tekemään asioita.

Alueella tarvitaan lisää resursseja, verkostoitumista ja tuotannollista yhteistyötä

Yleisö oli kiinnostunut keskustelijoiden näkemyksistä laajemmin. – Mitä itäsuomalainen taidekenttä kaipaa kipeimmin juuri nyt?

Marinin mielestä eniten tarvitaan rahaa ja resursseja, mutta myös muuta. – Sanoisin, että meidän pitäisi verkostoitua huomattavasti enemmän. Verkostoituminen on jostain syystä sellainen sana, joka herättää tunteita ja ajatuksia, mutta meidän pitäisi tuntea toisemme paremmin. Oli kiva tutustua näihin keskustelukumppaneihinkin tässä tilaisuudessa. On kiva tietää, kuka tekee missä ja mitäkin ja olla jotenkin hereillä, että mitä kaikkea täällä koko ajan tapahtuu ja mitä kaikkea jengi tekee hirveällä intohimolla ja meiningillä. Meidän pitäisi tietää, minkälaisten kysymysten äärellä me olemme ja todennäköisesti, jos ja kun meillä on ongelmia, ne ovat hyvin vastaavanlaisia. Kun me pääsemme juttelemaan, niin me löydämme ehkä joitakin ratkaisuja.

Karhulahti korosti tuotannollisen taakan keventämiseen liittyviä yhteistyömalleja. – Varmasti monenlaisia asioita kaivataan. Kun Taiteilijan ammatinkuva on niin moninainen ja tuotannollinen työ vie niin paljon resursseja, niin onko mahdollista lisätä tuotannollisia rakenteita, esimerkiksi tuottaja-taiteilija-yhteistyötä. En tiedä, miten se eri taiteenaloilla toteutuu, mutta ainakin kuvataiteilijat varmaan vähemmän tuottajia hyödyntävät omassa taiteilijan työssään. Miten voisi keventää kuvataiteilijan tuotannollista taakkaa? Voiko sille pohjalle rakentaa jonkunlaista yhteistyömallia tai rakennetta? Voivatko taiteilijat itse hakea rahoitusta sille? Uskaltavatko palkata itselleen tuottajan? Mitä kaikkia mahdollisuuksia olisi? Voisiko olla eri tahojen yhteisesti palkkaamia toimijoita, jotka keventäisivät, vapauttaisivat aikaa taiteelliselle työlle? Asia nousee tasaisin väliajoin pintaan ja mietin, voisiko sille tehdä jotain.