Tanssin tulevaisuus?

Hei kaikille. Tervehdys myös sinulle, joka luet tätä nyt Taiken sivuilla.

Olen Maija Hirvanen, koreografi, tanssitaiteilija, esitysten tekijä. Olen myös taiteilija-tutkija, äiti, sieni-intoilija, intohimoinen katsoja, samoilija. Olemme tänään kokoontuneet keskustelemaan tanssin tulevaisuudesta, ja puheenvuoroni lämmittelee omalta osaltaan yhteistä keskustelua.

Tulevaisuutta on tärkeää ymmärtää pitkien ajanjaksojen kautta, syväajassa, kosmologisen ajan mittakaavassa. Mutta koska lähitulevaisuuden pohtiminen on kiireellistä tällä kuudennen sukupuuton aikakaudella, ja konkreettisempaa meille tanssin kentän ihmisille, rajaan ajatukseni nyt lähiaikaan. Siinäkin riittää spekuloimista muutamaksi tunniksi.

Hahmotamme lähitulevaisuutta esimerkiksi sukupolvien ketjujen kautta: ymmärrän, kuinka isovanhempani opettamat tanssiaskeleet liikkuvat edelleen ruumiini muistissa. Tai kuinka lapsi, jonka kanssa tanssin äsken kontakti-improvisaatiota, elää täällä tovin jälkeeni - taas erilaisessa maailmassa. On keskeistä, ettemme ajattele tulevaisuutta oman elämämme keston, vaan jatkumoiden kautta. Sukupolvien ketjujen jatkuminen on vielä helppoa hahmottaa tulevaisuutena.

Lähitulevaisuus on miltei käsinkoskeltavaa, se on melkein täällä, tai ehkä osa siitä jo onkin. Voin kuvitella muut ja itseni sen osana. Miltä tanssi tulevassa näyttää, tuoksuu, tuntuu, kuulostaa? Ajatellaan tanssin tulevaisuutta jonakin, jota voi koskettaa, haistaa, joka ei ole kaukana.

Tulevan elementtejä on usein löydettävissä menneisyydestä, eri merkityksissä. Tulevaisuutta voi lähestyä kuvittelemalla, spekuloimalla ja unelmoimalla. Lähitulevaa voi ymmärtää harjoittamalla nykyajan kuuntelemisen taitoa. Kuuntelenko tai kuulenko mitä nyt, täällä, tuolla, on meneillään. Vai luulenko kuulevani (suomen kieli on ihanaa).

Historian virroissa erilaisilla tanssimuodoilla ja tanssin sosiaalisella ja kulttuurisella asemoitumisella on ollut monenlaisia tarkoitusperiä. Riippuen asiayhteydestä, ajasta ja paikasta, on tanssittu kuninkaille, mesenaateille, omalle sosiaaliselle luokalle. On tanssittu kyläyhteisöille, yhteisön jäsenille, rakastajille, julkisessa tilassa vastaantulijoille, nousevissa katsomossa istuville lipunostajille. On tanssittu kaduilla, karnevaaleissa, rituaaleissa. On tanssittu ympyröissä, riveissä, muodostelmakuvioissa, morfoituvissa rykelmissä, kokonaan vaakatasossa, kaaottisissa kompositioissa. On tanssittu hiekoilla, asfalteilla, kallioilla, rannoilla, kaupungin aukioilla, klubeilla, raunioituvissa teollisuuskiinteistöissä, pommisuojissa, kirjastoissa, puutarhoissa, kouluilla, näyttämöillä, museoissa. Ja niin edelleen.

Polarisoituvan ja nykyisten konfliktien keskellä rykivän maailman asukkina poimin tässä ajassa tanssin tärkeäksi tarkoitusperäksi kytkeytymisen. Tanssi voi toimia - ja osiltaan-muttei-aina-toimiikin - vastakkaisuuksien purkajana. Myös toivomassani tulevaisuuden tanssissa korostuvat entisestään välisyys, suhteet, kytkeytyminen, kansainvälisyys, osallisuus.

Kytkeytymisen ajatuksen kautta esitän muutamia tanssin muutoksessa olevia ja lähitulevaan liittyviä alueita.

Tanssitaiteen 9 muutosaluetta

1. Taiteellisessa työssä tulevat korostumaan teemojen sijaan tekotavat. Huomio kiinnittyy vielä entistä enemmän siihen, miten tanssi toimii ja mitä se aiheuttaa. Vaikkapa ekofilosofia tai maagisuus näkyvät työtapojen kirjossa, teosten muodoissa ja energioissa, eivät vain teemoina. Tämä laajentaa tanssin mahdollisuuksia, estetiikkoja ja maailmankuvia, joita tanssista välittyy. Tämä synnyttää päräyttäviä, ihmeellisiä, hereillä olevia, outoja, ainutlaatuisia, kriittisiä, runsaita, väräjäviä, hienovaraisia, esteettisesti omintakeisia teoksia.
2. Hyvät käytänteet. Tanssi voi toimia monella eri tavalla, mutta hyvät käytänteet kiinnittävät aina huomiota siihen mitä toimintatavat tuottavat. Ne rakentavat tunteellisesti vastuullisia vuorovaikuttamisen tapoja. On eri asia kirjoittaa hyvät käytänteet kaavakkeelle tai manifestiksi kuin käytännössä toteuttaa niitä samassa huoneessa toisten kanssa. Hyvät käytänteet ovat käytännön asia, luovat rohkeampaa työskentelytilaa, eivätkä koskaan ole täysin kitkattomia. Hyvät toimintatavat eivät ole ristiriidassa taiteen itseisarvon tai vapauden kanssa. Päinvastoin ne luovat uusia jännittäviä ideoita, ruumiillista ja henkistä kukoistusta, hyviä kysymyksiä. 
3. Kestävyys taiteilijoiden koko uralla. Miten tanssi muuttuisi, jos tulevaisuudessa tanssitaiteilijat työskentelisivät turvatusti eläkeikään saakka ja jatkaisivat mukana olemista eläkeiän kynnyksen jälkeen? Tanssin piirissä on kentälle saapujia, pitkän matkan juoksijoita, hiljaisen tiedon kyllästämiä shamaaneja. Ajassa, jossa taiteilijoiden määrä kasvaa ja työ edelleen sirpaloituu, taiteilijoiden työn turvaaminen pidemmiksi ajanjaksoiksi on tärkeää. Tällä on tietysti yhteys ekologiseen kestävyyteen.
4. Tanssin suhde ekologiseen kestävyyteen. Miltä tanssi taiteen alueena näyttää ekologisen ajattelun näkökulmasta kymmenen vuoden päästä? Kun ilmateitse matkustamisen kulttuuri muuttuu, miten muuttuu keikkailu? Kuinka ekologisesti kestävälle pohjalle rakennetut kansainvälisen työn mallit näkyvät rahoituksen painopisteissä? Kun materiaalien kierrättämiseen perustuvat systeemit kehittyvät edelleen, miten muuttuu jatkuvasti uusien ja uusien teosten tuottamisen malli ja tähän perustuva ekonomia? Hyvinvoivien ekologioiden - sekä biologisten että kulttuuristen ekologioiden - tiedetään perustuvan vastavuoroisuuteen, monimuotoisuuteen ja symbiooseihin. Miten tämä näkyy tanssin yhteisöissä, toimintakulttuurissa, johtamisen malleissa?
5. Tanssin tapahtumisen paikat. On keskeistä, että tanssi tapahtuu monenlaisissa paikoissa ja mittakaavoissa. Taidehistorijoitsija, kuraattori Miwon Kwonia mukaillen ajattelen tanssia alueena, joka luo julkista tilaa sen sijaan että se tapahtuu julkisessa tilassa. Tanssin tulevat(kin) asiayhteydet sijaitsevat taiteelle omistettujen tilojen lisäksi monenlaisissa paikoissa. Miten tämä näkyy rakenteissa? Miten tämä muuttaa rakenteita?
6. Tanssin olemassa olevien tilojen käyttämisen laajentaminen. Miten tanssin olemassa olevien tilojen käyttämisen tavat muotoutuvat tulevassa? Millaisia olemisen tapoja näissä tiloissa ilmenee? Hengataanko siellä, keskustellaanko, mikä on ilmapiiri, mennäänkö näyttäytymään, ketä siellä voi tavata? Ketkä niissä työskentelevät?
7. Tanssin kokoontumisen tavat. Millaisia ovat tanssin uudet kokoontumisen tavat? Millaisia versioita vanhoista tavoista syntyy uudelleen? Miten ja minkä äärelle kokoontuvat yhteisöt, taiteilijat, yleisöt, harrastajat, opiskelijat, kiinnostuneet, tanssien tanssijat? Missä kohdin kokoontumisen tavat ovat mukaansa ottavia (inclusive), missä valitsevia (selective) ja missä pois sulkevia (exclusive)? Miten koulutus liittyy tähän? Miten koulutus liittyy tähän kaikkeen?
8. Länsimaalaisten tanssikaanoneiden rikastuminen ja muuttuminen. Tunnetut kaanonit rikastuvat. Niiden sisältä nousee uusia ääniä. Uusia kaanoneita syntyy. Historioita tulkitaan uudelleen. Kerrotaan toisia tarinoita, jotka eivät noustuaan ole enää marginaalisia tai “vaihtoehtoisia”, vaan rinnakkaisia. Näissä tarinoissa nousevat valtakulttuurin tasavertaiseksi osaksi ja siihen mukaan erilaiset kulttuuriset taustat, erilaiset kyvykkyydet, sukupuolet ja niin edelleen.
9. Kytkeytynyt kansainvälisyys. Uusi kansainvälisyys tarkoittaa erilaisten paikallisten todellisuuksien ja tekemisen tapojen kytkeytymistä kansainvälisesti. Kansainvälisyydellä on tulevassa jälleen vahva itseisarvo, taiteeseen liittyvän vuorovaihdon kautta ja oppimisen ja kehittymisen välttämättömänä välineenä. Myös taiteen rahoituksen arvioimisessa keskeiseen rooliin nousee kansainvälisyyteen liittyvä uudistamisvoima.

 

 

Kolme fiktiivistä esimerkkiä: Radikaalirihmasto, empaattitaiteilijat ja Altis Näyttämö.

Näiden tanssin muutoksessa olevien alueiden kautta luonnostelin kolme konkretisoivaa fiktiivistä esimerkkiä, yhteisen keskustelun avaajiksi.

Radikaalirihmasto

Eri ikäisistä tanssijoista ja koreografeista koostuva ryhmä Radikaalirihmasto tekee vuosikymmenen kestävän tanssiteossarjan, jonka osia nähdään vuosittain yhdessä Suomen Kansallispuistoista, Oodin edessä ja Tanssin Talon päänäyttämöllä. Ryhmän puvustukset valmistetaan sienikuidusta paikallisen pukusuunnittelijan kanssa pitkäaikaisyhteistyössä. Esitykset tapahtuvat ikääntyvien tekijäjäseniensä tahdin ehdoilla. Kaikki ryhmän jäsenet työskentelevät harkitusti ja laadukkaasti - tarpeeksi hyvä eläke turvaa vanhempien tekijöiden elämän edellytykset, tarpeeksi hyvä rahoitus mahdollistaa nuorempien työn. Esitysten väleissä ryhmän korkealle arvostetut, mutta helposti lähestyttävät Taide-emeritat, tanssin kylänvanhimmat, toimivat empaattisina ja taitavina keskustelukumppaneina - eivät siis mestareina, vaan keskustelukumppaneina - nuoremmille tekijöille ja jakavat kertynyttä tietoaan anteliaasti. Nuoremmat tekijät uudistavat vanhempien kollegoidensa ja koko työryhmän työtapoja tasavertaisessa, rikkaassa kollegiaalisessa suhteessa. Ryhmän jäsenet kohtaavat yleisöjään säännöllisesti erilaisin, työskentelystä käsin muotoutuvin tavoin.

Empaattitaiteilijat

Hyvät käytänteet ovat levinneet itsestäänselväksi osaksi työelämää. Tanssitaide on ollut tässä kinesteettisen empatian kykynsä johdosta edelläkävijänä. Tanssin alueella on nähty tasa-arvon kysymysten yhteydet ekologisesti kestävien elintapojen nousuun - ja esimerkiksi ympäristölakien radikaaliin tiukkenemiseen. Välittämisvallankumous 2020-luvun taiteessa ei tarkoittanut itsestään ja perheestään huolehtimista, vaan tuntemattomista huolehtimista, koko elämänkirjon hyvinvoinnista huolehtimista. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, minkä vireen kautta tanssitaiteen uusi aalto syntyi. Totaalisen kollektiivisen muutoksen jälkeen, kun keskiluokkainen elämäntapa muuttui läkähtyneestä materian perässä juoksemista ajan, vastuullisuuden ja merkityksellisyyden arvostamiseen hyvän elämän mittareina, tanssiin vahvistui uusi empaattitaiteilijoiden työnkuva. Empaattitaiteilijat työskentelevät laajennetun intuition, ruumiillisen tiedon ja kokemuksen jakamisen parissa. Empaattitaiteilijat työskentelevät Luottamusrahan (tai Asiantuntijarahan) turvin. Termi “apuraha” - miten ihmeessä apuraha on koskaan ollutkaan nimeltään apuraha -  uudelleen suomennettiin sanasta “grant” vastaamaan sitä, mistä taiteellisessa työssä on ja on aina ollut kyse.

Empaattitaiteilijoiden tavat työskennellä ovat moninaisia - empaattitaiteilijuuteen ei ole yhtä muottia. Empaattitaiteilijan rooli voi olla tarkemmin vaikkapa kuolemandoula, seremoniatanssija, ruumiillisen mielikuvituksen ohjaaja, tietämisen horjuttaja, käsitysten liikuttaja, kokemuksen korjaaja, tuoreuttaja, muodonmuuttaja tai julkisissa tiloissa toimiva kaupunki- tai metsätanssija. Empaattitaiteilijoille on pitkäkestoisia taiteilijapestejä eri puolilla Suomea. Empaattitaiteilija voi olla myös esitanssija - joka tanssii yhteyksiä juhlissa, tilaisuuksissa, näyttämöillä ja kollektiivisissa katutanssisessioissa paitsi ihmisesivanhempiin, myös evolutionäärisiin esivanhempiin kuten vesinisäkkäät.

Altis näyttämö

2030-luvun alussa, kun näyttämökulttuuri oli monimuotoistunut monelta näkökulmalta katsoen, tanssin kentälle muotoutui alttiin näyttämön käsite. Altis näyttämö purkaa katsoja-taiteilija -suhdetta näyttämöesityksissä muotoillen myös tanssin taloudelliset mallit uudelleen. Altis näyttämö muunsi 2030-luvun Zeitgeistin mukaisesti näyttämön kysyvien, hurjien, kunnioittavien, alttiiden kokemusten paikaksi. Altiilla näyttämöllä järjestetään yöllisiä klubeja, päivänäytöksiä, ilta-ajan esityksiä ja totisesti, myös muuta. Alttiilla näyttämöllä esiintyjällä on valta pohtia, millainen katsoja kukin katsoja on - onko karismaattinen katsoja, vetävä, miellyttävä tai kiinnostava, onko katsojan katsomistekniikka tai katsomisen ilmaisu hyvä ja millaisesta perinteestä hän mahdollisesti katsoo. Katsoja katsoo tanssijaa, tanssija katsoo takaisin. Kaikki voivat katsoa kaikkia. Vaikka alttiilla näyttämöllä valta liikkuu kaikkiin suuntiin, se noudattaa suojaisamman ja rohkeamman vuorovaikutuksen periaatteita. Se ei pyri katsomisen tai tanssimisen keskinäisen arvioimisen ketjuihin, vaan laajentamaan kaikkien maailmankuvaa ja kokemusta. Tämä on jännittävää. Lopulta, alttiilla näyttämöllä kaikki paikalla olevat asettuvat alttiiksi katseille, tunteille, ajatuksille, eriävillekin näkemyksille eri tavoin. 

 

 

Tanssin tulevaisuuden tekijät

Palaan vielä lopuksi tanssin tulevaisuuden kysymykseen. Tulevaisuus ei vain tapahdu, sitä myös tehdään. Tulevaisuuden tekeminen on prosessi. Millaisia kysymyksiä tarvitsemme tanssin tulevaisuuden tekemisen prosessia varten? Tänään kysyn:

• Kuinka tanssi asemoi itsensä maailmassa tulevaisuudessa?
• Ketkä kuvittelevat tulevaisuuden? Minkälaisen tulevaisuuden sinä kuvittelet?
• Ketkä suunnittelevat ja kehittelevät tulevaisuuden? Miten me kehittelemme sitä?
• Ketkä valmistelevat tulevaisuuden? Miten valmistella tulevaisuutta?
• Ketkä kertovat tulevaisuudesta? 
• Ketkä osallistuvat tulevaisuuteen?
• Mitä tarkoittaa olla osallinen tulevaisuudessa?
• Ketkä jäävät ulkopuolelle tulevaisuudesta?
• Ketkä muuttavat tulevaisuuden?
• Ketkä tekevät tulevaisuuden?
• Kenelle, keille?

Toivottavasti nämä ajatukset herättävät teissä ajatuksia keskustelua varten.

Kiitos mielenkiinnosta, jatkamme pian.