Oulussa on kelpo puitteet taiteen tekemiseen

Taiteilijoille suunnattujen barometrikyselyjen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa asuvat taiteilijat ovat hieman optimistisempia tulevaisuutta kohtaan kuin muualla asuvat. Heistä useammat pitävät myös taiteen tekemisen puitteita omilla paikkakunnillaan hyvinä muualla Suomessa asuviin verrattuna. Esityksen jälkeen kolme oululaista taiteilijaa keskusteli taiteen tekemisen edellytyksistä ja kokemuksistaan oululaisina taiteentekijöinä.

Oululaisten taiteilijoiden kokemuksia ja näkemyksiä taiteen tekemiseen valottivat kuvataiteilija Kaija Hinkula, tanssija-tanssinopettaja Julian Owusu sekä tanssija-koreografi Milla Virtanen. Keskustelun vetäjänä toimi Oulun kaupungin kulttuurijohtaja Sami Ylisaari.

Keskustelu lähti liikkeelle taiteen tekemiseen liittyvästä lyhytjänteisyydestä. Kritiikin kohteena olivat ennen kaikkea taiteen rahoituksesta päättävien tahojen arvostukset. Virtasen mukaan apuraharakenteet suosivat uusien teosten tekemistä ja näin teosten elinkaari jää usein hyvin lyhyeksi. Ratkaisuksi ongelmaan hän esitti jatkorahoitusten lisäämistä projekteille, kiertuerahoitusta sekä tanssin aluekeskusten yhteistyötä laajempien kiertueiden järjestämiseksi.

Owusun mukaan taiteilijoiden ja taiteen liikkuvuutta tuetaan, mutta ongelmana on pikemminkin rahoituksen markkinaehtoisuus eli rahoittajat tukevat usein kaupallisesti menestyneitä tahoja, jolloin sekä julkinen tuki että myyntitulot menevät samoille taiteilijoille ja yhteisöille.

Taiteen saavutettavuuden varmistamista oululaiset taiteilijat pitivät suurena ja tärkeänä kysymyksenä. Hinkula ei pidä sitä kuitenkaan taiteilijoiden tehtävänä. – Ei voi olla niin, että kaikki palvelee kaikkia. Taiteilijan tehtävänä ei ole ajatella saavutettavuuden varmistamista, vaan tehdä omaa työtään – saavutettavuuden varmistaminen on taideorganisaatioiden tehtävä.

Oulussa hyvät tekemisen puitteet ja sijainti

Taiteen tekemisen puitteita pidettiin Oulussa kohtuullisen hyvinä. Hinkulan mukaan jokaisella taiteilijalla on kuitenkin oma todellisuutensa, eivätkä tulevaisuuden näkymät ole aina kauaskantoisia, mutta monet asiat ovat hyvin. Virtanen oululaisena paluumuuttajana kertoi, että Oulussa on hyvä tehdä töitä, tilaa ajatella ja paljon potentiaalia myös tilojen käytön suhteen. – Haastavana ja kuluttavana koen muun muassa apurahahaut. Ideaalitilanteessa työskentelyä varten olisi pitkäkestoinen apuraha ja oma tuottaja, jonka avulla kansainväliset festivaalihaut hoituisivat ja työmahdollisuudet löytyisivät.

Keskustelu kääntyi tässä vaiheessa jälleen apurahoihin liittyviin pohdintoihin. Hinkula piti alueellisten taidetoimikuntien jakamia työskentelyapurahoja poikkeuksellisen lyhytkestoisina, mikä johtaa muihin aloihin verrattuna hankaliin tilanteisiin. – Näitä tilanteita pidetään vieläpä normaaleina ja joku voisi sanoa: oma valinta, että haluaa tehdä taidetta.

Julian Owusu tunnisti edelliset, tanssitaiteen ja kuvataiteen aloilla toimivien, kollegojensa näkemykset. – Työskentelyedellytykset ovat täällä hyvät tehdä tietynlaista työtä, kun taas tietynlaista työtä ei voi tehdä. Erilaiset työt ohjaavat taiteentekijöitä muualle ja tämä koskee muitakin Oulusta lähtijöitä. Yhteisöjen rakentaminen vaikeutuu, kun osa kollegoista lähtee muualle, ja tämä taas vähentää optimismia. Potentiaalin poistuminen Oulusta on koko kaupungin ongelma.

Hinkula huomautti myös taidekoulutuksen pito- ja vetovoimasta. – Kuvataiteen korkeakoulutuksen perässä paikkakunnalle tullaan ja paikkakunnalle jäädään. Positiivista Oulussa on se, että täällä saa samalla rahalla paremman työhuoneen ja asunnon kuin Helsingissä.

Positiivista Oulussa on se, että täällä saa samalla rahalla paremman työhuoneen ja asunnon kuin Helsingissä.

Owusu korosti Oulun sijaintia. – Taiteentekijöillä on hyvät oltavat myös fyysisen lokaation puolesta ja Helsinkiin pääsee nopeasti. Oulu ei ole kaukana kaikesta.

Taiteilijat ovat monessa mukana

Yleisön pyynnöstä taiteilijat ottivat kantaa myös kulttuurihyvinvointiin. Hinkula ei asettaisi vastakkain kulttuurihyvinvointiin tähtäävää työtä ja taiteellista työtä. – Paljon mahdollisuuksia, kannatettavaa, arvostettavaa. Molemmat mahtuvat tähän maailmaan. Huomiota tulisi kiinnittää pikemminkin siihen, kuka sen maksaa ja maksetaanko toiminta taiderahoista?

Owusu pohti, kuinka moninaiseksi työ muuttuu. – Tiedän monia taiteilijoita, jotka tekevät merkittävää työtä hyvinvointialueiden kautta ja tunnen myös heitä, joilla ei ole mitään asiaa sinne. Molempia tarvitaan. Rahoitusmahdollisuudet elävät usein trendien kautta ja se saa taiteilijat miettimään, miten he voisivat tehdä sitä työtä. Kyse on myös ideologisista valinnoista: ketä varten teen taidetta? Erilaisilla valinnoilla pitää olla tilaa.

Viime vuonna julkaistun barometrikyselyn mukaan taiteilijat näkivät jossain määrin toivottavana, että taiteilijat työllistyisivät myös taidealan ulkopuolella. Hinkulan oli vaikea uskoa tämän kaltaisia näkemyksiä. – Onko todella näin? Voi tietenkin olla – taiteilijoiden voi olla pakko tehdä muita töitä, jos ei ole mahdollista saada toimeentuloa omalla alallaan. Moni taiteilija on tehnyt taiteen lisäksi kaikenlaista - taloudellisista syistä.

Owusu näkee, että taiteilijoilla on paljon tehtäviä, joita ei lasketa taiteeksi. – Nuorten kanssa tehtävää työtä ja kulttuurista nuorisotyötä, joista saa sisältöä omaankin työhön. Joku saattaa ajatella, että opetustyö ei ole taiteellista työtä, mutta se on kuitenkin osa kokonaisvaltaista taiteellista praktiikkaa.

Joku saattaa ajatella, että opetustyö ei ole taiteellista työtä, mutta se on kuitenkin osa kokonaisvaltaista taiteellista praktiikkaa.

Taiteen tekemiseen tarkoitetut tilat herättivät keskustelua. Kaupunkien keskustat tyhjenevät ja Virtasen mielestä tyhjiä tiloja voisi antaa taiteilijoiden käyttöön. Hinkula kysyi: Olisiko se kaupungilta pois? - Tampereella kaupunki ilmoittelee tyhjistä tiloista. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos tiloja saisi matalalla kynnyksellä taiteilijoiden käyttöön. Kulttuurijohtaja Sami Ylisaari piti Tampereen mallia hyvänä ja totesi, että asia laitetaan Oulussakin valmisteluun. – Kun keskustojen tyhjät tilat otetaan käyttöön, se elävöittää kaupunkeja.

Tuottaja Taija Jyrkäs yleisön joukosta toivoi keskustelua myös barometrikyselyssä esiin nousseesta taiteilija-ammattien heikosta arvostuksesta ja kertoi samalla, että Pohjoiseen valokuvakeskukseen palkataan taiteilija. – Ja taiteilijalle maksetaan työstä palkkaa! Miten taiteilijoiden arvostusta voisi nostaa?

Hinkulan mielestä taiteilijoiden heikko arvostus johtuu taiteellisen työn luonteesta, kuten työn pirstaleisuudesta. Owusu heitti ilmaan kysymyksen siitä, tietävätkö taiteilijat ja taideorganisaatiot sen, että muut eivät heitä arvosta. – Taiteen kentällä arvostuksen puute ei tule sisältä päin vaan ympäriltä esimerkiksi rakenteista. Kuvaavaa on, että taiteilijat pyytävät tyhjinä olevia tiloja käyttöönsä, eivätkä pyydä rakentamaan uusia blackboxeja. Koronan vuoksi monet muutkin joutuivat samanlaiseen asemaan ja samanlaisiin olosuhteisiin kuin taiteilijat ja nyt freelancereiden aseman parantaminen koskee muitakin aloja kuin taidealaa.

Kulttuuripääkaupunkivuosi kiinnostaa

Taiteilijat pohtivat myös Oulu 2026 -hanketta. Mitä kulttuuripääkaupunkivuosi tuo mukanaan taiteentekijöille? Virtanen odottaa innolla mahdollisuuksia ja yhteistyöhankkeita. Samaa mieltä on myös Hinkula. – Samat sanat. Mutta mitä jää – jääkö muutakin kuin yhden vuoden karnevaalit?

Mutta mitä jää – jääkö muutakin kuin yhden vuoden karnevaalit?

Owusu kehotti pohtimaan, ketä hanke tulee palvelemaan. – Yhden vuoden karnevaalit on suurin uhka. Kiinnostavaa on, mitä tapahtuu vuonna 2036. Potentiaalia on valtavasti, mutta mitä lopulta tapahtuu?

Tällä hetkellä taiteilijapiireissä työstetään suunnitelmia, tehdään pitkäjänteistä työtä ja tutkitaan rahoituskuvioita sekä kehitellään hankehakemuksia. Owusun mukaan Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 kiinnostaa jo nyt Helsinkiä myöten ja taiteilijat uskovat, että Oulun vetovoimaisuus voi kasvaa juuri nyt, kun mennään kohti kulttuurikaupunkivuotta.