Cirque du Soleilista Kustaviin! | Kunnon kulttuuria kunnallisissa kehyksissä

Tosi monessa kaupungissa on kaupunginteatteri, mutta sirkuksella meillä ei ole vastaavia instituutioita, eli me ollaan freelance-pohjaisia.

Kunnon kulttuuria, kunnallisissa kehyksissä. Podcast taiteen ja kulttuurin tekijöiden hyvinvoinnista ja kulttuurin hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista kuntalaisille. Tämä on Taiteen edistämiskeskuksen podcast, joka on toteutettu Mielenterveyden työkalupakki hankkeessa. Me nostamme hyvien esimerkkien voimalla kulttuurillippuja kunnallisiin salkoihin kautta Suomen. Minä olen Lotta Lindroos, näyttelijä, ratkaisukeskeinen valmentaja ja kulttuurikansalainen.

Tässä jaksossa matkaamme sykähdyttävään Varsinais-Suomeen, Kustaviin, jossa ihmettelemme sinne kohonnutta hirsirakennusta, ArtTeatron kotipaikkaa. Jututamme kulttuurintekijä, sirkustaiteilija Paulina Räsästä ja Kustavin kunnan hyvinvointikoordinaattoria Markus Malmelinia. Millaisiakohan temppuja tämä kulttuuriponnistus on vaatinut? Jaksossa kuulemme myös raumalaislähtöistä muusikkoa ja vuoden 2021 ite-taiteilija Jori Kalliolaa, hänen ajatuksiaan kulttuurin merkityksestä paitsi taiteilijalle itselleen, niin myös yleisölle, kulttuurin kokijoille. Jori lähettää myös terveisensä kuntapäättäjille.

Mutta ensimmäisenä ääneen pääsee kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee, joka kertoo meille, miten kulttuuria Suomessa rahoitetaan.

Kulttuuria rahoitetaan oikeastaan kahdesta suunnasta, eli julkisin varoin ja sitten me kuluttajat, kun me ostamme kulttuuripalveluita sisältöjä, niin silloin me olemme mukana rahoittamassa, mutta hyvin pitkälti myös julkisin varoin. Kun puhutaan julkisista varoista, niin puhutaan siis verovaroin ja voidaan sanoa, että se jakautuu kahteen pilariin. On se valtionrahoitus ja sitten on se kuntapuolen rahoitus ja kumpikin on tosi tärkeää kulttuuri rahoittamiseksi.

Millaista on valtion tuki kunnille? Kuinka paljon valtion rahoittaa kuntien kulttuuritoimintaa?

Kuntien tehtävänä on järjestää kulttuuritoimintaa. Meillä on siihen omalla laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Valtio rahoittaa oikeastaan kahden tyyppistä toimintaa. Eli osa kunnista saa niin sanottuja taide- ja kulttuurilaitosten valtionosuuksia, eli on oma rahoitusjärjestelmä teattereille, orkestereille ja museoille. Jos kunta ylläpitää tällaista laitosta ja on hakenut sitä valtionosuutta, niin sitten se saa sitä valtionosuutta. Sitten meillä on myös taiteen perusopetusta, jota järjestetään hyvin paljon kunnissa. Siihenkin on oma valtionosuusjärjestelmä. Näiden yhteissumma vuositasolla on semmoinen 110 miljoonaa euroa. Sitten valtio tukee kuntia vielä tälläisen yhden putken peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmän kautta, jossa on kaikkea mahdollista. Siellä on varhaiskasvatusta, esi- ja perusopetusta, siellä on kirjasto puolta, siellä on sitä yleistä kulttuuritoimintaa. Voidaan sanoa, että meidän keskeisen peruspalvelut niin valtio ikäänkuin sitä kautta rahoittaa, ja jokainen kunta lisää siihen sen omansa.

Kuinka paljon kunnat käyttävät rahaa kulttuuriin?

Vuositasolla kunnat käyttävät kulttuuriin yli miljardin. Valtiovaltahan käyttää kulttuuriin, puhutaan siitä kulttuuribudjetista, ja sillä tarkoitetaan opetus ja kulttuuriministeriön kulttuurin kokonaisuutta, niin se on alle 600 miljoonaa, mutta sitten taidetta ja kulttuuria tuetaan valtion varoin myös muiden ministeriöiden kautta, ja sekin on yli miljardin. Eli voidaan sanoa, että kun puhutaan julkisesta rahoituksesta, niin se valtiovalta rahoittaa kokonaisuudessaan yli miljardin, ja sitten kuntapuoli myös yli miljardin.

Ja millä tavalla kunnat käyttävät tätä valtionosuutta?

Valtio-osuutta käytetään tosiaan näihin taide- ja kulttuurilaitosten ylläpitämiseen ja sitten peruspalveluiden valtionosuutta, joka on sellaista yleistä valtion rahaa, sen tukemiseksi, että meillä olisi kulttuuria eri puolilla maata ja jokaisessa kunnassa, niin sen käytöstä jokainen kunta päättää itse. Se on vain pieni osa kulttuurin rahoitusta vuodessa. Sillä kunnat esimerkiksi avustavat erilaisia järjestöjä, yhdistyksiä, toimijoita, ostavat palveluita. Kunnat ovat tosi iso palveluiden ostaja, myös kulttuuripuolella. Eli kulttuuri ammattilaisilta, taiteen ammattilaisilta ostetaan paljon palveluita, ja sitten vielä järjestetään esimerkiksi festivaaleja ja erilaisia tapahtumia. Meillä on lastenkulttuurikeskuksia. Lapsille suunnattu kulttuuritoiminta erityisesti on tärkeä painopiste kunnissa muun muassa.

Avaatko hieman kuntien lakisääteistä velvollisuutta rahoittaa kulttuuria?

Joo, eli on tosiaan tämä laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Sitten meillä on vielä laki yleisistä kirjastoista. Tämä on vähän käsiteviidakko. Eli usein puhutaan kulttuurista, niin tarkoitetaan kaikkea tätä. Se on sitä kirjasto- ja kulttuuriperintöä, taidetta, kaikkea mahdollista. Sitten enempi ehkä halutaan spesifimmin tarkastella sitä taide kokonaisuutta. Miten se kunta tukee taiteilijoita, taide yhteisöjä, teattereita, orkestereita, niin silloin ehkä kannattaa puhua taiteesta. Tämä on se kokonaisuus, mikä vähän kunnasta riippuen vaihtelee. Kun jokainen kunta voi aika pitkälle itse päättää painotukset, mihin haluamme saada saada mitä taiteen alaa, millä tavoin, niin se vaihtelee aika paljon kunnittain, että mitä rahoitetaan, mitä halutaan itse ylläpitää, mitä halutaan avustaa, mitä palveluita ostetaan. Ja siinä tosiaan kuntien pitää myös kulttuuritoiminta lainkin pohjalta tarkastella vähän sitä, mitä ne asukkaat haluavat ja mitkä ne ovat, niin kuin siellä olivat resurssit on, mitä tekijöitä esimerkiksi sieltä omasta kunnasta löytyy. Ymmärrettävä on tietysti eteläisemmässä Suomessa, jossa taiteilijat ja kulttuurin ammattilaiset on runsain määrin, niin tarjontaa on enemmän. Jos mennään vaikka pohjoiseen tai itäiseen Suomeen, tarjontaa ei ole samassa määrin.

Johanna Selkee, mitä vaihtoehtoja taiteen ja kulttuurin tekijöillä on jatkossa rahoittaa toimintaa?

Julkista tukea edelleen on. Meillä on myös aika laaja säätiö kenttä. Meillä jaetaan erilaisia apurahoja ja avustuksia. Ja sitten on tietysti tämä yksityinen puoli. Ja luulen, että taiteen, kulttuurin ammattilaiset ja koko kenttä jatkossa enempi joutuu ehkä miettimään, että miten itse profiloituu. Onko se enempi siellä markkinoilla tapahtuvaa yritys pohjaista toimintaa, jossa me kuluttajat ollaan se suurin rahoittaja? Haluaako toimia siellä vaikka laitos teatterissa, tai tehdä vaikka kulttuuri hyvinvointia esimerkiksi palvelutaloissa, tai näin, joka on sitten aika tavalla julkisesti rahoitettua. Ja siinä voi olla, että siinä sitten haetaan ehkä myös muitakin sisältöjä, kuin ihan sitä puhdasta taiteellista sisältöä. Luulen, että tämä meidän ammattilais kenttä aiempaa enemmän joutuu vähän pohtimaan sitä omaa profiloitumista ja mistä lähtökohdista haluaa työskennellä, ja sitten sitä yhteistyötä. Vaikka me ollaan jo vuosikausia puhuttu, että yhteistyötä pitää tehdä, ja yhteistyötä toki tehdään. Mutta luulen, että sitäkin voitaisiin tehdä vielä enemmän. Ja ehkä sillä tiiviimmällä yhteistyöllä, niin ehkä niitä tiettyjä juoksevia kuluja saadaan vähän alemmaksi ja laajemmin jaettavaksi ja sitä kautta sitten, voisiko sanoa näin, ehkä tehokkaammalla rahan käytöllä saadaan kuitenkin ylläpidettyä niitä nykyisiäkin kulttuuripalveluita. Kuntapuolella paljon käydään keskustelua siitä, että mistä saadaan maksu tuottoja ja teatterista saadaan esimerkiksi lipputuloja. Ja se on aina vähän semmoinen poliittinen keskustelu, että miten suuret odotukset ja vaatimukset sille teatterille voidaan asettaa, että paljonko siitä ikään kuin rahoituksesta pitää kattaa lipputuloilla, koska tiedämme myös, että jos lippujen hintoja kovin paljon nostetaan, niin tottakai se näkyy sitten sinne kävijämäärässä, ja kaikilla ehkä ole varaa sitten tulla sinne teatteriin. Kun julkisin varoin ylläpidetään, niin kuitenkin ajatuksena olisi se, että kynnykset olisi mahdollisimman matalat, koska meillä kaikilla on oikeus päästä kulttuuripalveluiden piiriin.

Johanna Selkee erityisasiantuntija kuntaliitosta. Miten määrittelisit kulttuurin merkityksen kunnissa?

Kulttuurin merkitys on minusta tosi laaja ja monitasoinen. Jos puhutaan ihan kunnista, kunnathan on tällaisia instituutioita sekä ammattimaisia että poliittisia orgaaneja, jotka ikään kuin edustaa ja yrittää peilata sitä asukkaiden tahtotilaa, niin kuntalaista, jos lähdetään liikkeelle, mikä se on se kunnan funktio, niin se on asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja alueensa elinvoiman edistäminen. Minusta kulttuuri, taide sisältyy näihin kahteen, kumpaanki tavoitteeseen hirveän läheisesti. Voi sanoa, että se hyvinvointi kertoo siitä, että miten me itse yksilöinä ihmisinä voimme. Taide ja kulttuuri on semmoista jokaisesta ihmisestä sisältä kumpuavaa voimaa ja ihmisyyteen kuuluvaa perusluonnetta, jota me toivottavasti voidaan jo lapsesta pitää, ikään kuin itse järjestämme herätellä. Sitä varten meillä on varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessakin taitoja, taideaineita ja on tärkeää päästä kulttuurin pariin. Sen takia se vaikka monesti voi olla, että tuntuu tämä hyvinvointi puhe kauheen kaukaiselta, niin ehkä tätä kautta pääsee vähän lähemmäksi sitä, mitä sillä ajetaan takaa. Kun päästään taiteen, kulttuurin pariin siellä omassa kunnassa ja se kunta mahdollistaa meille näitä tilanteita ja sisältöjä ja mahdollisuuksia, niin me saadaan siitä voimavaraa ja me opitaan itsestämme jotain ja maailmasta jotakin. Saadaan sellaisia eväitä, että me voidaan tässä elämässämme pärjätä myös silloin, kun on haasteelliset ajat. Se on ikään kuin yksilötason näkökulman, minkä takia ne puhutaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä kulttuurin yhteydessä. Ja sitten tietysti nämä erilaiset lipputulot ja tapahtumat ja muut mitä kulttuuri tuottaa, niin se tuottaa myös sellaisia välillisiä taloudellisia tuloja, jota moni ei ehkä ajattelee. Kun mennään teatteriin tai jonnekin muualle, yleensä käytämme tähän rahaa paljon muuhunkin. Muukin yritystoiminta, elinkeinotoiminta itse asiassa hyötyy taiteesta ja kulttuurista. Alkaa ihan polttoaineiden myynnistä tai kahvila, ravintola tai majoitustoiminnasta. Nämä kaikki hyötyy siitä, että haluamme tulla kulttuurin paria viettää aikaa.

Kiitos haastattelusta, Johanna Selkee.

Kiitos.

Tänään me ollaan saavuttu Kustaviin ja istumme tämmöisessä aika huikeassa hirsirakennuksessa, joka on korkea kuin mikä. Tämä on ArtTeatro nimisen sirkuksen estradi. Täällä minun kanssa tänään juttelemassa on Art Teatron toimitusjohtaja ja sirkustaiteilija Pauliina Räsänen. Moi.

Moi.

Sitten on Kustavin kunnan hyvinvointikoordinaattori, Markus Malmelin. Terve.

Moi.

Ennen kuin keskustellaan enemmän tästä upeasta rakennuksesta ja miksi se seisoo täällä Kustavilaisella mäellä, niin kerro Paulina hieman, että miten susta on tullut sirkustaiteilija, millainen tie tänne asti?

Tie on ollut todella pitkä, eli mä oon aloittanut mun tällaisen esiintyvän urani noin 10-vuotiaana Tampereen oopperassa sellaisessa roolissa kuin UFO. Mutta harrastin siis balettia ja voimistelua ja sitten kävin myös myöhemmin sirkuskoulua ja sitten tämän jälkeen hakeuduin ammattiuralle. Opiskelin Kanadassa, Montrealin sirkuskoulussa, joka on todella arvostettu alan instituutio ja sitten sen jälkeen valmistuin trapetsitaiteilijaksi ja esiinnyin useita vuosia Cirque Du Soleilin mukana, kiersin tuolla ympäri maailmaa ja sitten sen jälkeen perustin yhdessä mieheni kanssa tällaisen oman yrityksen, eli juuri tämän ArtTeatron.

Entäpä Markus, sä oot tosiaan täällä hyvinvointikoordinaattorina, kauan saat toiminut tossa virassa?

Vuodesta 2019 tämä mä ole nyt ollut.

Mitä hyvinvointikoordinaattori tekee kunnassa?

Toivottavasti huolehtii kuntalaisten hyvinvoinnista, mutta lähinnä siihen kuuluu liikuntaa ja nuorisoa ja sellaista yleistä vapaa aikaa, ja oon yhdistysten kanssa paljon tekemisissä ja autan parhaani mukaan heitä.

Me ollaan tosiaan Kustavissa ja Kustavi ei ole suuren suuri kunta. Kerrotko vähän kustavin kuntarakenteesta?

Meillä on semmonen 950 vakituista asukasta ja sitten mökkejä, vapaa-ajan asuntoja on reilu 3000 mökkiä on yhteensä, siinä on kuntalaisten mökit mukana. Mutta meillä on kesäisin tosi vilkasta ja on paljon palveluntarjoajia ja ravintoloita ja muita.

Mitä kulttuurille kuuluu tällä kustavissa tällä hetkellä? Miten luonnehtisit kulttuurin tilaa?

Meillä on aktiivista yhdistystoimintaa lopuksi lopuksi pieneksi kunnaksi, meillä on aktiivinen taideyhdistys, missä on moneen ikäistä väkeä ja kokoontuu viikoittain. Sitten meillä on kirjallisuusyhdistys, mikä järjestää Volter Kilpi -viikkoa joka vuosi, joka on sitten, olisiko ollut 25. vuosi edellisvuosi. Se on pitkä perinne ja se kokoaa kirjallisuuden harrastajia ympäri Suomen. Siellä on monenlaista luentoa ja teatteria ja se onkin näistä, että kyllä se siinä on hyvä viikko sinällään kulttuurin saralla.

Entä Pauliina, miten sun näkökulmasta, mitä kulttuurille kuuluu Kustavissa?

Mitenkähän mä tätä asiaa lähtisi luonnehtimaan? Kustavi on todella kiva pieni paikka. Meillä on hyvä yhteishenki ja yhteisöllisyys täällä. Kulttuurin tekijänä meillä on yritysmuoto. Joudumme tekemään hyvin paljon kaikenlaista ja monen suuntaisesti, josta siitä lähtee leipä. Meillä on täällä sirkus studiossa sirkuskoulua ympärivuotisesti. Sitten järjestämme tilauksesta erilaisia tapahtumia. Meillä on myös Saariston sirkusfestivaali heinäkuussa, joka on isompi yleisölle avoin tapahtuma.

Ketkä täällä esiintyy teidän esityksissä? Esiinnytkö sinä aina itseä sun puoliso vai ketkä täällä esiintyy?

Me ollaan perheyritys, eli minä, puolisoni ja sitten tyttäreni Saaga on todella hyvä sirkustaiteilija ja urheilija. Sen lisäksi me työllistetään freelancer-sirkustaiteilijoita. Eli he yleensä tulee just tähän heinäkuulle, kun meillä on se Saariston sirkusfestivaali, niin silloin tulee esiintymään. Sitten totta kai on valoteknikkoa ja kahvilahenkilökuntaa pitää olla myös paikalla.

Eli paitsi että te tuotte tällaista kulttuuripääomaa Kustaviin toimimalla tämän sirkuksen puitteissa aika laaja-alaisestikin täällä, niin te myös työllistätte kustavilaisia, paikallisia, kuntalaisia ja sitten lähikunnista ihmisiä.

Joo kyllä, ei nyt sirkustaiteilijat ihan lähikunnista tule, mutta Suomen laajuisesti myös kansainvälisesti ollaan tuotu niitä, mutta nyt täytyy sanoa, että korona vuosien jälkeen niin ollaan pyritty enemmän työllistämään suomalaisia.

Nostan hattua, koska paitsi, että tämä näyttää upealta ja täällä on koko ajan aktiivista vilkasta toimintaa ja tosiaan tänne kerääntyy nuoria harrastajia tai kaiken ikäisiä harrastajia myös sirkuksen pariin. Mutta se, että te myöskin uskalsitte perustaa sen Kustaviin. Toki täällä on upeat maisemat ja täällä on varmasti ihana olla, mutta tosiaan niin kuin Markuskin kertoo, että yhdeksänsataa tai vähän reilut, ihmistä ja että uskalsitte sitten luottaa, että myös yleisöä tulee.

Joo, no itse asiassa Kustavi on hyvin vireä kesäaikana, niin sen takia ajateltiin että täällä voisi kuitenkin kesällä yrittää ja järjestää isompia esityksiä ja ihan hyvin on mennyt meillä toi Saariston sirkusfestivaali, eli tosiaan kymmenen vuotta tulee täyteen tänä kesänä.

Jos ajattelee sitä tosiaan kunnan puolelta, tällaista suureellista yksityisyrittäjien toimintaa, kun vaikka tämä nyt on. Niin miten se, jos ajatellaan laajemmalle, että miten se levittäytyy tämän vaikutus esimerkiksi ArtTeatron vaikutus kuntaan?

Kyllähän se varmaan luo semmosta ehkä yrittämisen uskoa myös muille yrittäjille ja aloittaville yrittäjille, että tämmöinenkin on mahdollista täällä pienessä saaristolaiskylässä, että varmasti semmoista uskoa yrittämiseen henkisellä tasolla luo varmasti ja antaa esimerkin että miten voi toimia.

Silloin kun te päätitte toteuttaa tämän idean, että tähän tulisi teidän sirkustudio ja tänne tulisi ehkä sirkuskoulua ja muuta, niin miten kunta siihen suhtautui, miten pääsitte alkaa tekemään tätä, tuliko tukea kunnalta tai tuliko enemmän kysymyksiä, että mitä ihmettä?

No sanotaan näin, että rakennusluvan saaminen oli aika helppoa ja sillä tavalla ei ainakaan ollut ongelmia kunnan suunnalta. En tiedä, tuliko hirveästi muunlaista tukea sieltä, että me saatiin tähän maaseudun kehittämisrahastolta avustusta 30 prosenttia rakennuskustannuksiin. Se oli myös yksi syy, että miksi me haluttiin, että se tulee tänne Kustavin alueelle. 30 prosenttia kuitenkin oli aika merkittävä tuki niistä rakennuskustannuksista.

Miten sanot, Markus Malmelin, miten tällaista toimintaa tai esimerkiksi sen, että tämmöinen toiminta pysyy Kustavissa jatkossakin, niin miten sitä voisi tukea?

Yritystoiminnan kuten ArtTeatro on, me ollaan Pauliinan kanssa joskus keskusteltu että se on ehkä hiukan hankalaa kunnan puolesta. Yhdistyksiä on helpompi tukea, sillä tavalla taloudellisesti, avustuksia on muiden muodossa. Lupaprosessit ja neuvonta, kaikki tämmöiset olisi sujuvaa, niin se on nyt semmoista kunnan perustehtävää, että se olisi hallussa. Kunnan pitäisi luoda sitä elinvoimaa niin, että täällä on olosuhteet asua ja yrittää. Ja näin matkailukunta tänne tulisi matkailijoita, että se vaatii sitä markkinointia ja yhteistyötä yrittäjien kanssa.

Kuinka paljon siis sirkus ammattilaisia esimerkiksi Suomessa on? Kuinka isosta taiteen alasta on kysymys?

En osaa sanoa ihan tarkkoja lukuja, mutta kyllähän tämä ala on todella paljon kasvanut verrattuna esimerkiksi vaikka tanssia ja teatteri-aloihin. Sitten taas meillä on paljon vähemmän vakituisia työpaikkoja, että jos puhutaan vaikka ammatti teattereista, niin kuitenkin tosi monessa kaupungissa on kaupunginteatteri, mutta sirkuksella meillä ei ole vastaavia instituutioita, eli me ollaan freelance pohjaisia. Suomessa on kaksi sirkustaiteen ammattilaisuuteen valmistavaa koulutusta toinen on Lahdessa, sirkustaiteilijan ammattitutkinto, ja sitten on Turun ammattikorkeakoulu, josta valmistuu sirkustaiteen opettajaksi, että alalle kuitenkin koulutetaan koko ajan ihmisiä.

Sirkus ammattilaisuus vaatii myös varmasti mielen hyvinvointia, juuri sitä, että pystyy luottamaan itseensä 100 prosenttisesti tosi haastavissakin tilanteissa, paitsi että ne on haastavia fyysisyydeltään, niin on myös haastavia sen takia, että on esitys tilanteita monesti, harjoitukset erikseen. Miten pidät yllä mielen hyvinvointia, mitkä asiat tuovat sinulle mielen hyvinvointia ja iloa?

Minun on pakko sanoa, että mä nautin tästä työstä niin paljon, että varmaan se, että sitä työtä saa tehdä ja saa olla mukana ja jakaa myös sitä osaamista ihmisten kanssa, niin se tuo kaikista eniten sitä hyvinvointia. Korona-aika oli sellainen, jossa jotenkin konkretisoitui se, että jos sä et pysty harjoittamaan sitä ammattia, että mitä se tarkoittaa myös mielenterveydelle ja ylipäänsä koko tilanteelle, joka vaikutti sekä taloudellisesti että psyykkisesti että fyysisesti koko siihen tekemiseen. Meillä ainakin taloudellisesti se oli niin iso kolaus, että jos ajatellaan pitkäjänteissä suunnittelua ja mahdollisia investointeja, mitä ennen korona haluttiin tehdä, laajentaa toimintaa, rakentaa enemmän kiertueet toimintaa, ihan pelkästään vaikka uusien varusteiden osto, tai sitten vaikka nettisivujen uusiminen, niin kaikki sellaiset ollaan jouduttu vaan leikkaamaan pois. Ylipäänsä ehkä se, mä nyt itse puhun myös niin kuin taiteen ja taiteilijoiden rahoituksesta, että vieläkin sirkustaiteen kentällä esimerkiksi katsoin, että 75 prosenttia toiminta-avustuksista menee Helsinkiin, joka tapauksessa siellä on paljon enemmän asiakas potentiaalia heidän esityksiin, että ihan niin kuin semmoinen demokratia ei toteudu. Olisi se sitten taiteilijaryhmä, yksittäiset taiteilijat, me ollaan yrittäjiä, että me ollaan siinä mielessä jotenkin kinkkisempiä sitten avustusten suhteen. Mutta mun mielestä niin kuin taiteilijoita pitäisi pystyä paremmin tukemaan ja myös miettimään sitä, että jos freelance pohjaisesti esiintyy, että miten esimerkiksi vakuutus ja terveyspalvelut huolletaan taiteilijoille.

Seuraavaksi kuulemme taiteilija Jori Kalliolan ajatuksia taiteen tekemisestä ja taiteilijuudesta.

Olen itse oppinut outsider, itse taiteilija, kuvataiteilija, kuvanveistäjä, sekä esiintyvä taiteilija, laulaja, muusikko, keikkamuusikko. Mä lähdin tietysti musiikin tielle, lähdin jo 16 vuotiaana, mä tein 17 vuotiaana ensimmäisen keikan, julkisen keikan, josta mä sain palkkaa ja siitä lähtien. Eli mulla tulee nyt sitten 40 vuotta keikkamuusikon diinia ja mä olen ihan katkeamattomasti tehnyt. Aina tietysti marginaalimusiikkia ja joskus ehkä vähän sellasta musiikkia joilla voisin olla mahdollisuus jonkin suurempaan suosioon, mutta onni ei ole ollut aina myöten. Olen ollut välillä myös apurahoitettu. Mun pisin tai sanotaan merkittävin apuraha jonka olen saanut, on ollut Taiteen edistämiskeskuksen puolen vuoden työskentelyapuraha. Useimmat apurahat joita mä saan, on paljon pienempiä. Kuvataiteen puolella mulla ei tietysti tietysti ole mitään ryhmää, et mä olen kaiken ulkopuolella ihan tarkoituksenmukaisesti. Mutta musiikin puolella tietysti mulla on se orkesteri jonka kanssa mä teen. Siinä mielessä mulla on ihan hyvä asema, että mä olen tälläisen konserttitoimiston tallissa. Ja teen verokortilla, olen siellä palkkalistoilla, en saa kuukausipalkkaa, mutta pystyn kuitenkin tekemään ihan verokortin kautta, hoitavat palkanmaksun ja laskutukset. Mulla ei ole se minkään näköinen liikkeellepaneva voima tässä kuvataiteessa, että onko mulla tulossa näyttelyitä tai onko mulla ylipäätään mitään näyttelyitä. Itse asiassa mä hankaloitan sitä asiaa, koska mulla on ollut pitkään sellainen periaate, että minä en maksa senttiäkään kenellekään galleristille. Jos mun töitä halutaan, niin se pitää olla toisin päin. Jos minä tuon sen sisällön, jos joku haluaa minua ja mun taidetta, niin mielellään kuulen niin, että että se tämä toinen osapuoli kustantaa kuljetukset ja maksaa mulle siitä. Minä en maksa mitään. Mutta tietenkin varmaan ymmärrät niin aika moni asia pysähtyy siihen ja sitten ei pidetä näyttelyitä. Tää on pientä outsiderin kapinaa sitä tietynlaista galleria systeemiä kohtaan. Mutta musiikin puolella tietenkin totta kai siinä ollaan vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Se on merkityksellistä, että sitä tehdään myös muille tietyllä tavalla. Se antaa mulle oikeutuksen olla olemassa, että mä tiedän kuka minä olen. Ilman sitä mä olisin täysin ajelehtiva ihminen, koska mua ei mikään muu kiinnosta. Enkä mä olen löytänyt paikkaani muuta kuin tämän taiteen kautta. Se antaa mulle merkityksellisyyttä. Se itse tekeminen tuo pitää muut hyvinvoivana. Tietysti se kamppailu, että pystyykö sitä tekemään. Se kaikki, sen ulkopuoliset asiat niin kuin, että pystynkö oman laskuni maksamaan ja muuta tämmöistä, että miten mä tämän rahoitan. Se on raskasta. Se tuo pahoinvointia ja se lamaannuttaa ja masentaa. Vie välillä jopa sen työkyvynkin pahimmillaan, silloin kun sitä rahaa ei tule mistään. Se ei aina mene noin pahaksi, mutta välillä se menee noin pahaksi, toi on se pahin tilanne. Onneksi mulla on aina riittänyt jonkinlaisia hetkellinen hanttihomma jostakin. Mä teen yleensä sitä putkeen joku tietyn periodin, teen valtavan määrän tunteja tai jotain, että mä saan sellaisen köntän rahaa, että mä pystyn maksamaan ne laskut, työhuoneen vuokrat. Ja heti kun mä olen saanut sen rahallisen määrän mitä mä tarvin, mä lopetan sen hanttihomman kuin seinään. Ja sen jälkeen mä palaan tänne taiteen pariin. Eli kuntapäättäjille mä haluaisin lähettää sellaiset terveiset, että ihan konkreettinen asia, jolla te saisitte ne oman kunnan taiteilijat, luovat ihmiset pysymään tai saisitte niitä muuttamaan, uusia luovia ihmisiä, taiteilijoita, niin on että te tukisitte niissä työtiloissa, että kun kaikissa kunnissa on niitä tyhjiä tiloja, että kun useasti sanotaan tai niistä kysytään, että tässähän olisi hyviä työtiloja tai näin. Joo, mutta kun niistä pitää pyytää markkinahintaista vuokraa tai jotain, että siinä ihan konkreettisesti voitaisiin tukea, että annettaisiin niitä edullisesti luovan alan tekijöille ja taiteilijoille. Koska niistä on aina pulaa ja ne on kauhean tärkeitä, ne on ihan äärimmäisen tärkeitä ne työtilat. Ja sillä saadaan sitoutettua, että ne taiteilijat pysyy.

Ja siinä kuultiin Jorin terveiset kuntapäättäjille. Mitä ajatuksia Markus Malmelin tämmöisestä, miten voisiko Kustavissa tukea yksittäisiä taiteilijoita työhuonein?

Kunta on todella hyvin tullut vastaa yhdistyksiä ja tulisi varmaan yksityisiin henkilöitäkin vastaan, että yhdistykset saavat ilmaisiksi käyttää tai lähes maksuttomasti, että pieniä vuokria esimerkiksi taideyhdistyksiltä peritään. Mutta meillä ei ihan hirveästi tiloja tällä hetkellä ole, mitä voisi esimerkiksi yksittäiset taiteilijat käyttää. Toivotaan, että tulevaisuudesta saadaan uusia terveitä tiloja, mitä pystyttäisiin tarjoamaan. Kyllä se olisi yksi väylä tuoda sitä hyvinvointia kuntaan myös.

Pauliina, sinä sirkus yrittäjänä ja taiteilijana, minkälaisia terveisiä, rohkaisu terveisiä tällä hetkellä kuntapäättäjille jotka toivottavasti kuuntelee tätä kautta maan?

Minä olen ainakin itse toivon, että kuntapäättäjät syvällisesti miettisi ja pohtisi, mikä sellaisen kulttuurin arvo on ylipäänsä yhteiskunnalle, niille ihmisille jotka käyttävät niitä kulttuuripalveluja, plus että niille taiteen tekijöille. Että kuitenkin ylipäänsä kulttuurin tekemisissä siinä on sellaisia humanistisia ihmisarvoja, jotka ovat todella tärkeitä ja erityisen tärkeitä, niin kuin nyt tällä hetkellä, tällaisessa maailman tilanteessa, missä ollaan. Niin minun mielestä kulttuuria on valtavan suuri voimavara. Ja mä toivon, koska Suomessa on tekijöitä, meillä on taiteenalan koulutusta, meillä on taiteilijoita, niin mä todellakin toivon, että osattaisi hyödyntää ja arvostaa siitä kaikkea työtä ja osaamista mitä täällä on. Rohkeasti kutsua taiteilijoita esiintymään, tekemään vaikka julkisia taideteoksia, olisi se sitten järjestämään jotain residenssejä, mitä vaan. Taidettahan voi laittaa vaikka joka ikiseen tapahtumaan mitä on.

Kiitän keskustelusta, Markus Malmelin, ja toivotan kulttuuri rikasta ja vilkasta kesää Kustaviin. Ja Pauliina, toivotan tietenkin taikuutta ja täysiä katsomoita kesällä. Kiitos, kun päästiin käymään tänne. Kiitos haastattelusta.

Kiitos paljon.

Kunnon kulttuuria kunnallisissa kehyksissä. Podcast-taiteen ja kulttuurin tekijöiden hyvinvoinnista ja kulttuurin hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista kuntalaisille. Podcast on osa mielenterveyden työkalupakki -hanketta, yhteistyössä Taiteen edistämiskeskus, Työterveyslaitos, Muusikkojen liitto, Teatteri ja-mediatyöntekijöiden liitto sekä Cupore. Hanketta toteutetaan Next Generation EU-rahoituksella. Kuuntelethan hän myös muut jaksomme.