Juustohöylästä ja kansituolien siirtelystä kulttuurirahoituksen kokonaistarkasteluun
Taiteen edistämiskeskuksen ei-lakisääteisiä avustuksia leikattiin valtion budjetissa tänä vuonna 1,3 miljoonaa euroa, joka on noin 5 prosenttia avustusten kokonaissummasta. Leikkaus kohdistuu toiminta-avustuksiin, erityisavustuksiin, kohdeapurahoihin sekä temaattisiin avustuksiin.
Leikkaus on historiallinen. Myös tapa, jolla olemme sopeuttamistoimet toteuttaneet, on suomalaisessa kulttuuripolitiikassa poikkeuksellinen. Perinteisen juustohöylän sijaan pohdimme, mihin meidän tulee panostaa; emme pohtineet, mistä tai keneltä leikkaamme. Taiteen muutosvoimaa ja uusiutumista olisi heikentänyt myös avustusten saajien jäädyttäminen eli se, että uusilla toimijoilla ei olisi pääsyä esimerkiksi toiminta-avustuksien piiriin.
Olemme toki kaukana tilanteesta, jossa olisimme voineet tukea kaikkia heitä, jotka arviointikriteerien mukaan olisivat avustuksen ansainneet.
Päädyimme realistisesti tarkastelemaan sitä, oliko avustusta saavien joukossa toimijoita, jotka olivat saaneet avustusta vuodesta toiseen historiallisista syistä tai sitä, vastaako toiminta juuri niitä vaatimuksia ja strategisia tavoitteita, joita avustuksen arviointikriteereissä painotetaan. Olemme toki kaukana tilanteesta, jossa olisimme voineet tukea kaikkia heitä, jotka arviointikriteerien mukaan olisivat avustuksen ansainneet.
Avustuspäätöksiin on etenkin toiminta-avustusten kohdalla vaikuttanut entistä vahvemmin tarveharkinta. Niin ristiriitaista kuin se onkin, tänä vuonna hyvin vahva omarahoitusosuus on saattanut koitua hakijan kohtaloksi. Tämä ei ole kestävä ja kannattava suunta. Tarvitsemme myös rahoitusinstrumentteja, joilla investoidaan kasvuun ja saadaan kulttuurikentän elinvoimainen ja kehittymiskykyinen toimija lentämään omin vahvoin siivin.
Se ei ole mahdollista kaikille, mutta jatkossa meidän on pystyttävä rakentamaan avustusjärjestelmään myös kannustavuutta eri taiteenlajien ja toimintamuotojen ansaintalogiikat huomioiden. Tämä vaatii kulttuurirahoituksen kokonaistarkastelua ja rohkeutta aidosti miettiä, mitä kulttuurin rahoituksella tavoitellaan.
Strategiset linjamuutokset vaativat aikaa ja dialogia
Sopeuttamistoimien strategiamme ei siis ollut täydellinen. Se oli enemmänkin Titanicin kansituolien siirtelyä tilanteessa, johon me emme olleet voineet varautua. Järkeilimme, että suurempien strategisten linjamuutosten tekeminen olisi vaatinut sitä, että meillä olisi ollut mahdollisuus informoida kenttää poikkeavista painotuksista ennen hakuajan alkamista. Tunnistamme myös, että toimijat ovat saaneet päätökset nyt liian myöhään, kenties ilman ennakkovaroitusta.
Toisaalta voi jälkiviisaana todetta, ettei leikkausten olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä: jo 15 vuotta julkisen sektorin menot ovat ylittäneet tulot, eli Suomen julkinen talous on ollut pitkään alijäämäinen. Tiedossamme on ollut veikkausvoittovarojen pieneneminen, niiden ohjaaminen budjettiin ja sitä seurannut kompensaatiotason muutos sekä nykyisen hallitusohjelman liitteen linjaamat leikkaukset valtionavustusten kokonaisuuteen.
Kulttuuripolitiikan asema kakkosluokan politiikkana kirkastui kaikille viimeistään korona-aikana.
Kulttuuripolitiikan asema kakkosluokan politiikkana kirkastui kaikille viimeistään korona-aikana. Samalla sekä yhteiskunnan yleisestä arvomurroksesta että kulttuurikentän muutosvastarinnasta ja kuplautumisesta on kuultu enenevissä määrin puheenvuoroja. Paine kulttuurirahoituksen uudelleentarkasteluun ja kriteerien kirkastamiseen on ollut olemassa vähintään koko 2000-luvun.
Minkä tahansa strategian olisimme Taikessa valinneet, on aivan selvää, että avustusmäärärahojen pienenemisen vaikutukset ovat suuret. On kiistämätöntä, että kulttuuribudjettiin kohdistuvilla leikkauksilla vaikeutetaan vapaan kentän taiteen ja taiteilijoiden toimintaedellytyksiä ja uhataan taidekentän moninaisuutta ja elinvoimaa.
Riippumatta siitä, mikä on määrärahapäätös vuodelle 2025, aiomme nyt Taikessa toimia etupainotteisemmin. Tämän kevään aikana arvioimme taiteen kokonaisrahoituksen tilaa, taide- ja kulttuurikentän tarpeita sekä uusiutumisen ja kasvun mahdollisuuksia, ja pyrimme näin kehittämään avustusjärjestelmäämme toimintaympäristön vaatimuksia vastaavaksi.
Haluamme myös vahvemmin rakentaa dialogia kentän toimijoiden kanssa ja vahvistaa luottamusta. Järjestämme kevään aikana sekä kutsutilaisuuksia että avoimia tilaisuuksia taiteen, kulttuurin ja kansainvälistymisen toimijoiden kanssa. Käymme myös jatkuvaa keskustelua kaikkien puolueiden kanssa taiteen ja kulttuurin merkityksestä ja tulevaisuudesta.
Taide ei toimi niin, että virasto ylhäältäpäin ohjaa taidekentän toimintaa ja uusiutumista, mutta meillä tulee olla selkeä visio siitä, minkälaiseksi taiteen kenttä on muodostumassa. Se voi tapahtua ainoastaan yhteistyössä alan toimijoiden kanssa.
