”Runous ja kirjojen tekeminen on minulle ikivanhan perinteen jatkamista ja korvaamaton kommunikaation muoto” – haastattelussa valtionpalkittu J. K. Ihalainen

Millainen merkitys taiteen valtionpalkinnon saamisella on sinulle?

Huh, sanon. Palkinto tuli yllätyksenä. Olen aina asemoinut itseni hiukka ulkopuoliseksi kulttuurin kentässä, siten olen voinut tehdä omia juttujani rauhassa. Lohdutan itseäni sillä, että saihan Erno Paasilinnakin palkintonsa, mutta jaksoi silti jatkaa vallan piikittelyään. Näen että valta ja vallattomuus kulkevat parhaimmillaan rinta rinnan, toisistaan mittaa ottaen, toisensa haastaen, yllyttäen näin taiteen kenttää kulttuurin ja eettisten arvojen nostattamiseen.

Mikä saa sinut tekemään taidetta?

Runous ja kirjojen tekeminen on minulle ikivanhan perinteen jatkamista ja siinä mielessä myös korvaamaton kommunikaation muoto. Usein runokirjoissa yhdistyvät kuvataiteet ja sana, tekstiili ja tekstuura, musiikki ja loitsu. Runoteos saattaa olla ovi, jonka kautta lukija astuu uudenlaiseen maisemaan, arvaamattomaan kohtaamiseen, jälleennäkemisen riemuun. Runouden haastavuus, mahdottomuus, saa minut palaamaan uudelleen ja uudelleen ensimmäiseen hetkeen, syntysijoille, jossa kaikki on ihmeellistä, outoa, järkyttävän kaoottista ja oudon seesteistä. Joskus tästä kaiken runsaudesta syntyy jotain ainutlaatuista, toisinaan taas ei. Nämä ovat kartoittamattomia seutuja.

Mikä on saanut sinut viime aikoina inspiroituneeksi?

Viime viikkoina olen lukenut ahkerasti vanhaa kiinalaista ja japanilaista runoutta suomennoksina. Miksi? No, olen valmentanut itseäni kahden suomentajan, kiinan kääntäjän Pertti Seppälän ja japanin kääntäjän Kai Niemisen radiohaastatteluihin.

Koko prosessi oli erittäin inspiroiva kokemus, sillä molemmat mestarit ovat erittäin leppoisaa juttuseuraa ja erakkorunoilijoiden tarinat mainio vastakohta suomalaisen arjen tarinoille. Itämainen itseironinen huumori luo pikanttia särmää aikamme hektiseen eloonjäämistaisteluun, jonka tuiskeessa usein unohdamme elävämme ainutlaatuisen kauniissa maailmassa, tässä hetkessä, nyt.

Mistä tällä hetkellä unelmoit?

Unelmointi on ehkä väärä sana, minulla on epämääräinen kartta tekeillä olevasta kirjasta, josta on lippuset ja lappuset jo olemassa. Nykyhektinen todellisuus on varsin pirstaleinen, varsinkin median tykittäessä orjallisesti valjastettuja todellisuuksia, elämäntapoja jotka vaativat jatkuvaa vaurastumista ja tuotannon kasvua, mikä ei millään muotoa mahdu minun todellisuuteeni. Minä etsin ilmaisua, jonka kautta tunnistaa kohtuullinen elämä, sellainen jolla on hyvä omatunto ja paljon ystäviä. Tarinat ovat oleellinen osa tällaista elämää, tarinat ovat elämän suola.

Lue kirjallisuuden valtionpalkinnon palkintoperusteet tiedotteesta.

Julkaisemme Taiken verkkosivuilla juttusarjan, jossa haastatellaan vuoden 2023 taiteen valtionpalkinnon saajia. He pohtivat haastatteluissa inspiraatiota ja taiteilijuuttaan.