Taiteen ja kulttuurin barometrin tulokset ovat keskeinen suunnannäyttäjä taiteilijoiden työhyvinvoinnin kehittämistyössä

Tuore Taiteen ja kulttuurin barometri on julkaistu. Barometrin aiheena on tänä vuonna taiteilijoiden työhyvinvointi. Aihe on varsin ajankohtainen, sillä taide- ja kulttuuriala on vasta hiljalleen toipumassa koronan vaikutuksista. Taiteilijoille tuoreimman barometrin aihe on ollut selvästi tärkeä, sillä ennätysmääräiset 1319 henkilöä vastasi barometrikyselyyn.

Barometrin julkistustilaisuudessa maaliskuun lopussa tuoreita tuloksia esittelivät Cuporen tutkijat Minna Ruusuvirta ja Emmi Lahtinen. Barometrin mukaan keskeisiä kuormitustekijöitä taiteilijoille ovat toimeentulon epävarmuus ja tulojen pienuus, kilpailu apurahoista, palkaton työ, jatkuvien apurahahakemusten laatiminen sekä ajanpuute itse taiteellisen työn tekemiseen. Vain alle puolet vastaajista kokee, että taiteellisella työllä voi hankkia elantonsa. Myös palautteen puute ja heikko yhteiskunnallinen arvostus rasittavat taiteilijan työhyvinvointia. 

Koska vain pieni osa taiteilijoista on palkansaajia, suurimmalta osalta puuttuvat työterveyspalvelut ja muut työntekijäedut. Tilanne vaikuttaa taiteilijoiden hyvinvointiin esimerkiksi siten, että monet taiteilijat joutuvat työskentelemään sairaana. Barometrin mukaan 75 % vastaajista pelkää sairauslomalle jäämisen vaikuttavan heidän tuloihinsa ja työmahdollisuuksiinsa – tyypillisestihän freelancer-taiteilija saa palkkansa vain tehdystä työstä. Mitä suuremmat tulot taiteilijalla on, sitä parempana hän kokee barometrin mukaan myös työhyvinvointinsa. 

Koska vain pieni osa taiteilijoista on palkansaajia, suurimmalta osalta puuttuvat työterveyspalvelut ja muut työntekijäedut. Tilanne vaikuttaa taiteilijoiden hyvinvointiin esimerkiksi siten, että monet taiteilijat joutuvat työskentelemään sairaana. 

On hälyttävää, että yli puolet taiteilijoista kokee huolta psyykkisestä jaksamisestaan. Jatkuvaa tai toistuvaa huolta kokevat erityisesti alle 35-vuotiaat taiteilijat. Barometrikyselyyn vastanneista taiteilijoista 40 % ilmoitti harkinneensa alan vaihtoa tai vaihtaneensa ammattia viimeisen vuoden aikana. Ammatinvaihtamishalukkuus korostui erityisesti nuorilla taiteilijoilla sekä esittävien taiteiden aloilla. Suurin syy taiteilijoiden ammatinvaihtohalukkuuteen näyttää olevan taloudellinen epävarmuus ja koronapandemian aikana saatu kohtelu taiteilijana. Tulosten mukaan taiteilijoiden kokemus työhyvinvoinnista paranee kuitenkin iän myötä.

Vaikka taiteilijoilla on paljon kuormitustekijöitä työssään, barometrin mukaan valtaosa taiteilijoista kokee työnsä merkitykselliseksi sekä mieltää taitonsa ja osaamisensa hyviksi. Barometrivastauksissa taiteilijat nimesivät voimavaroikseen muun muassa vaikutusmahdollisuudet oman työn tavoitteisiin, sisältöihin ja aikatauluihin. Vastauksissa mainittiin myös mielekkäät työtehtävät, työn monipuolisuus ja uusien asioiden oppiminen sekä varmuus omasta osaamisesta.  

Barometrin mukaan hyvä työyhteisö ja ilmapiiri tukevat työhyvinvointia erityisesti musiikin ja esittävien taiteiden aloilla. Barometrissä käytettiin myös Työterveyslaitoksen kehittämää osallisuusindikaattoria, jonka mukaan osallisuuden kokemus vahvistuu taiteilijoilla, jotka työskentelevät työyhteisöissä. Kokemus osallisuudesta on myös sitä vahvempi mitä korkeammat tulot taiteilijalla on.  Sen sijaan osattomuuden kokemus voimistaa esimerkiksi sitä, miten paljon riskejä taiteilija ympärillään näkee. 

Barometrin julkistustilaisuuden tunnelmia

Ammattimuusikko ja Muusikkojen Liiton freelancekoordinaattori Jaakko Kämäräinen kuvasi barometrin julkistustilaisuudessa taiteilijan työtä sanaparilla rakkain – raskain. Kämäräisen mukaan harvalla muulla alalla työntekijä on valmis tekemään taiteellisen työn rinnalla muuta työtä, jotta voisi tehdä sitä, mihin on kouluttautunut. Näin on usein kuitenkin taidealalla, ja niin sanotusta kutsumusammatista maksetaan henkilökohtaisella tasolla kovaa hintaa. Kämäräinen vertasi koronan jälkeistä aikaa kollektiivisesta pahasta unesta heräämiseksi. Hän totesi, että nyt on aika selvittää huolella, mitä pandemiasta johtunut poikkeustila on aiheuttanut taide- ja kulttuurialalle ja mitä olisi pitänyt poliittisessa päätöksenteossa huomioida paremmin kuin koronavuosina tehtiin. Muusikkojen Liitto toteutti vuosina 2022–2023 SKAALA-hankkeen, jossa kehitettiin freelancer-muusikoiden työhyvinvoinnin tukirakenteita. Hankkeen tulosten perusteella jo lyhyillä interventioilla, kuten työnohjauksella, psyykkisellä valmennuksella tai psykologin yksilötapaamisilla, voidaan parantaa taiteilijoiden työhyvinvointia vaikeassa tilanteessa. 

Barometritilaisuuden paneelikeskustelussa olivat keskustelemassa kirjailija Raimo Pesonen, ympäristötaiteilija Päivi Maunu ja sirkustaiteilija Armas Lintusaari. Keskustelun moderaattori, taiteilija Vespa Laine esitti heti keskustelun aluksi tärkeän kysymyksen: ”Rahan puute, arvostuksen puute ja tukirakenteiden puute. Mikä näistä epäkohdista pitäisi korjata, jos se olisi mahdollista?” Raimo Pesonen kommentoi, että raha seuraa arvostusta. Pesosen mukaan taidetta tehdään, vaikka siitä ei maksettaisi. Hän totesi myös, että palautteen puute nakertaa taiteen tekijöitä; koska media ei enää tee taidekritiikkejä entiseen malliin, taide jää yhteiskunnassa usein marginaaliin. Päivi Maunu toi esille tärkeän näkökohdan, joka näkyy myös tuoreissa barometrituloksissa: taiteilijat tykkäävät työstään. Hän totesi, että usein taiteen kentällä korostetaan kuitenkin vain taiteilijan työn raskautta, jotta työolot saataisiin asianmukaisiksi. Armas Lintusaaren mukaan taiteen arvostus on lähtökohta sille, että ongelmia päästäisiin ratkomaan. Hän pohti myös tuoreita barometrituloksia, joiden mukaan taiteilijoiden työtyytyväisyys paranee iän myötä: vaihtavatko huonosti voivat nuoret taiteilijat alaa jo varhain, ja sen vuoksi vanhempien taiteilijoiden tyytyväisyys korostuu tuloksissa?

Taiteen arvostus on lähtökohta sille, että ongelmia päästäisiin ratkomaan.

Tilaisuuden lopuksi saimme vielä kuulla Työterveyslaitoksen erityisasiantuntijan, Heli Ansion esityksen aiheesta Miten tukea työkykyä taidealalla? Ansion mukaan erityispiirteistä huolimatta taidealoilla on myös paljon samoja lainalaisuuksia kuin muussakin työssä. Ansio pohti, että taidealan erityisyyden korostamisella voi jopa olla haitallisia vaikutuksia taiteilijoille: yhteiskunnassa saattaa nimittäin vahvistua ajatus, että taiteilijalle ei tarvitse maksaa kunnollista palkkaa tai taiteilijan työehdoista ei tarvitse pitää huolta työn kutsumuksellisen luonteen vuoksi. Ratkaisuksi taidealan työhyvinvoinnin parantamiseksi Ansio esittää seuraavia asioita: raha, paremmat työtilaisuudet ja työterveyspalvelut. Koska nämä muutokset ovat pitkälti poliittisia ja muuttuvat hitaasti, on kuitenkin jo nyt mahdollista tarjota matalan kynnyksen palveluita, joita esimerkiksi Muusikkojen Liiton SKAALA-hankkeessa ja Taiken Työhyvinvointia taiteilijoille -hankkeessa on jalkautettu. Ansio ehdottaa tulevaisuudessa taiteilijoiden työhyvinvointipalveluiksi ainakin ryhmämuotoista valmennusta, työnohjausta ja vertaistuellista toimintaa. Näiden rinnalla tarvitaan myös työkykyjohtamisen kehittämistä, johtamisen kehittämistä, keskinäisen luottamuksen vahvistamista ja rahoittajien toimintamuotojen tarkastelua. Ansion mukaan taidealoilla on usein totuttu kärsimykseen ja huonoihin työolosuhteisiin. Näiden on ajateltu ”kuuluvan asiaan” – heikosta työhyvinvoinnista on tullut osa taiteilijoiden yhteistä narratiivia. Ansio rohkaisee meitä tarkastelemaan alan perinteistä puheenpartta ja totuttua ajattelutapaa uudessa valossa: myös taidetyön pitäisi olla ihmisen mittaista työtä.