Hankeosaaminen | Haasteesta hankkeeksi

[00:00:00]: [Musiikkia]

Sofia-Charlotta Kakko [00:00:03]: Miten vahvistetaan taide- ja kulttuurialan osaamista ja työllisyyttä? Entä luovaa alaa ja luovaa taloutta? Minä olen Sofia-Charlotta Kakko. 

Milla Minerva Mertanen [00:00:11]: Ja minä olen Milla Minerva Mertanen. 

Sofia-Charlotta Kakko [00:00:13]: Ja me olemme Taiteen edistämiskeskuksen Luova verkko -hankkeesta. 

Milla Minerva Mertanen [00:00:17]: Ja tämä on Haasteesta hankkeeksi -podcast. 

Sofia-Charlotta Kakko [00:00:20]: Luova verkko koordinoi ESR+-teemaa nimeltä Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaaminen. Tässä podcastissa johdatamme sinut ESR+:n, hakukriteerien ja hankeosaamisen jännittävään maailmaan. 

[00:00:33]: [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:00:34]: Tervetuloa Luovan verkon Haasteista hankkeeksi -podcastin pariin. Keskustelemassa tänään Milla. 

Sofia-Charlotta Kakko [00:00:37]: Ja Sofia. 

Milla Minerva Mertanen [00:00:39]: Tähän mennessä olemme keskustelleet hankemuotoilun periaatteista sekä keskeisistä ESR+-kriteereistä Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen ESR+-teemassa.

Sofia-Charlotta Kakko [00:00:51]: Kyllä vain. Nyt tässä viimeisessä jaksossa me summaamme asioita yhteen ja puhumme laajemmin hankeosaamista. Studiossa meillä on tänään vieras, kulttuurituotannon opiskelija Jenna Romppanen. Tervetuloa Jenna.

Jenna Romppanen [00:01:04]: Kiitos.

Sofia-Charlotta Kakko [00:01:06]: Sinä Jenna opiskelet Humakissa ja teet tällä hetkellä opinnäytetyötä. Ja aiheesi on tosi kiinnostava. Olet kartoittanut sitä, millaista hankeosaamista luovien alojen hankesuunnittelu edellyttää ja lisäksi olet tarkastellut, miten tätä hankeosaamista voi kerryttää.

Jenna Romppanen [00:01:21]: Joo kyllä vain.

Milla Minerva Mertanen [00:01:22]: Ja tässä työssä olet havainnoinut meidän eli Luovan verkon järjestämää työpajaa. Lisäksi haastattelit neljää hankkeiden tai hankerahoituksen parissa työskentelevää asiantuntijaa. Keskustellaan tänään siitä, mitä kaikkea olet tunnistanut hankeosaamiseen liittyen.

Sofia-Charlotta Kakko [00:01:37]: Mutta ennen kuin mennään näihin tekemiisi havaintoihin, niin puhutaan siitä, miksi se, että osaa suunnitella ja toteuttaa hankkeita on ylipäätään tärkeää tässä ajassa ja erityisesti luovilla aloilla. Mitä Milla ajattelet siitä? 

Milla Minerva Mertanen [00:01:50]: No luovilla aloilla innovatiivisia näkemyksiä on kyllä olemassa, mutta ei välttämättä sellaista hankeosaamista ainakaan tässä perinteisen ymmärryksen myötä. Ja on hyvin tärkeätä miettiä, että miten saadaan innovatiiviset teot hankkeiden kautta ihan sinne käytäntöön. 

Sofia-Charlotta Kakko [00:02:07]: Kyllä. Ja nyt on aika iso tarve erilaisille uusille rahoitusmuodoille ja niiden löytymiselle, kun perinteisiä avustuksia tai apurahoja ei välttämättä ole yhtä paljon saatavilla kuin aikaisemmin. Ja lisäksi yhteiskunnan muutokset on tuoneet erilaisia osaamistarpeita myös taiteen, kulttuurin ja luovan alan piiriin, esimerkiksi digitalisaatiosta, väestörakenteen muutoksesta, ilmastokriisissä tai koronapandemiasta johtuen. Ja näihin muutoksiin voidaan sitten vastata erilaisilla hankkeilla.

Jenna Romppanen [00:02:37]: Kyllähän se on myös tunnistettu, että osaamisen ja muutoksen välillä on tämmöinen vuorovaikutussuhde, eli muutos haastaa osaamista, mutta sitten osaaminen mahdollistaa sen muutoksen. Mitä juuri sitten myös näissä hankkeissa tavoitellaan.

Milla Minerva Mertanen [00:02:51]: Juuri näin. Pidän tuosta, että muutos haastaa osaamista. Hankeosaaminen on tosi laaja käsite, ja tässä työssäsi Jenna oletkin rajannut sitä. Mitkä opinnäytetyössäsi ovat semmoisia keskeisiä näkökulmia tai semmoisia pääotsikoita, joiden kautta hankeosaamista tarkastellaan?

Jenna Romppanen [00:03:08]: Joo, eli rupesin lähestymään hankesuunnittelua siitä näkökulmasta, että olisi hirveän hyvä ensin tarkastella sitä, että mikä on se organisaation motivaatio ensinnäkin siellä hanketoiminnan taustalla. Eli mitkä ovat ne organisaation sisäiset lähtökohdat sille toiminnalle. Ja tähän liittyy muun muassa, minkälaisia arvoja ja minkälaisia asenteita siellä organisaatiossa koetaan, että esimerkiksi tällainen rohkeuden, edelläkävijyyden ja uskalluksen asenteet ja arvot ovat hirveän tärkeitä, erityisesti kun puhutaan kulttuurialasta ja luovista aloista.

Sofia-Charlotta Kakko [00:03:46]: Tuo on tosi kiinnostava lähtökohta ja hirmuisen tärkeä. Mainitsit motivaation, niin millaisiin asioihin motivaation tulisi suuntautua?

Jenna Romppanen [00:04:00}: No vähän siihen jo viittasinkin tuossa, mutta kyllä tosi moni kulttuurialan toimija kokee, että se hanketoiminta mahdollistaa ihan sen organisaation perusajatuksen ja ydintarkoituksen toteuttamisen. Mutta ehkä siitä näkökulmasta, että se hanketoiminta antaa sen mahdollisuuden olla innovatiivinen ja rohkea. Ja että siinä toiminnassa on selkeästi se kehittämisnäkökulma mukana. Eli että vaikka siellä on taustalla niitä samoja tavoitteita, mitä siinä organisaatiossa muutenkin on, mutta nyt niitä on mahdollista lähestyä uudesta näkökulmasta.
Sofia-Charlotta Kakko [00:04:39]: Kenelle tämä motivaatio on tärkeää? Miten rahoittajat näkevät motivaation nyt haastatteluiden perusteella?

Jenna Romppanen [00:04:46]: No kyllä se on ihan ensimmäinen asia, mitä siitä hankesuunnitelmasta ja hankehakemuksesta tarkastellaan. Eli rahoittajat ihan katsovat sen, että onko se motivaatio rajoittamiskelpoista. Ja tietysti sitten peilataan näihin rahoituksen tavoitteisiin, eli sitä kautta rahoittaja lähtee katsomaan, miten hyvin siinä hankeideassa on täytetty sitä rahoittajan näkökulmaa. Mutta on se totta kai tärkeää myös tälle toimijalle itsessään, että ymmärtää sen, että mikä siinä hanketoiminnassa motivoi ja kirkastaa oikein vielä siitä lähtökuopista itsellensä sen, että ollaanko tekemässä tässä sitä asiaa, mitä halutaan nähdä, että se vaikutus sitten siellä on.

Milla Minerva Mertanen [00:05:30]: Siinähän voi tavallaan esimerkiksi miettiä uuden oppimisen, että sehän voi olla myös yksi motivaatiota ohjaava näkökulma hakijalla sitten. Olenko oikeilla jäljillä?

Jenna Romppanen [00:05:42]: Joo, eli tämä on kanssa, mikä sieltä aineistosta nousi vahvasti, että hanketoiminnassa erityisesti rahoittajat ovat kiinnostuneita siitä, että mitä toimijat haluavat oppia, miten he haluavat hyödyntää hanketoimintaa sen oman organisaation kehittämiseen. Eli valmiita vastauksia ei myöskään tarvitse olla siinä vaiheessa, kun lähdetään tekemään hanketoimintaa, vaan on myös hirveän tärkeää osata tunnistaa semmoisia oppimistavoitteita siellä, eli mistä halutaan tietää lisää.

Milla Minerva Mertanen [00:06:13]: Tärkeä huomio. Löytyikö sieltä jotain sellaisia motivaatiotekijöitä tai -tekijää, jonka olisi hyvä näkyä vahvemmin esimerkiksi kulttuurialan hakemuksissa?

Jenna Romppanen [00:06:23]: No joo, että ihan tätä asiaa myös kysyin ja sainkin aikaan suoran vastauksen. Eli tällainen tahto juurruttaa ja levittää hankkeen tuloksia. Eli paljon tehdään hyvää hanketoimintaa kulttuurialalla, mutta vielä vahvemmin saisi olla paukkuja siinä, miten ne hyvät käytänteet ja toimintamallit saataisiin mahdollisimman hyvin leviämään esimerkiksi valtakunnallisesti. Tai sitten niissä yhteistyökumppaneissa, mistä on koottu tämä hankeverkosto, että miten niihin muiden organisaatioihin sitten saataisiin myös juurtumaan ne hankkeen tulokset.

Sofia-Charlotta Kakko [00:07:02]: Tuo on tosi tärkeä näkökulma, ja olemme paljon täällä aikaisemmissa jaksoissa puhuneetkin myös tästä tulosten levittämisestä ja juurruttamisesta. Se on aina ilahduttavaa, että asiat, joita myös meidän hankkeemme ovat huomanneet, niin tässä opinnäytetutkimuksessa myös nousee esiin samat asiat.

Jenna Romppanen [00:07:21]: Joo, eli se on ihan semmoinen rahoituskriteeri, että se on yks asia, mitä rahoittaja kyllä ehdottomasti sieltä nappaa, että onko tahtoa lähteä viemään hankkeen tuloksia aidosti ja oikeasti eteenpäin.

[00:07:35]: [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:07:38]: No mites asenteet? Millaisia asenteita hankeosaamiseen sisältyy?

Jenna Romppanen [00:07:44]: No sanoisin, että kulttuurialan hankeosaamiseen liittyy tosi vahvasti tämmöinen edelläkävijyyden näkökulma. Eli kun kulttuurialaa voidaan pitää tämmöisenä innovaatiotoiminnan ytimenä, niin tämä saa heijastua myös siihen hanketoimintaan. Eli ollaan rohkeasti etsimässä uusia mahdollisuuksia. Ja vielä, ettei myöskään pelätä niitä riskejä sitten, mitä näihin mahdollisuuksiin liittyy. Eli siinä vaiheessa, kun lähdetään tekemään tällaista hankeideaa ja lähdetään tekemään sitä hankesuunnitelmaa, niin on jo tavallaan sisäistetty se, että ainakaan vanhan toistamisella ei koskaan päädytä uusiin ratkaisuihin, vaan että nyt saadaan ihan oikeasti käyttää sitä luovuutta ja miettiä, mikä on se uusi seuraava steppi.

Sofia-Charlotta Kakko [00:08:33]: Joo, tuosta rohkeudesta tulee vielä mieleen se, että nousiko näissä haastatteluissa esiin, että miten esimerkiksi, kuinka rehellisesti tulisi kertoa vaikka sellaisista asioista, jotka hankesuunnitelmassa vielä epäilyttävät? Tai joista ei olla ihan varma, että saadaanko tehtyä, niin kuinka paljon semmoista rehellisyyttä tarvitaan tämän aineiston perusteella? 

Jenna Romppanen [00:09:00]: No kyllä se on ihan tosi kantava arvo siellä kaikessa hanketoiminnassa, ja ehdottomasti kannustan kaikkia olemaan tosi avoimia siitä koko prosessin aikana, että esimerkiksi rahoittajien suuntaan kannattaa olla tosi rehellinen. Kannattaa pyytää tukea ja neuvoa, jos tuntuu, että jokin asia epäilyttää. Mutta sitten myös erityisesti kannattaa olla rehellinen myös muille hanketoimijoille ja sille omalle verkostolle ja pallotella vähän sitä ideaa ja pohtia kriittisestikin sitä. Yleensä varsinkin tuommoisessa hankesuunnittelussa sellaiset kriittiset ja pohdiskelevat keskustelut ovat tosi antoisia ja se rehellisyys toimii siellä taustalla siten, että pystytään oikeasti paneutumaan niihin juurisyihin, että mikä siitä hanketoiminnasta sitten tekee vaikuttavaa.

Sofia-Charlotta Kakko [00:09:51]: Tämä on semmoinen asia, mistä tykkään puhua usein aika paljonkin. Myös semmoinen rehellisyys raportoinnissa ja myös siinä suunnitteluvaiheessa, että onhan se huomattavasti enemmän luottamusta herättävää, jos kertoo uskovansa siihen, että voi vaikuttaa johonkin tiettyyn asiaan kuin että kertoo, että tällä yhdellä hankkeella vaikuttaa aivan kaikkeen ja muuttaa aivan kaiken pysyvästi ja koko kulttuurikenttä muuttuu. Niin siinä mielessä semmoinen rehellinen omien rajojen tunnistaminen myös siinä hankesuunnitelmassa, niin minä kyllä ainakin sen puolesta liputan myös. 

Jenna Romppanen [00:10:26]: Joo, että kyllä se on ihan totta, että rehellisyys luo sille hanketoiminnalle uskottavuutta, että esimerkiksi tässä nousi hyvin vahvasti se, että jos ajatellaan, että sen hanketoiminnan arvona on rohkeus, niin silloinhan se voi myös johtaa tosi ennalta-arvaamattomiin lopputuloksiin, että yksikin vaihtoehto voi olla se, että siellä ei ihan täysin toteudukaan ne oletukset tai suunnitelmat, niin erityisesti siinä vaiheessa, kun voi rehellisesti myöntää sen, että nyt saatiin tällainen tulos ja opittiin tätä, niin sitten siitä kun lähdetään tekemään taas uutta suunnanvaihtoa tai näkökulman vaihtoa, niin voikin olla, että sitä kautta taas löydetään ne oikeat ratkaisut. Eli tavallaan siinä myös näkyy tosi konkreettisesti se rehellisyys siinä hanketoiminnassa. 

Sofia-Charlotta Kakko [00:11:14]: Joo, minulla on ihan samat kokemukset, että myös se, että uskaltaa sanoa, että joku asia ei toimi, niin sen jälkeen voi lähteä muuttamaan myös suuntaa vaikkapa kesken hankkeen. Muutoshakemuksilla voi myös lähteä muuttamaan suuntaa. Tärkeä aihe.

Milla Minerva Mertanen [00:11:29]: Juuri näin. Miten sitten innostuminen tai muiden innostuminen? Nyt kun nyt kuuntelen, niin se kuulosti ainakin siltä, että tavallaan se liittyy jotenkin hankeosamiseen myös se, että tunnistaa niitä ikään kuin paikkoja ja mahdollisuuksia sen rohkeuden rinnalla innostua ja innostaa.

Jenna Romppanen [00:11:47]: Joo, eli tämä oli mielestäni tosi mielenkiintoista, että haastattelussa nousi tämmöinen näkökulma, että jos siitä hankeideasta ei olla innostuttu, niin voiko se silloin olla vaikuttavaa hanketoimintaa. Ja erityisesti siinä vaiheessa, kun lähdetään kartoittamaan muiden kanssa, esimerkiksi oman verkoston kanssa, että minkälaista vastakaikua se hankeidea saa, niin kannattaa tosi tarkalla korvalla kuunnella sitä, miten vastapuoli siitä innostuu. Esittävätkö he vastakysymyksiä, esittävätkö jotain palautetta siihen hankeidean nähden? Ja tämä kaikki on myös sitä aineistoa, millä voi sitä omaa hankeideaa kehittää. Mutta ehkä parhaiten vielä tätä näkökulmaa kuvasi se, että yksi haastateltava sanoi, että sen hankeidean pitäisi tuntua lahjalta. Eli sitten kun kuulet sen idean tai esität sen jollekin toiselle, niin siitä pitäisi tulla semmoinen tunne, että tämä on niin mahtava, tämä on niin innostava, että tämä on kuin lahja, ja nyt me kaikki haluamme lähteä viemään tätä eteenpäin. 

Sofia-Charlotta Kakko [00:12:51]: Ihana ajatus. Hei sitten siinä opinnäytetyössäsi kerrot siitä, että haastateltavat ovat erityisesti painottaneet sitä, miten hankerahoituksen hakeminen vaatii riskinottokykyä. Ja riskinottokykyyn, kuten äsken sanottiinkin, liittyy aina se, että suunnitelmat eivät välttämättä toteudu. Mutta miten hankeosaamisen näkökulmasta näihin epäonnistumisiin kannattaa suhtautua?

Jenna Romppanen [00:13:16]: No kyllä siellä näkyy tosi vahvasti se, että jokainen kokemus opettaa ja jokaisesta epäonnistuneestakin kokemuksesta syntyy yhteistyömahdollisuuksia, syntyy uusia ideoita ja tavallaan kaikki tämä on myös sitä, mitä hanketoiminnassa tarvitaan. Sen näkisin sieltä nousevan erityisesti.

Milla Minerva Mertanen [00:13:39 ]: Niin, sehän on tavallaan mahdollisuus myös oppia jotain uutta ikään kuin siitä, mitä lähdetään viemään eteenpäin. Sitten tavallaan sen jälkeen, kun on mahdollisesti epäonnistuttu. 

Jenna Romppanen [00:13:48]: Joo, ja se on myös sitä epämukavuuden sietoa, että se riskinottokyky vaatii myös sitä, että tunnistaa sen, että kaikki ei aina voi onnistua. Mutta sitten kun sen hyväksyy, niin sitten siihen pystyy taas asennoitumaan enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.

Milla Minerva Mertanen [00:14:08]: Tuo on hyvä huomio. Ja hyvä huomio on myös se, että epäonnistuneet kokeilut kuuluvat siihen hanketyöhön, että hankkeet eivät koskaan ole täysin käsikirjoituksen mukaisia. Aina jotain uutta löytyy, ja sehän on vähän niin kuin niiden idea myös. Mutta mitä ajattelet, mikä merkitys innovatiivisuudella on hankeosaamisessa?

Jenna Romppanen [00:14:26]: No kyllä se näkyy erityisesti niissä sisällöissä, kun lähdetään suunnittelemaan hankkeita, mutta myös siinä, että minkälaisia ratkaisuja löydetään tähän ihan itse hanketoimintaan. Mainitsin tuossa aikaisemmin juuri tästä juurruttamisessa ja tulosten levittämisestä, niin tähän erityisesti nyt hanketoiminnassa kaivattaisiin sitä innovatiivisuutta ja se saisi näkyä juuri tässä hankesuunnittelussa. Eli sen hankesuunnittelun aikana lähdettäisiin jo miettimään, mikä tapa mahdollistaa sen, että hankkeen tulokset otetaan käyttöön ja että vaikuttavuus siellä todentuu. Varsinkin nykyaikana, kun eletään tällaista teknologian mahdollisuuksien maailmaa, niin voiko sieltä löytyä kenties jotain uutta ja innovatiivista näkökulmaa. Vai mistä sitten sen sitten ikinä nappaakaan, mutta että sitä toivottaisiin jo, että tässä hankesuunnittelussa huomioitaisiin ja että se siellä painottuisi entistä vahvemmin.

Sofia-Charlotta Kakko [00:15:29]: Nämäkin ovat tosi tärkeitä huomioita. On edelleen paikkansa myös näille päätösseminaareille ja loppujulkaisuille, mutta kiinnostavaa on, että mitä muitakin tapoja löytyy. Niin tuo on kyllä hyvä huomio.

Jenna Romppanen [00:15:39]: Ja juuri, että ne tavat kohdennettaisiin sille kohderyhmälle. Se on myös tosi tärkeää, mitä tuossa nostit, että tietyille kohderyhmille ne perinteiset tavat toimivat edelleen ja ne ovat paikkansa siellä ansainneet. Mutta sitten, kun lähdetään lähestymään toisenlaisia kohderyhmiä, niin mietittäisiin myös heidän näkökulmastaan sitä, että missä muodossa he haluavat ottaa vastaan tätä hanketoimintaa.

Milla Minerva Mertanen [00:16:04]: Ja taide, kulttuuri ja luova ala itsessään ovat innovatiivisen toiminnan ytimessä, sehän on tavallaan täällä meidän puolellamme oleva asia. Miten ajattelette, miten hankesuunnitelmassa voitaisiin luoda sellaiset olosuhteet, jotka tukevat sitä innovatiivista ajattelua ja hanketyötä?

Jenna Romppanen [00:16:21]: No, kyllä se ainakin ihan ensimmäisenä lähtisi siitä, että olisi sitä aikaa siihen luovuuteen, että se on tunnetusti se suurin. Että kun tietää, että on mahdollisuus pallotella ja lähteä jatkokehittämään niitä ideoita, niin se luo sitä innovatiivisuutta, että ei ainakaan heti tartuttaisi siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon. Mutta toki sitten heti hirveän tärkeää on myös se, että on uskallusta kyseenalaistaa niitä olemassa olevia toimintatapoja ja on uskallusta myös jakaa niitä omia ideoita muiden kanssa. Että sitten kun syntyy tämmöinen jonkinlainen uusi idea, niin lähtisi heti jakamaan sitä muiden kanssa ja lähtisi yhdessä lähestymään sitä innovatiivisuutta. Se on hirveän vaikea yksin maailmaa rakentaa uudestaan, vaan siihen yleensä tarvitaan toisten kanssa pallottelua ja sitä idean peilaamista.

Milla Minerva Mertanen [00:17:15]: Ja tuo, mistä puhut kuulostaa hyvin paljon samalta, mitä olemme puhuneet täällä hankemuotoilun otsikon alla siitä, että kannattaa antaa asialle aikaa ja kypsytellä sitä eteenpäin ja etsiä kumppaneita, jotka voivat tuoda omaa osaamistaan lähelle. 

[00:17:33]: [Musiikkia]

Sofia-Charlotta Kakko [00:17:35]: Me olemme huomanneet, että silloin kun lähtee tähän ideointivaiheeseen ja varsinkin, jos löytää vielä siihen hyviä kumppaneita mukaan, niin joskus saattaa innostua itsekin siitä omasta suunnittelustaan niin paljon, että alkaa ratkaisemaan paljon isompia haasteita kuin mitä rahoituksella on mahdollista kehittää. Olet tarkastellut tämmöistä rajallisuuden hyväksymistä myös osana hanketoimintaa. Mitä se tarkoittaa? 
Jenna Romppanen [00:18:01]: No kyllä se varmasti ihan pohjimmiltaan on sitä, että ymmärretään ja hyväksytään se, että yhdessä hankkeessa voidaan tehdä tiettyjä asioita, mutta koko maailma ei sillä valitettavasti muutu tai pelastu. Se on sitä, että annetaan itselle niin sanotusti se armollisuus siinä ja kiinnitetään huomio niihin tiettyihin tavoitteisiin.

Milla Minerva Mertanen [00:18:24]: Onko tavallaan niin, että hakijalla voi tulla tunne, että hakemuksessa pitää todistaa jotenkin, että mitä kaikkea voi hankerahoituksella saada aikaan?

Jenna Romppanen [00:18:33]: No joo, kyllä se voi. Se esiintyy tavallaan siinä, että kun halutaan tosi paljon saavuttaa tiettyjä tavoitteita ja halutaan myös saada sitä hankerahoitusta, niin voi tulla se, että halutaan vähän todistaa sitä, että mitä pystytään tällä rahoituksella tekemään ja mitä kaikkea voidaan saavuttaa. Mutta kuitenkin sitten tähän heti seuraavaksi toteaisin, että kyllä sieltä hirveän vahvasti nousi se, että semmoinen resurssien ja tavoitteiden johdonmukaisuus on kuitenkin siinä hankeosaamisen ytimessä. Eli vaikka se on tosi inhimillistä, että siellä on se paine taustalla, mutta sitten kuitenkin on hirveän tärkeää osata keskittää niitä resursseja oikeisiin asioihin, että yleensä sellainen laajuus toiminnassa tai näin, niin se ei välttämättä takaa sitä, että siellä kuitenkaan pystyttäisiin ihan kaikkeen saamaan aikaiseksi.

Sofia-Charlotta Kakko [00:19:29]: Toi on tosi tärkeä pointti. Ja  näin kohta 15 vuotta erilaisia hankkeita vetäneensä itsekin sen allekirjoitan, että niihin hankesuunnitelmiin pitää myös osata kirjoittaa pientä väljyyttä. Jos se on aivan täyteen laitettu kaikenlaisia hienoja toimenpiteitä ja tapahtuu jotain yllättävää, niin siihen ei enää pystykään reagoimaan, jos on oltu hieman liian ahneita hankesuunnitteluvaiheessa. Tuo on ollut kyllä ilahduttava huomata, että sinullakin tämä tuolta korostuu.

Milla Minerva Mertanen [00:20:03]: Rahoittajaa ei kannata yrittää hurmata liialla työmäärällä. Se ei tietyllä lailla ole uskottavaa. Rahoittaja kyllä näkee sen läpi.

Jenna Romppanen [00:20:10]: Joo, että kyllä hyvän hankesuunnitelman ihan perusedellytyksiä ovat uskottavuus ja johdonmukaisuus ja se, että on hallittu tämmöiset projektitoiminnan käytänteet, jotka sitten ihan tiivistyvät juuri tähän resurssien hallintaan. Se on ihan totta. 

Milla Minerva Mertanen [00:20:29]: Työssäsi korostui myös se näkökulma, että hakijalla täytyy olla rohkeutta kysyä palautetta. Miksi palaute on tärkeää?

Jenna Romppanen [00:20:37]: No kyllä se liittyy siihen, että usein hankesuunnittelun aikana voi tapahtua toimintaympäristössä tai muualla muutoksia, jotka sitten pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi vaikka kohderyhmältä voi saada jotain tällaista tietoa, mitä ei ole itse huomioitu tai havaittu. Se on hirveän tärkeää, että on sitä rohkeutta kysyä sitä ulkopuolista näkemystä, koska se auttaa ja antaa mahdollisuuden sille hankeidean mukauttamiselle. Mitä aikaisemmin sitä hankeideaa myös lähdetään muokkaamaan, sitä helpompi se on myös toteuttaa. Eli sitten kun se on siinä ideointivaiheessa ja siinä alkusuunnitteluvaiheessa, niin silloin vielä on paljonkin mahdollista huomioida siinä hankesuunnittelussa.

Sofia-Charlotta Kakko [00:21:29]: Niin just. Eli kannattaa sitä hankeideaa jo lähteä vähän testauttelemaan ja kyselemään palautetta. Mutta keiltä kaikilta, miltä tahoilta sitä kannattaa kysyä?

Jenna Romppanen [00:21:39]: No tietysti kannattaa rahoittajatahoilta kysyä. Heillä on usein tosi ajankohtaista ja hyvää tietoa tästä toimintaympäristöstä, kehittämistarpeista ja kohderyhmästä, mutta sitten myös ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä alueella toimiviin muihin hankkeisiin. Ja esimerkiksi muualta, myös yli taiteenalarajojenkin, kannattaa olla yhteydessä eli toisilta taiteen aloilta ja myös totta kai siltä omalta verkostolta sitten myös, että jos on tehty vaikka jotain muuta kehittämistyötä aikaisemmin, niin myös heidän näkemykset kannattaa ehdottomasti huomioida.

Sofia-Charlotta Kakko [00:22:16]: Nyt alkaa äkkiä kuulostaa siltä, että on niin valtava työmäärä, että miten kukaan siihen koskaan yksin pystyy, mutta ehkä siitä päästäänkin tämmöiseen seuraavaan pointtiin, jonka löysit tuolta hankeosaamisen puolelta. Eli verkostoituminen ja vahvan yhteistyön muodostaminen. Nämä toki auttavat myös tuossa palautteen keruuvaiheessa, mutta mitä muuta roolia verkostoitumisella ja yhteistyöllä on hankesuunnittelun kannalta? Missä se on tärkeää?

Milla Minerva Mertanen [00:22:45]: Niin. Esimerkiksi, jos miettii yhteistyötä ja verkostoja ja verkostojen osallistamista, niin mitä Jenna ajattelet sellaista idean testauttamisesta verkostoilla? 

Jenna Romppanen [00:22:56]: Joo, eli itse asiassa tästä nousikin hirveän hyvä näkökulma haastateltavalta. Eli hankeideaa kannattaa lähteä testauttamaan todella varhaisessa vaiheessa. Eräs haastateltava vastasi, että hän testauttaa ideansa siinä vaiheessa, kun osaa tiivistää sen kolmeen lauseeseen. Eli silloin on jo tarpeeksi hyvä tieto siitä, mikä se hankeidea on. Mutta ehkä kuitenkin siinä on se, että osaa itsellensä sen kirkastaa ja se on itsellensä sinällään selvä, että miten siinä hankeideassa tavoitellaan. Se on hirveän hyvä lähteä testauttamaan sitä mahdollisimman varhain.

Sofia-Charlotta Kakko [00:23:37]: Ja tuossa tulee sekin hyvä näkökulma esiin, että jos lähtee testauttamaan ideaansa muille, on se osattava sanallistaa riittävän tiiviisti. Eli siinä tulee samalla myös itselleen opeteltua oman idean tiivistämistä. Niin siinä on sellainenkin hyvä puoli.

Jenna Romppanen [00:23:53]: Ja kyllä se idean testauttaminen myös yleensä johtaa siihen, että siitä itse innostuu, kun pääsee jakamaan sitä ideaa muille. Mutta sitten kun myös pallottelee ideaa muiden kanssa, niin sieltä voi myös lähteä nousemaan merkityksellisyyden ja tarvelähtöisyyden teemat. Eli kun itselleen ja muille kuvaa, että miksi tämä on niin tärkeää, niin sitten siinä kirkastuu hirveän hyvin se. Ja yleensä myös sitten voi nousta jotain asioita, että mitkä kokee, että näiden pitää näkyä vielä vahvemmin tässä hankesuunnittelussa.

Milla Minerva Mertanen [00:24:29]: Ja usein tuollainen dialoginen työtapahan voi johtaa ihan uudenlaisiin yhteistyökuvioihin, että se saattaa syntyä siellä myös samalla. Sitten mietin sellaista, että yhteistyöhön liittyy myös yhdessä oppiminen ja oikeiden kumppaneiden löytämistä tulee ymmärtää se, että miten muiden osaamisella voidaan tehdä hankesuunnitelmasta entistä vakuuttavampi. Kenellä on taitoa edistää esimerkiksi tavoiteltavaa asiaa? Ja kenen kanssa voi yhdessä lähteä innostumaan?

[00:24:53]: [Musiikkia]

Sofia-Charlotta Kakko [00:24:58]: Mutta hei, puhutaan seuraavaksi vähän siitä, että miten tätä hankeosaamista voi kerryttää.

Milla Minerva Mertanen [00:25:03]: Nostit työssäsi ajatuksen siitä, että hankeosaaminen on luonteeltaan sellaista, että jokainen hankekokemus kerryttää osaamista ja uusia verkostoja, eli hankeosaamisessa on kyse jatkuvasta oppimisesta.

Sofia-Charlotta Kakko [00:25:14]: Ja jos kokemus on väistämätön lähtökohta toisaalta myös uuden oppimiseen, niin millaisissa asioissa kokemus näkyy hankeosaamisen suhteen?

Jenna Romppanen [00:25:25]: No se näkyy esimerkiksi siinä, että miten osataan lukea rahoittajan tavoitteita ja miten niitä tulkitaan sen oman hankeidean näkökulmasta. Se on tosi tärkeää siellä ja se näkyy myös ihan näissä rutiineissa. Eli kun se oman organisaation osaaminen on tuttu, niin silloin on myös helpompi lähteä tuomaan tämmöiseen hankemaailmaan, että se näkyy myös niissä asioissa. Ja sitten se on myös juuri tällaista mukautumiskykyä. Esimerkiksi aina kaikissa hankkeissa ei saada rahoitusta ihan sillä summalla, mitä on lähdetty hakemaan, niin on myös ymmärrystä siitä, että minkälaisia ydinsisältöjä siellä hankkeessa pitää säilyttää ja mikä on jotain sellaista, mitä pitää lähteä muuttamaan tai karsimaan pois.

Sofia-Charlotta Kakko [00:26:22]: Joo, todella hyviä pointteja. Voiko myös ajatella niin, että mitä enemmän hankeosaaminen kasvaa, niin sitä ikään kuin monipuolisemmin voi lähteä käyttämään erilaisia rahoitusinstrumentteja hyväksi?

Jenna Romppanen [00:26:38]: Joo, eli ehdottomasti siinä on semmoinen tausta-ajatus, että mitä enemmän sitä hankeosaamista ja hankekokemusta on taustalla, niin tavallaan kun on tämä perinteinen sanonta, että ”nälkä kasvaa syödessä”, eli sitten tavoitteita voidaan nostaa ja pyrkiä vaikka kansainvälisiin hankkeisiin ja ryhmähankkeisiin. Ja se on hyvin tyypillistä myös, että siitä syntyy tämmöinen jatkumo näistä hankkeista, mitä on lähdetty toteuttamaan.

Sofia-Charlotta Kakko [00:27:08]: Okei, no mutta miten sitten, jos ei ole sitä kokemusta vielä, miten ensikertalaisten kannattaa lähteä mukaan?

Jenna Romppanen [00:27:15]: No ensikertalaisille hyvin vahvasti suositeltiin hankeyhteistyötä. Ja se on juuri sellainen, mihin ei tarvitse olla aikaisempaa hankekokemusta, että tosi hyvät lähtökohdat tarjoaa ihan se perustyö, mitä on aikaisemmin tehty. Kulttuurialalla se perustyö on hirveän usein tällaista projektiluontoista, eli se tarjoaa jo itsessään tosi hyviä valmiuksia hanketyöhön ja hankeosaamiseen. Eli hirveän paljon siellä on sitä samaa jo taustalla. Mutta se hankeyhteistyö on myös tällaista, että siihen on olemassa hyvin erilaisia malleja ja muotoja, että sen ei tarvitse olla kaikille samaa, vaan se voi olla että ollaan ihan täysiverisiä yhteistyökumppaneita tai sitten se voi olla joku pieni siivu, yhden tavoitteen edistämistä ja kaikkea siltä ja väliltä.

Milla Minerva Mertanen [00:28:08]: Ja kokeneemmilla organisaatioilla on todennäköisesti mahdollisuus tukea niitä aloittelevia toimijoita jakamalla resursseja ja erilaista osaamista, mitä sitten voi olla siellä talon sisällä.

Jenna Romppanen [00:28:19]: Joo, tätä nostettiin yhtenä näkökulmana, että hankeyhteistyö luo sellaista turvaa ja vahvistaa juuri sitä työtä, koska ne lisäresurssit mahdollistavat kaikenlaisia mahdollisia toiminnan muotoja. Varsinkin tällaisissa kokeneemmissa hankeorganisaatioissa, kun siellä on jo sitä rutinoitunutta työskentelytapaa ja siellä on jo opittu hyviä käytänteitä, niin siellä on tosi paljon tällaista sisällöllistä osaamista, mutta sitten siellä on ihan tätä hankehallinnollista osaamista. On sitä talouspuolta ja juridista puolta ja kaikkea tämän tyyppistä myös.

Sofia-Charlotta Kakko [00:28:57]: Joo. Tästä voisi puhua vaikka kuinka pitkään, mutta meillä alkaa aika loppua, joten otetaanpa loppuun kiteytykset kaikilta. Millaisia vinkkejä antaisitte nyt ensimmäistä kertaa hanketta hakevalle? Kuka haluaa aloittaa? 

Milla Minerva Mertanen [00:29:14]: No minä voin aloittaa. Tässä kun Jennaa olen kuunnellut, niin tuli mieleen se, että hankemuotoilussa on hirveän tärkeää tunnistaa ne resurssit, mitä on käytössä ja samaan aikaan, ettei lähde pelastamaan koko maailmaa yhdellä hankkeella, mutta samaan aikaan jotenkin tavallaan se oppimisen mahdollisuus, mitä se hanke tarjoaa. Eli kiteytän oppimisen mahdollisuuteen.

Jenna Romppanen [00:29:39]: No minä ehkä kiteyttäisin sen tähän innostumiseen, mistä puhuttiinkin, että se on hirveän tärkeää, että se löytyy sieltä. Ja yhdistäisin ehkä sen myös tällaiseen tiedonkeruuseen ja taustaselvitykseen. Eli paljon on tehty myös hankkeita, paljon on olemassa olevaa osaamista ja tietoa, niin myös se, että se näkyisi myös siellä omassa hankeideassa, että miten voidaan yhdistää sitä jo, mitä kaikkea hyvää täällä kulttuurialan hankekentällä on tehty. Niin rohkeasti myös sitten käyttäisi niitä näkökulmia hyväksi.

Sofia-Charlotta Kakko [00:30:13]: Joo. Minä lähtisin ohjeistamaan uutta aloittelevaa hankehakijaa siten, että lähtee testauttamaan sitä ideaansa. Minulle resonoi tosi paljon se, mitä puhuit siitä, että miten ideaan voi mahdollisimman monilta pyytää palautetta heti kun sen pystyy kiteyttämään edes kolmeen lauseeseen, vaikka ei vielä tietäisi sisältöön paremmin. Ja siitä ideasta puhumalla voi löytää sitten myös niitä uusia yhteistyökumppaneita, että yksin ei kannata tehdä. Tämä olisi minun kiteytykseni. 

Milla Minerva Mertanen [00:30:45]: Loistavia kiteytyksiä. Kiitos Jenna haastattelusta. Toivotamme menestystä opintojen viimeistelyn.

Jenna Romppanen [00:30:51]: Kiitos paljon.

[00:30:53]: [Musiikkia]

Milla Minerva Mertanen [00:30:56]: Luova verkko koordinoi ESR+-teemaa nimeltä Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaaminen. Autamme taiteen, kulttuurin ja luovan alan osaajia hakemaan rahoitusta. Lisäksi tuemme rahoitettuja hankkeita. Löydät tietoa rahoituksesta ja yhteystietomme osoitteesta taike.fi/luovaverkko. 

[00:31:13]: [Musiikkia]