"Aikamme suorastaan huutaa kulttuurin perään" – haastattelussa valtionpalkittu Kaustisen Näppärit
Millainen merkitys taiteen valtionpalkinnon saamisella on sinulle?
Opetustyötäni on jo kymmenet vuodet määrittänyt kuluneelta kalskahtava lause: Musiikki kuuluu kaikille. Lauseen merkitys riiteli aluksi vallalla olevien oppilasvalintojen ja niihin kuuluvien testien kanssa. Käteni olivat kuitenkin sidotut, koska toimin nk. tavoitteellista musiikinopetusta tarjoavissa oppilaitoksissa ja liikkumavara oli vähäinen. Tilanne korjaantui, kun menin töihin Perhonjokilaakson kansalaisopistoon. Siellä rupesin oitis noudattamaan mainitun lauseen henkeä ja kaikki halukkaat pääsivät soittamaan. Harrastajamäärät lähtivät kasvuun ja vauhdilla laajentuvaan toimintaan saatiin apua myös koulujen kerhotunneista ja milloin mistäkin.
Tällä hienolla palkinnolla onkin itse asiassa kahtalainen merkitys. Mainitsen ensin sen, kuinka valtavan kannustava ja innostava vaikutus sillä on näppäriopettajien työhön. Toiseksi palkinto turvaa taloutemme taas hyvän matkaa eteenpäin ja opettajat saavat vastakin palkkansa.
Haaveissa on tulevaisuudessa saada kehittämämme toimintatapa jatkuvan rahoituksen piiriin. Lastenkulttuurin valtionpalkinto huomataan ja se auttaa kaikin tavoin eteenpäin pyrkimyksissämme.
Mikä saa sinut tekemään taidetta?
Ihmisen vuorokausi jakautunee vieläkin useimmiten kolmeen kahdeksan tunnin jaksoon: työ, vapaa-aika, lepo. Oma työurani jatkuu edelleen eläkkeelle siirtymisestä huolimatta. Työt ovat enimmäkseen musiikkiin liittyviä sisältäen myös näppäriopetusta Kaustisella sekä lukuisilla viikonloppukursseilla Suomen musiikkioppilaitoksissa. Työkaluina ja motivaattoreina toimivat paikallisten perinteiden säilyminen sekä näppärimusa, perinteisiin perustuvat sävelmät ja sovitukset. Lepoaikaa täyttävät edellisten lisäksi JPP, J. S. Bach ja jonkin verran myös Beethoven.
”Pienen kansan voima on sen sivistyksessä”, sanoi J. V. Snellman. Aikamme suorastaan huutaa kulttuurin perään, kuinkas muuten saataisiin asiat maailmassa oikeaan järjestykseen. Sen takia olen opettanut ja opetan. Ja soitan.
Mikä on saanut sinut viime aikoina inspiroituneeksi?
Inspiroidun aina, kun musiikin tekemiseen liittyy voimakas yhteisöllisyyden kokemus! Inspiroidun akustisen musiikin rajattomista mahdollisuuksista ja siitä, että saan edelleen musisoida maamme parhaiden muusikoiden ja pelimannien kanssa.
Inspiraatio imee voimaa vaihtelevista soittoympäristöistä, joiden yleisö on joka kerta ainutlaatuinen. Vanhainkodit, kahvilat, konserttisalit, klubit, festivaaliareenat, kirkot, kaikissa näissä olen saanut lukemattomat kerrat musisoida ja kokea rajat ylittävää yhteisöllisyyttä.
Näppärikursseilla yhteisöllisyys saa suurimmat mitat, kun esiintymistilan täyttää parhaimmillaan monisatapäinen orkesteri, jonka nuorin jäsen on vasta kävelemään oppinut lapsi ja vanhin reilusti yli 80-vuotias ja kaikki hurmaantuvat musiikin tekemisestä. Siitä inspiroituu vuosiksi eteenpäin.
Mistä tällä hetkellä unelmoit?
Unelmani on vuodesta toiseen saada toimia musiikin parissa. Se on työ, rakas harrastus ja ainutlaatuinen etuoikeus. Soittaminen on ollut kotikunnassani Kaustisella osa arkea jo satoja vuosia. Kovan työn ja aherruksen lomaan jääneet vapaahetket on täytetty musiikilla. Tästä näkyy tulleen jatkumo.
Järvelän pelimannien tämmärinä yli 60 vuotta toimineen Arvo Myllykankaan kuolinvuoteellaan lausumat sanat ”oispa ollu vielä mukava joskus soittaa” arvottavat sanojansa nimenkin mukaisesti musiikin ykköseksi elämässä, ken sen vain löytää. Unelmoin siitä, että vielä joskus kaikki soittavat, laulavat ja tanssivat, kaikkialla.
Lue lastenkulttuurin valtionpalkinnon palkintoperusteet tiedotteesta.
Julkaisemme Taiken verkkosivuilla juttusarjan, jossa haastatellaan vuoden 2023 taiteen valtionpalkinnon saajia. He pohtivat haastatteluissa inspiraatiota ja taiteilijuuttaan.