Blogi

Musiikkitoimikunnassa toimimisesta, erilaisista hakemuksista ja vähän yhdenvertaisuudestakin

Toimikunnan jäsenen luettavaksi tulee suuri määrä erilaisia apurahahakemuksia. Miten varmistaa oma osaaminen sekä arvioinnin reiluus ja yhdenvertaisuus, pohtii musiikkitoimikunnan jäsen Maiju Talvisto.
Nuotteja nuottiviivastolla.
Kuva: Kai Widell

Valtiollinen luottamustehtävä musiikin saralla on kunnianosoitus omalle ammattitaidolle, joten olin todella otettu ja innoissani nimityksestäni Taiken musiikkitoimikuntaan. Tiesin, että toimikunnan hakemusmäärät ovat suuria ja koronan jälkeen kasvussa. Mutta lähdin seikkailuun niin kuin moneen muuhunkin työhön liittyvään asiaan: tekemään yhdenvertaisempaa tulevaisuutta musiikkialalle.

Hakemusmäärät tosiaan osoittautuivat suuriksi, ja meni hetki, ennen kuin itselle sopiva lukurutiini löytyi. Liian suuria määriä kerralla ei kannata hotkia. Lukeminen on opettavaista, ja olen nauttinut suunnattomasti musiikkitoimikunnan kokouksista. Keskustelu taiteesta, taiteen arvosta ja mahdollisuuksista on aina mielenkiintoista – ja varsinkin tilanteessa, jossa jokainen katsoo asiaa omasta kontekstistaan, oman asiantuntemuksensa ja musiikkialan historiansa läpi. Tarkoitus on löytää yhdessä ne toimijat ja hankkeet, joihin kannattaa panostaa.

Oikeaa ja väärää etsimässä

Taiteellisen laadun lisäksi keskustelemme paljon myös ulkomusiikillisista asioista. Pyörittelemme kysymyksiä oikeasta, väärästä, tarvepohjaisuudesta ja vastuullisuudesta. Jos henkilö on ollut pitkään valtion tuen piirissä, onko rahalle tarpeeksi perustetta, kun ”ehkä-pinossa” olisi uusia ja potentiaalisia tulokkaita? Ovatko toisen hakijan näytöt ja nähty ja pitäisikö saada vaihtuvuutta? Miksi tietyssä tapahtumassa esiintyvät aina samat suomalaiset kärkimuusikot, vaikka arvolupaus on rakennettu monipuolisuuden ympärille?

Harmillisinta on, että monimuotoisuutta voi edistää vain tiettyyn pisteeseen asti. Mikäli jostakin tietystä hakijaryhmästä tai genrestä ei ole hakemuksia, silloin rahaa ei ainakaan kyseisiin projekteihin tule. Siksi kannustakin kaikkia hakemaan musiikkigenrestä, sukupuolesta, toiminta-alueesta, koulutus- tai kielitaustasta tai uran pituudesta huolimatta.

Huomionarvoista on, että musiikkitoimikunta ei aina päätä suoraan, kuka saa rahaa ja kuka ei, vaan osa asioista etenee toimikunnan antamalla lausunnolla viraston johtajan päätettäväksi. Musiikkitoimikunta antaa asiantuntijalausuntoja ja puoltaa hakemuksia, mutta toki vastaa päätöksistä tapauskohtaisesti.

Omat ennakkoluulot pitää tunnistaa

Osaan puolentoista vuoden kokemuksen jälkeen melko nopealla tutkimisella huomata, mikä hakijan tausta on. Jos on käynyt Sibelius-Akatemian, todennäköisesti osaa kirjoittaa melko hyvän hakemuksen puoliunissaankin. Joissakin genreissä hakemukset puolestaan eivät ole tyypillinen tapa rahoittaa tekemistä, eikä näin ollen niiden kirjoittamiseen ole totuttu.

Hakemusten erilaisuuden vuoksi onkin tärkeää muistaa katsoa niitä yhdenvertaisesti ja tunnistaa, kuka kirjoittaja on. Kaikki eivät osaa sanoittaa oman taiteensa tekemistä samalla tavalla, mutta se ei saa vaikuttaa arviointiin.

Ilman musiikkitieteen koulutusta ja pitkää uraa alalla hakemusten lukeminen olisi haasteellista. Tässä luottamustoimessa tarvitaan vahvaa substanssiosaamista musiikista ja ymmärrystä musiikkimaailman eri laidoilta. Olen huomannut miettiväni, seuraanko alaa tarpeeksi, jotta varmasti olen luottamustehtävän arvoinen. Mutta siksi meitä on monta asiantuntijaa – ja kaikilla hieman omat painotuksemme.

Toisinaan mietin myös, onko minulla jokin tiedostamaton ennakkoluulo, joka vaikuttaa arviointiini. Tämän vuoksi pyrin tarkkailemaan sitä, että kohtelen hakijoita mahdollisimman reilusti, ja että puolloissani myös näkyy monipuolisuus kaikissa muodoissaan.

Toimikuntatyön keskiössä on taiteellinen laatu ja oma ammattietiikka. Toivon, että pystyn toimimaan arviointityössä omien ydinarvojeni eli oikeudenmukaisuuden ja lempeyden mukaisesti sekä toimimaan läpinäkyvästi ja yhdenvertaisuutta lisäten.