Artikkeli

"Taide mahdollistaa kulttuurisen empatian" – haastattelussa valtionpalkittu Kare Eskola

Kriitikko Kare Eskola sai vuoden 2024 taidejournalismin valtionpalkinnon.
Toinen henkilö lukee paperista ja toinen henkilö kuuntelee katsellen häntä.
Kare Eskola kuuntelee, kun Taiken Venla Korja lukee palkintoperusteluja valtionpalkintojuhlassa. Kuva: Lari Järnefelt

1. Mikä on saanut sinut viime aikoina inspiroituneeksi?

Kirja "Antiikki ja me" (Gaudeamus, 2024) oli upea puheenvuoro kulttuurin selviytymistaistelussa. Se kysyi, mihin antiikintutkimusta tarvitaan, eikä vastannut talousluvuilla, kulttuurin itseisarvolla tai vaikuttavuudella. Sen sijaan se näytti, miten lumoavaa on oppia kaukaisen kulttuurin pohjimmaista vierautta ja ajoittaista samuutta. Samalla se osoitti, että jos ymmärrämme toiseutta, ymmärrämme itseämme.

Kirja rohkaisee lukijaa kohti myös oman kulttuurimme toiseuksia, kaikkea sitä mikä on oman kuplan ulkopuolella. Sekin on vierasta ja samaa, ja siihen pätee sama kuin antiikkiin. Jos se katoaa meiltä, olemme itse vähemmän, emmekä edes huomaa.

Se millä innolla ja löytämisen riemulla antiikintutkijat kurkottavat kohti kaukaisen kulttuurin entisiä ja nykyisiä merkityksiä inspiroi minua sekä toimittajana että taiteen kokijana.

2. Mikä on taiteen merkitys tässä ajassa?

Taide mahdollistaa kulttuurisen empatian, joka tuntuu tärkeältä juuri nyt. Taide kutsuu kokemaan maailmaa tavalla, joka purkaa oman itsen rajoitteita. Se tarjotaan ilman valmiita arvoja, käsitteitä tai merkityksiä, jolloin saa haparoida kohti toiseutta - se on lumoavaa, pelottavaa ja palkitsevaa.

Toisaalta ymmärrän, että jos taide nykyään voi huonosti, se johtuu kulttuurisen empatian puutteesta. Toiset todellisuudet, toiset kokemukset ja toiset mahdollisuudet eivät kiinnosta, kun algoritmiohjattu media rakentaa oman kuplan kauniiksi ja tiiviiksi jopa taiteen osalta.

Nykyään taide rakentaa minuutta niin kuin ennenkin, mutta laajentaa sitä vähemmän.

3. Mistä tällä hetkellä unelmoit?

Töiden osalta unelmoin siitä, että ihmiset voisivat jatkossakin altistua taiteelle ja taidejournalismille ilman algoritmien, klikkiotsikoiden ja vastakkainasettelujen määrittämää mediaa, joka lisää polarisaatiota ja kuplautumista.

Nähtäväksi jää, onko tällainen taloudellisesti ja kulttuurisesti järjestettävissä. Miten kuunnella muuta kuin suoratoisto suosittaa, miten klikata muuta uutista kuin tarjolla on?

Historian perusteella toimittajan ei parane unelmoida kansan syvien rivien pakollisesta kulttuurialtistuksesta - se on ylimielistä ja näköalatonta. Silti ajattelen, että taiteen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen on kehittynyt uusi haaste. Vaikka pääsyliput ovat halpoja, sisältö sopii kaikille, pyörätuolilla pääsee sisään ja koulutus poistaa kulttuurisia esteitä minkä voi, se ei riitä, jos mediatodellisuuden rakenteet ja yhteiskunnallinen keskustelu muuttavat taiteen entistä enemmän identiteettipolitiikaksi.
 

Julkaisemme Taiken verkkosivuilla juttusarjan, jossa haastatellaan vuoden 2024 taiteen valtionpalkinnon saajia. He pohtivat haastatteluissa inspiraatiota ja taiteen merkitystä.