Suomalainen taiteilijatuki - Valtion suora ja välillinen taiteilijatuki taidetoimikuntien perustamisesta tähän päivään
Julkaisussa käsitellään valtion taiteilijatukena ensinnäkin valtion niin sanottua suoraa taiteilijatukea eli alueellisten taidetoimikuntien, taiteen keskustoimikunnan, valtion taidetoimikuntien sekä niihin rinnastuvien apurahalautakuntien jakamia apurahoja taiteilijoiden taiteelliseen työskentelyyn ja taiteellisiin projekteihin. Toiseksi valtion taiteilijatukena käsitellään valtion välillistä taiteilijatukea, jolla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan erityisesti niitä sosiaali- ja vero-oikeudellisia erityisjärjestelyitä, joita on kohdennettu suoran taiteilijatuen piirissä oleville tai olleille taiteilijoille. Välillisen taiteilijatuen yhteydessä käsitellään myös taiteilijan taloudellisiin tekijänoikeuksiin kytkeytyviä taiteilijatuen muotoja, joista erityisesti kuvataiteen jälleenmyyntikorvaus ja veronluonteinen tallennusalustamaksu on käsitettävissä puhtaasti taiteilijatukijärjestelyiksi. Tarkastelun pääpaino on suorassa taiteilijatuessa, jota tarkastellaan huomattavasti välillistä taiteilijatukea laajemmin.
Julkaisun tavoitteena on yleiskuvan antaminen suomalaisesta valtion taiteilijatuesta ja sen kehittymisestä viimeksi kuluneiden neljänkymmenen vuoden aikana. Kattava yleisesittely suomalaisesta taiteilijatuesta on kirjoitettu viimeksi vuonna 1995 osana taiteen keskustoimikunnan tutkimus- ja tiedotusyksikössä valmisteltua suomalaisen kulttuuripolitiikan eurooppalaisen arviointihankkeen kansallista arviointiraporttia. Merja Heikkisen kirjoittamassa yleisesittelyssä kuvattiin suoraa taiteilijatukea, tekijänoikeusperusteista taiteilijatukea, taidekoulutusta, taiteilijoiden sosiaaliturvaa ja verotusta koskevia erityisratkaisuja sekä taiteilijoiden taloudellista asemaa. Tämä julkaisu on miellettävissä tuon vuoden 1995 yleisesittelyn laajennukseksi ja täydennykseksi. Verrattuna Heikkisen käsittelemiin aihealueisiin tässä julkaisussa käsitellään vain niukalti taidekoulutusta ja taiteilijoiden taloudellista asemaa. Tämä johtuu siitä, että taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksiköstä on hiljan valmistunut 10 molemmista aihepiireistä seikkaperäiset tutkimukset, joiden tuloksia ei tässä yhteydessä ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi toistaa.
Julkaisu koostuu neljästä pääluvusta. Johdantoluvussa esitellään tutkimuksen tavoitteet ja aineisto sekä käsitellään taustoittavasti taiteilijatuen taustafilosofiaa kysymällä miksi taide ja taiteilija tarvitsee tukea sekä miten tuota tukea voidaan kanavoida. Toisessa pääluvussa tarkastellaan suoraa taiteilijatukea. Sen aluksi esitellään yleisellä tasolla suoran taiteilijatuen roolia osana suomalaista taiteen tukea sekä suoran taiteilijatuen historiaa ja yleiskehitystä. Tämän jälkeen käydään läpi yksityiskohtaisemmin suoran taiteilijatuen tuki-instrumentteja ja niiden kehittymistä. Kolmannessa pääluvussa käsitellään välillisen taiteilijatuen tuki-instrumentteja ja viimeisessä pääluvussa käsitellään kokoavasti suomalaista taiteilijatukea, arvioidaan sen kehittymisnäkymiä sekä pohditaan taiteilijatuen vaikuttavuutta. Julkaisun päätteeksi keskeisimmät havainnot tiivistetään lyhyeksi yhteenvedoksi.