Taiteen ja tekniikan välimaastossa - Rakennustaiteen rahoitus 2000-luvulla ja arkkitehdin työn muutokset

Käsillä oleva tutkimus käynnistettiin Valtion rakennustaidetoimikunnan aloitteesta. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella rakennustaiteen osuutta taiteen julkisessa tukijärjestelmässä 2000-luvulla sekä arkkitehtien asemaa rakennustoiminnassa ja siinä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Rakennustaiteen rahoituksen osalta raportissa tarkastellaan valtion taidetoimikuntien, opetus- ja kulttuuriministeriön ja ympäristöministeriön tukea sekä sivutaan myös säätiöiden tukea rakennustaiteelle. Rakennustaiteen rahoituksen tarkastelussa pääpaino on taidetoimikuntalaitoksen tuessa. Taidetoimikuntalaitoksen tuen osalta kartoitetaan myös hakijoiden ja tuen saajien ikä-, asuinpaikka- ja sukupuolijakaumaa sekä sitä, millaisiin hankkeisiin yksityishenkilöt ja yhteisöt ovat saaneet tukea. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä taidetoimikuntien rahoitusta tarkasteltaessa keskeisenä lähdeaineistona on opetus- ja kulttuuriministeriön ja taiteen keskustoimikunnan yhteinen Harava-tietokanta, joka sisältää tietoja eri apuraha- ja avustusmuotojen hakijoista ja myönnöistä. Tämän lisäksi lähdeaineistona käytetään arkistoituja hakemusaineistoja ja rakennustaidetoimikunnan pöytäkirjoja aikaväliltä 2001–2010. Muuna tiedonlähteenä ovat taiteen keskustoimikunnan aikaisemmat taiteen tukea koskevat tilastotiedotteet (esim. Karhunen & Rensujeff 2010). Tausta-aineistona käytetään myös alan kirjallisuutta ja 2000-luvun lehtiaineistoa (Arkkitehtiuutiset).

Arkkitehtien asemaa koskevassa osuudessa lähtökohtana on kysymys, onko arkkitehtien – ja sitä myötä rakennustaiteen – asema rakennushankkeissa heikentymässä muiden ammattiryhmien, kuten insinöörien, ja toimijatahojen, kuten rakennuttajien, vallatessa laajempia toiminta-alueita. Arkkitehtien asemaa käsittelevä osuus pohjautuu tutkimusta varten kerättyyn kysely- ja haastatteluaineistoon, jossa kartoitetaan arkkitehtien näkemyksiä työstään, koetuista vaikutusmahdollisuuksista, arkkitehtien käsityksiä itsestään taiteen kentällä sekä arkkitehtuurista taiteena. Suomen kielessä erotetaan termit ”rakennustaide” ja ”arkkitehtuuri”, vaikka niitä usein käytetään toistensa synonyymeinä. Rakennustaiteesta puhuttaessa korostetaan rakentamisen esteettis-toiminnallisia aspekteja (teknis-taloudellisten aspektien sijaan) sekä rakennustaiteen asemaa taiteenlajina muiden taiteenlajien joukossa. Siten myös taidetoimikuntalaitoksen jakama määräraha on suunnattu rakennustaiteen, ei arkkitehtuurin edistämiseen. Tässä tutkimuksessa käytetään tukirahoituksen yhteydessä vakiintunutta rakennustaide-termiä. Arkkitehtejä käsittelevässä osuudessa käytetään usein käsitettä arkkitehtuuri, joka kattaa arkkitehtuurin esteettiset, toiminnalliset, tekniset ja taloudelliset aspektit, tai vain jonkin aspektin, kulloisestakin käyttökontekstista riippuen. Vaikka arkkitehtuuria tarkastellaan sen moninaisista lähtökohdista käsin, erityinen mielenkiinto kohdistuu siihen, kuinka arkkitehtuuri arkkitehtien parissa koetaan taiteena: rakennustaiteena