Miten ottaa mielenterveysongelmat puheeksi kollegan kanssa?

Yhteiskunnallinen keskustelu mielenterveydestä keskittyy usein korjaavaan työhön ja sen resurssiongelmiin. Huomiota tulisi kohdistaa nykyistä enemmän myös mielenterveystaitojen lisäämiseen ihmisten arjessa.

Kulttuurialojen itsensätyöllistäjillä on todettu olevan muita aloja enemmän haasteita työssä jaksamisessa, ja he kokevat useammin henkistä väsymystä työtä aloittaessaan. Lisäksi yli puolet taiteilijoista on usein huolissaan psyykkisestä jaksamisestaan. Ongelmat itsensä työllistävien taiteilijoiden sosiaali- ja työttömyysturva-asioissa ovat yleisiä ja yksi isoimmista arjen kuormittavuustekijöistä. Alalla on ehdottomasti tarvetta mielenterveyden häiriöitä ennaltaehkäiseville ja varhaista puuttumista edistäville toimille.

Työterveyslaitoksen koordinoima ja Taiken osatoteuttama Mielenterveyden työkalupakki -hanke tuli juuri oikeaan aikaan koronavuosien jälkeen. Mielenterveystaitojen äärelle syventyminen yhdessä muiden alan itsensätyöllistäjien kanssa oli todella merkityksellistä myös itselleni sekä taiteilijana että kouluttajana.

Mielenterveystaitojen harjoittelua ja antoisia keskusteluja

Mieli ry:n rekisteröimän Mielenterveyden ensiapu®  – Haavoittuva mieli -koulutuksen tavoitteena on vahvistaa osallistujien mielenterveysosaamista tarjoamalla asianmukaista tutkittua tietoa psyykkisistä oireista, vähentää mielenterveyden häiriöihin liittyvää stigmaa ja antaa valmiuksia kohdata mielenterveyden ongelmia. Kaksipäiväisessä koulutuksessa harjoitellaan mielenterveyden ensiavun viiden askeleen soveltamista varhaisen puuttumisen tilanteissa ja opitaan kiinnittämään huomiota myös omaan jaksamiseen.

Mielenterveyden ensiapu -koulutukset taide- ja kulttuurialan itsensätyöllistäjille toteutettiin Jyväskylässä, Turussa, Porissa, Lappeenrannassa ja kaksi kertaa Helsingissä. Osallistujat olivat eri ikäisiä ja erilaisista taustoista, visuaalisen ja esittävän alan taiteilijoista kirjailijoihin ja median ja musiikkialan tekijöistä taide- ja kulttuuritapahtumissa keikkatyönä työskenteleviin. Eri taiteenalojen toimijoiden kohtaamiset rikastuttivat koulutuspäiviä tuoden esille muun muassa taidetyöhön liittyviä alakohtaisia, sekä kaikille yhteisiä kuormitustekijöitä.

Koulutuksen aihealueisiin sisältyi yleisimmät mielenterveyden häiriöt, kuten masennus, ahdistuneisuushäiriö, psykoosisairaudet, päihteiden ongelmakäyttö ja mielenterveyden kriisitilanteet. Aiheisiin syvennyttiin pohtimalla mielenterveyden ensiavun askelia pari- ja ryhmäkeskusteluissa, joihin koulutuksessa on varattu reilusti aikaa.

Keskusteluissa sai ja oli suotavaakin kertoa omia kokemuksia aihealueisiin liittyen, vaikka koulutuksen tarkoitus ei olekaan tarjota terapeuttista tukea tai työnohjausta. Jokainen aihe kirvoitti pääsääntöisesti paljon keskustelua ja osallistujien omien kokemusten jakaminen syvensi teemoja. 

Kokemukseni perusteella eniten kuudessa koulutuksessa käytiin keskustelua ahdistuneisuushäiriöihin ja päihteiden väärinkäyttöön liittyen. Osallistujat toivat esille lähes yhtä paljon henkilökohtaisia kokemuksiaan, kuin mielenterveyshäiriöihin liittyviä tilanteita kollegojen tai läheisten kanssa. Lisäksi pohdintaa syntyi taidetyöläisyyteen liittyvistä haasteista, kuten yksinäisyydestä, töiden jatkuvuuden epävarmuudesta ja taidetyön yhteiskunnallisen arvostuksen asemasta, sekä näiden asioiden vaikutuksesta mielenterveyteen.

Mielenterveys on yhteisöllistä

Mielenterveysongelmat vaikuttavat myös taideyhteisöjen toimintaan ja tästä käytiin joissakin koulutusryhmissä keskustelua enemmän. Taidetyöntekijät toimivat usein erilaisissa kokoonpanoissa, kuten yhdistyksissä, kollektiiveissa ja projektiluontoisissa työryhmissä. Omankin kokemukseni mukaan on yleistä, että pienissä työyhteisöissä ei laadita yhteisiä pelisääntöjä työskentelylle tai pohdita etukäteen keinoja ottaa puheeksi ongelmia. Tämä voi aiheuttaa ongelmatilanteiden peittelyä, syrjäytymistä ja erilaisia konfliktitilanteita.

Mielenterveyden ensiapu -koulutuksessa keskeistä on puheeksi ottamisen harjoittelu ja tilannearvion tekeminen, jonka mukaan jatketaan muihin ensiavun askeleisiin tilanteen sallimalla tavalla. Keskustelimme esimerkiksi, miten puuttua työryhmässä kollegan päihteiden käytön aiheuttamiin ongelmiin, kun esihenkilöä ei ole. Osallistujat kertoivat omia kokemuksiaan ja yhdessä pohdittiin erilaisia lähestymistapoja.

Muita yhteiseen pohdintaan nousseita teemoja olivat muun muassa mitä mielenterveyden ongelmia voi syntyä negatiivisena koetusta yksinäisyydestä taiteilijan työssä, sekä mistä saada apua ja tukea omaan jaksamiseen, kun läheisellä on mielenterveyden häiriö. Myös näihin kysymyksiin punnittiin lähestymistapoja ja vastauksia soveltaen mielenterveyden ensiavun askelia.

Mielestäni tässä kohderyhmässä osallistujien vertaisuuden merkitys korostui erityisesti. Suurimmalla osalla ei ollut vakituista työnantajaa, joka voisi puuttua työyhteisön ongelmiin, joten kollegiaaliselle hyväksi todettujen toimintatapojen ja vinkkien jakamiselle oli otollista maaperää. Uskon, että näitä keskusteluja jatkettiin myös tauoilla.

Puheeksi ottamisen kynnyksen madaltumista

Loppukeskusteluissa osallistujat kommentoivat koulutuksen lisänneen rohkeutta ottaa mielenterveys puheeksi tilanteissa, joissa huoli on herännyt, ja ylipäätään kynnys puhua mielenterveysasioista koettiin madaltuneen. Kommenteissa toistui myös mielenterveystietojen päivittyminen. Lisäksi uusien kollegojen tapaaminen koulutuksessa koettiin tärkeäksi.

Erittäin antoisaksi koettiin asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. Osa koki, että mielenterveysongelmista puhumista on usein rajoittanut pelko, että sanoo jotakin väärin. Oli hienoa huomata, että yhteinen keskustelu ja puheeksi ottamisen harjoittelu vähensivät tätä pelkoa.

Tutkimusten mukaan vielä nykyäänkin mielenterveyden häiriöihin liittyvä stigma eli häpeäleima ja haitalliset uskomukset mielenterveyteen liittyen estävät ihmisiä puhumasta omista ongelmista tai hakemasta apua. Ryhmissä nousi esille, että mielenterveysongelmista puhuminen voidaan kokea haitalliseksi omalle maineelle ja uskottavuudelle taidetyöntekijänä. On totta, että työyhteisöissä edelleen esiintyy vähättelevää tai leimaavaa asennetta, joka kuitenkin usein johtuu vähäisestä tiedosta mielenterveyteen liittyen. Koulutuksen oppikirjan Haavoittuva mieli  – Tunnista ja tue mukaan mielenterveyden ongelmien parempi ymmärtäminen sekä yksilöinä että yhteisöissä voi vähentää ennakkoluuloja ja syrjintää. Myös oma kantani on, että mielenterveysasioista tulisi voida puhua samalla tavoin kuin muistakin asioista, sillä siten myös niihin liittyvä häpeää ja syrjintää voidaan poistaa.

Kokonaisvaltaista taidetyötä täytyy tukea

Taidealan työhön liittyy erityispiirteitä, kuten työn tekeminen pohjautuen intohimoon, ammattiroolin sekoittuminen persoonaan ja vaikeus erottaa työtä vapaa-ajasta. Taidetyö on myös antoisaa ja luo tekijöille vahvoja merkityksellisyyden kokemuksia. Mielenterveyden ongelmat eivät useinkaan johdu itse työn sisällöstä, vaan ne liittyvät henkilökohtaiseen elämään, ihmissuhteisiin, työyhteisöihin tai yhteiskunnan rakenteisiin. Kokonaisvaltaisessa taidetyössä mielenterveystaidot ovat kuitenkin hyödyksi, tekipä henkilö työtänsä valtaosin yksin tai erilaisissa kokoonpanoissa.

Mielenterveystaitojen oppiminen vertaisryhmässä voi parhaimmillaan vahvistaa jakamisen ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Erilaisen kollegiaalisen tuen muodot on todettu tärkeiksi, koska yksintyöskentely ja eristyneisyys kuormittavat taiteilijoita ja etenkin nuoria taiteilijoita. Uskon, että vertaisuuteen perustuvassa luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa on mahdollista kokea tulevansa kuulluksi. Se voi kannatella arjessa eteen päin. 

Kouluttajana ja taiteilijana koen, että dialogi on yksi tärkeimmistä asioista myös Mielenterveyden ensiapu -koulutuksissa. Henkilökohtaisista ja vaikeistakin asioista keskusteltiin kunnioittavasti ja turvallisemman tilan ohjeiden mukaisesti. Yhteinen keskustelu oli myös osallistujien mukaan päivien parasta antia. Uskon, että nämä koulutukset mahdollistivat osallistujille merkityksellisiä kohtaamisia, sekä lisäsivät mielenterveystaitoja, joiden siemenet itävät mahdollisesti myös niissä yhteisöissä, joissa he toimivat.

Mielenterveyden työkalupakin kaltaiset hankkeet tarvitsevat jatkuvuutta ja niitä tulisi toteuttaa taidealan sisällä eri kohderyhmissä, sekä työn erityispiirteiden mukaan. Taidetyö tuottaa paljon hyvinvointia yhteiskuntaan joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Mielestäni etenkin näinä aikoina on erityisen tärkeää kohdistaa mielenterveyttä edistäviä toimia taidetyöläisille, jotka usein jäävät vaille työkykyä tukevia palveluita, mutta jotka pitävät työllään yllä kulttuurin peruspilareita.
 

Lähteet:

Kitchener, Jorm, Kelly, Lassander, Karila-Hietala, 2015, Haavoittuva mieli  – Tunnista ja tue, Mielenterveyden ensiapu 2.

Taiteen ja kulttuurin barometri 2022 – Taiteilijoiden työhyvinvointi

Heli Ansio, Meteli, 2023, Miten tukea työkykyä taidealalla? 

Jamk, Mutka-projekti, Vertaisuus