Mustasaaren kunnanjohtaja Rurik Ahlberg, Keravan johtava rakennusvalvoja Timo Vatanen ja pitkän linjan arkkitehtuuripolitikoija, arkkitehti Tiina Valpola Karkkilasta keskustelevat Archinfon Aleksi Lohtajan johdolla aluekehityksestä, kaavoituksesta ja elinvoimasta.
Uutta paikallisuutta jäsennetään yhdessä tekemisen kautta ja paikan henkeä tavoitellen. Ohjelmassa saadaan lisäksi katsaus arkkitehtuuripolitiikan historiaan ja pohditaan sitä, vaatiiko arkkitehtuurin laadun nostaminen kokonaisen kulttuurin muutoksen.
Jakson tekstiversio
Avaa tekstiversio
[äänite alkaa]
[Intro 00:00:00]: Kuution jälkeen, keskustelua julkisesta taiteesta.
[Musiikkia 00:00:04]
Haastattelija 1 [00:00:10]: Tällä tuotantokaudella Kuution jälkeen -podcast on laajentunut käsittelemään arkkitehtuuria, rakennettua ympäristöä ja arkkitehtuuriin liittyvää kulttuuripolitiikkaa. Tässä jaksossa juontajana toimin minä, Aleksi Lohtaja, arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfosta. Podcastin tämän kauden teemat liittyvät Taiken koordinoimaan Uusi paikallinen -kehitysryhmään, jossa Archinfolla on ollut ilo saada olla mukana. Uusi paikallinen -hankkeen tavoitteena on nostaa esiin paikallisten mahdollisuuksien kirjoja sekä tutkia erilaisten ja paikallisesti kehitettyjen toimien ja mallien tarvetta ja suuntauksia arkkitehtuuripolitiikkaan liittyen kahdeksan eri alaprojektin kautta. Alaprojektit edustavat laaja-alaisesti paikallisia arkkitehtuuriin kiinnittyviä näkymiä ja toimijoita. Meillä on mukana kuntia, paikallistyöryhmiä ja kulttuuritoimijoita. Hankkeet vaihtelevat yksittäisistä rakennuskohteista kehitysalueisiin ja paikallisiin arkkitehtuuriohjelmiin. Mukana on myös asukaslähtöisen suunnittelun, kaupunkikulttuurin, rakennusperinnön, kiertotalouden ja arkkitehtuurikasvatuksen aiheita. Uusi paikallinen -hanke kysyy, mitä on paikallinen arkkitehtuuripolitiikka Suomessa juuri nyt. Tässä keskustelussa meillä on vieraana henkilöitä kolmesta mukana olevasta hankkeesta. Näitä hankkeita yhdistää alueiden kehitykseen ja kehittämiseen liittyvät teemat. Meillä on paikalla Timo Vatanen Keravalta. Hei!
Puhuja 1 [00:01:41]: Hyvää päivää!
Haastattelija 1 [00:01:42]: Tiina Valpola Karkkilasta.
Puhuja 2 [00:01:43]: Hei kaikille!
Haastattelija 1 [00:01:44]: Sekä Rurik Ahlberg Mustasaaresta.
Puhuja 3 [00:01:47]: Hei!
Haastattelija 1 [00:01:49]: Aloitetaan Timo sinusta ja Keravan roolista osana tätä hanketta. Kerava on kasvava kaupunki ja sen arkkitehtuurimaisema on muuttumassa. Te olette valmistelemassa niin kutsuttuja arkkitehtuurikortteja. Näitä kortteja on kehitetty osana Uusi paikallinen -hanketta. Kertoisitko hieman, mistä idea kortteihin Keravalla lähti.
Puhuja 1 [00:02:11]: Joo, kiitos Aleksi. Keravan kaupunkihan on tällainen pieni 38 000 asukkaan kaupunki pääkaupunkiseudun isojen kuntien ja sitä ympäröivien maakuntien välissä. Keravalla hyväksyttiin elokuussa uusi maankäyttö- ja asuntopoliittinen ohjelma, joka sinänsä ohjaa jo rakentamista uuden kaupunkistrategian mukaan. Tästä syntyi sellainen ajatus jo aikaisemmin, että Keravalla ei ole omaa tällaista paikallista arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa tai arkkitehtuuriohjelmaa. Aloitimme näiden korttien laatimisen jo tuossa lähes vuosi sitten kaupunkisuunnittelun kanssa. Itse siis edustan rakennusvalvontaa. Nämä arkkitehtuurikortit voinevat toimia myös runkona jonkinlaiselle arkkitehtuuriohjelmalle. Meillä tosin on näitä poliittisia ohjelmia ja ylipäätään kuntaohjelmia niin paljon, että tästä toistaiseksi ei ole päätöstä päättäjien keskuudessa, tullaanko tätä kutsumaan arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi, arkkitehtuuripolitiikaksi tai arkkitehtuuriohjelmaksi. Eli se on sillä tavalla avoin ja menossa päätöksentekoon. Eli nämä meidän arkkitehtuurikorttimme toimivat eräänlaisena pohjatyönä ja taustatyönä mahdolliselle tulevalle kehitystarpeelle. Tarkoituksena on tuoda esiin täsmennettynä konkreettisia toimenpiteitä, joita Keravalla voitaisiin arkkitehtuurin ja ympäristön kehittämiseksi tehdä sekä ylipäätään tietysti arkkitehtuurin kulttuurinäkökohtaisen aseman edistämiseksi.
[00:04:01] Keravalla käydään siis sekä kuntalaisten, lehdistön että poliitikkojen piirissä koko ajan laajenevaa arkkitehtuurikeskustelua, jossa otetaan kantaa kaupungin hankkeisiin. Meillä on myös hyvin yleistä se, että asemakaavoista valitetaan aika usein, ja koska tämä kunta tai kaupunkimme tarvitsee tällaista kehityssuuntaa, niin meillä on tehty isoja alueellisia kaavahankkeita, joista ehkä kuuluisin on niin sanottu Anttilan kaava. Sitten meillä oli myös pari vuotta sitten tällainen asemanseudun yleinen arkkitehtuurikilpailu, jonka tulokset ovat toistaiseksi realisoitumatta myös tuossa asemakaavoituksessa. Mutta korttien tarkoitus on nostaa esiin näitä keskeisiä kysymyksiä ja olla myös tällainen joustava pohja muutoksille, joita voidaan tarvittaessa poliittisella päätöksenteolla vahvistaa selviksi toimenpideohjeiksi sekä kaupunkisuunnittelun että rakentamisen osalta.
Haastattelija 1 [00:05:11]: Kiitos Timo! Tähän liittyen voisin mainita, että myös esimerkiksi Tampereen arkkitehtuuriohjelma, joka juuri valmistui: Siellä on myös otettu tämä esiin. Arkkitehtuuripolitiikan sijaan puhutaan arkkitehtuurista laajemmin, ja arkkitehtuuriohjelmasta. Ajankohtainen teema tämä nimeäminen. Mennään sitten Karkkilaan. Tiina, sinua voi pitää apolityön veteraanina. Olet toiminut monessa eri tehtävässä arkkitehtuuripolitiikkaan liittyen usean vuosikymmenen ajan. Nyt olet mukana tässä Uusi paikallinen -hankkeessa kotikaupunkisi Kylät kaupungissa -yhteistyöryhmän kautta. Mistä tässä yhteistyöryhmässä on kyse, ja miltä suomalaisen arkkitehtuuripolitiikan pitkä linja näyttäytyy näiden tuoreimpien Karkkilan kokemustesi näkökulmasta?
Puhuja 2 [00:06:05]: Itse asiassa olen toiminut arkkitehtuuripolitiikan parissa jo ihan vuoden 1998 kansallisen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman julkaisemisesta lähtien. Sitten valtion rakennustaidetoimikunnan arkkitehtuuripoliittisena erityisasiantuntijana 2004–2011 ja Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen perustajana ja ensimmäisenä toiminnanjohtajana aina tuonne 2016 asti. Eli siinä on tullut aika monta vuosikymmentä. Suuri osa näistä paikallisapoleista syntyi juuri silloin, kun olin erityisasiantuntija rakennustaidetoimikunnassa. Olen miettinyt, mitä nämä paikallisapolit tavallaan olivat. Yleisesti voisi sanoa, että ne oli suunnattu ennen kaikkea viranomaisille ja päättäjille, ja niillä on ollut huomattava vaikutus paikallisten viranomaisten ja päättäjien tietotasoon ja asenteisiin. Useinhan ja parhaimmillaan ne olivat sellaisia prosesseja, joissa kaupungin eri tahot, siis sekä päättäjät että viranomaiset, osallistuivat laajasti tähän prosessiin ja keskustelivat arkkitehtuurista, mikä oli tavallaan aika uutta kuntatasolla. Näitä arkkitehtuuripoliittisia ohjelmia on käytetty jopa ihan tietoisesti tällaisessa kuntaorganisaation uudelleen virittämisessä. Esimerkiksi Vantaan teknisen puolen organisaatiouudistus 2004 perustui juuri arkkitehtuuripoliittisen ohjelman laatimiseen yhdessä kenttätöineen ja seminaareineen. Paikalliset arkkitehtuuripoliittiset ohjelmat saivat kimmokkeensa tästä valtion vuoden 1998 kansallisesta arkkitehtuuripolitiikasta. Tämä kansallinen politiikka kohdistui ennen kaikkea julkisille toimijoille, joiden esimerkkivaikutuksen haluttiin heijastuvan myös muuhun yhteiskuntaan. Tämä lähestymistapa ikään kuin antoi sille muodon. Valtio tavallaan puhutteli itseään, ja sen takia siinä täytyi määritellä aika paljon, mitä arkkitehtuuri on, mitä rakennettu ympäristö on. Koska valtion tasolla tämä oli ensimmäinen iso asiakirja, tai valtioneuvoston tasolla, jossa puhuttiin näin laajasti arkkitehtuurista, ja joka hyväksyttiin valtioneuvoston tasolla.
[00:08:51] Nyt pitää muistaa, että paikalliset arkkitehtuuripoliittiset ohjelmat ovat vapaaehtoisia. Kukaan ei pakota tekemään niitä, mutta tämä valtakunnallinen apoliprosessi oli niin innostava, että paikallistasolla syntyi myös omanlähtöinen innostus tehdä pienemmässä mittakaavassa omalla tasolla arkkitehtuuripoliittisia ohjelmia. Koska valtakunnallinen malli oli kohdistettu julkisille toimijoille, niin kävi vähän niin, että myös paikalliset kohdistuivat enemmän julkisille toimijoille. Niissä jouduttiin samalla tapaa keskustelemaan näistä käsitteistä. Siinä mielessä voisi sanoa, että ne olivat hieman raskaita, koska ei päästy niin syvälle konkretiaan. Eli ne ovat hienoja asiakirjoja ja niillä on ollut iso merkitys. Se on ollut aikamoinen saavutus, että arkkitehtuurista on keskusteltu niin paljon niin monella paikkakunnalla, ja että nämä asiakirjat on hyväksytty kunnan ylimmissä elimissä: hallituksissa ja valtuustoissa, vaikka ne perustuvat vapaaehtoisuuteen. Sitä minä pidän hienoimpana saavutuksena. Mutta nyt me olemme sellaisessa kohdassa, että olisi tarpeen saada pieni kulttuurinmuutos tähän asiaan, päästä vielä lähemmäs konkretiaa ja käytäntöä.
Haastattelija 1 [00:10:27]: Kiitos. Tosiaan tämä konkretian ja käytännön etsiminen: Tämä on tässä Uusi paikallinen -hankkeen toimijoita yhdistävä piirre, ja nimenomaan tämän arkkitehtuuripolitiikan, paikallisen arkkitehtuuripolitiikan monet eri tasot, erilaiset toimet, erilaiset tavat ja keinovalikoimat. Joku asia toimii jossakin, toinen asia toisaalla. Tämän runsauden tavoittaminen ja sitä kautta arkkitehtuurin paikallisen merkityksen vahvistaminen osana kuntien kehitystä. Ja tosiaan Tiina, olet nyt mukana tässä Uusi paikallinen -hankkeessa kotikaupunkisi Kylät kaupungissa -yhteistyöryhmän kautta. Mistä tässä yhteistyöryhmässä on kyse? Minkälaisiin kysymyksiin olette siellä Karkkilassa etsineet vastauksia tämän kautta?
Puhuja 2 [00:11:19]: Karkkilahan on tällainen yhden tehtaan ympärille syntynyt paikkakunta. Täällä on sula rauta näytellyt tärkeää osaa kaupungin keskustassa jo 200 vuotta, ja rauta sulaa edelleenkin. Täällä on hyvin aktiivisia toimijoita: jo 1980–1990-luvulla. Nimenomaan kaupunkilaiset ja asukkaat olivat tärkeässä roolissa siinä, että saatiin suojeltua kaikki nämä ruukin vanhat asuinalueet ja itse ruukkialue. Täällä on monenlaisia alueellisia yhdistyksiä ja toimijoita. Kotiseutuyhdistys on erittäin aktiivinen perinneasioiden keräämisessä. Tästä syntyi sellainen ajatus, että saataisiin kaikki tämä positiivinen energia jotenkin paremmin toimimaan yhdessä. Ettei olisi aina vain pieniä erilliskysymyksiä tai jonkun asian vastustusta, vaan että nämä aktiiviset, innostuneet ja osaavat asukkaat ja muut toimijat löytäisivät synergiaa tähän toimintaansa ja pystyisivät yhdessä tuottamaan kaupungille positiivista lisäarvoa. Ja miten se tapahtuu: Siihen me tavallaan haemme vastauksia.
Haastattelija 1 [00:12:45]: Ja sitten vielä Rurik. Sinä olet Mustasaaren kunnanjohtaja, ja Mustasaari on tällainen, onko siellä nyt 19 000 asukasta. Pääosin ruotsinkielinen kunta Vaasan vieressä, Vaasan naapurissa. Minkälaisiin kysymyksiin te etsitte Mustasaaressa vastauksia tämän Uusi paikallinen -hankkeen kautta?
Puhuja 3 [00:13:08]: Ehkä aloittaisin sillä, että olen aina itse ollut kiinnostunut arkkitehtuurista ja lukenut arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja jo pienestä pitäen. Pientä aasinsiltaa siihen, että nyt olen toiminut kunnanjohtajana 16 vuotta Mustasaaressa. Kun tulin tänne, ajattelin, että tämä on helppoa: Nostetaan arkkitehtuurin laatua ja sillä tavalla parannetaan elinympäristöjä ja ylpeyttä ja niin poispäin. Mutta on tässä tullut vastaan se, että ei se ole ollenkaan niin helppoa. On jotenkin se paikallinen kulttuuri, tapa ajatella, ja se, mihin on tottunut, niin siitä on hyvin vaikea päästä irti. Kun meillä on esimerkiksi tällainen nyt, Mustasaaren keskustassa Sepänkylässä. Sen luonne on muuttunut täysin. Meillä oli valtatie, joka meni tästä suoraan läpi. Se on siirtynyt pois, ja täällä on paljon rauhallisempaa tällä hetkellä. Jotenkin tämä mielikuva siitä, mikä Sepänkylä on, on jäänyt. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset kokevat vielä, että tämä on tällainen läpiajopaikkakunta ja täällä on paljon liikennettä, vaikka täällä ei ole enää. Olemme tässä yrittäneet kehittää keskusta-aluetta, mutta on vaikeaa tietenkin. Tässä on monta eri osaa sille, miksi näin on. Tämä mielikuva on yksi.
[00:14:47] Sitten toisaalta myös tällainen asia, josta minusta puhutaan vähemmän, on tämä markkinatalouden mekanismi. Kun puhutaan alueiden kehityksestä ja kehittämisestä, niin usein lähdetään siitä, jotenkin keskuspaikkakunnista, Helsingistä, Tampereelta ja näistä, joissa on paljon enemmän pääomaa. Mutta juuri tällaiset alueet, jotka ovat pikkuisen etäämpänä. Jotenkin pääomaa ei ole samalla tavalla, ja silloin on tietenkin vaikeampi kehitellä asioita, jotka tietenkin maksavat enemmän. Tässä kamppaillaan monen eri asian kanssa, ja millä tavalla sitten voidaan kehittää tätä meidän Sepänkylän sisääntuloväyläämme, joka on luonteeltaan jo muuttunut paljon. Siellä oli paljon liikennettä, paljon raskasta liikennettä aikaisemmin. Tiealue on siirtynyt kunnalle, ja meillä on aika paljon tilaa tällä hetkellä rakentaa tiheämpää ja saada enemmän asiakaspohjaa ja asukaspohjaa eri palveluille Sepänkylän keskustaan. Tässä suurin piirtein.
Haastattelija 1 [00:15:55]: Tosiaan tämä Uusi paikallinen -hanke on jaoteltu tällaisiin erilaisiin painopistealueisiin. Se, miksi me tässä keskustelemme juuri nyt teidän kolmen kanssanne, liittyy tällaiseen alueiden suunnitteluun. Jollain tavalla kysymyksiin siitä, miten ehkä pienet ja keskisuuret kunnat: Minkälaisia toimintaedellytyksiä on tämän hetken Suomessa, ja toisaalta miten arkkitehtuuri voi olla yksi työkalu ehkä etsiä uusia kehittämisen tapoja? Oli minusta kiinnostavaa, että teillä kaikilla tuli tämä kulttuurinen puoli, tällainen kulttuurinen murros, eli että arkkitehtuuripoliittiset toimet eivät rajaudu pelkästään ikään kuin kysymyksiin, ehkä tällaiseen vähän teknisempään kaavoituspuoleen, vaan siinä on ajatuksena myös, että sen kautta voidaan tavoittaa joku tällainen laajempi kulttuurinen taso ja kulttuurisen muutoksen mahdollisuus. Tämä on tällaista, ehkä tämä Suomen tämän hetken arkkitehtuuripoliittinen ohjelmakin, ja sitten nämä paikalliset toimet heijastelevat tällaista Euroopassa tällä hetkellä aika suosittua, niin sanottua Baukultur-ajattelutapaa. Siinä nimenomaan korostetaan, että arkkitehtuuri vastaa kaikkiin inhimillisen elämän kysymyksiin ja sitä voidaan käyttää hyvin monenlaisiin toimiin. On sitten kyse sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisestä, erilaisten reuna-alueiden mahdollisuuksista, tai sitten vaikka uusien kestävien talouden ja muiden toimintatapojen kehittämisestä.
[00:17:34] Ehkä tämä kysymys, jos vaikka ajatellaan näitä kolmea kaupunkia, jotka tässä ovat, niin kulttuuriset, vaikka mielikuvat, jotka liittyvät niihin: Se on tosi mielenkiintoinen teema. Jos jatketaan vaikka siitä Keravan esimerkistä, niin tuntuu, että ne teidän korttinne vastaavat myös sellaisiin uusiin kysymyksiin arkkitehtuuripolitiikkaan liittyen, joista me emme ehkä ole vielä aina osanneet tunnistaakaan, että arkkitehtuurin keinoin voidaan näitä teemoja käsitellä. Siellä on muun muassa esimerkkejä taiteen käyttämisestä osana purkutaloja ja vastaavia. Kertoisitko Timo vielä hieman siitä, mitä nämä kortit pitävät sisällään? Minkälainen kulttuurinen viitekehys on, johon nämä kortit sijoittuvat?
Puhuja 1 [00:18:28]: Keravallahan hyväksyttiin tuossa reilu vuosi sitten uusi kaupunkistrategia, jossa on kolme keskeistä arvoa: rohkeus, inhimillisyys ja osallisuus. Tämän strategian linjauksiin kuuluvat myös tällaiset periaatteet keravalaisesta ympäristöstä tai olemuksesta, eli Kerava haluaa olla hyvinvoiva viherkaupunki, uusien ajatusten kärkikaupunki. Sitten yksi osa on tällainen sydämessä keravalainen. Näihin perustuvat myös nämä kortit, eli tämän hyvinvoivan viherkaupungin osalta kortit keskittyvät kaupunkitilan ja vihreyden laatuun. Sitten uusien ajatusten kärkikaupungin osalta julkisen ulkotilan käyttämiseen ja sydämessä keravalainen taas keravalaisen identiteetin vahvistamiseen. Esittämäsi kysymys ehkä juuri viittaa tähän meidän purkutaideperinteeseemme. Täällähän on jo joitakin kertoja otettu käyttöön esimerkiksi purettava kerrostalo tai purettava päiväkoti tai joku muu tila. Rakennus, joka on siis menossa purkuun, on annettu tällaisen purkutaideprojektin tai purkutaideporukan käyttöön sillä tavalla, että he ovat toteuttaneet sinne tällaisia monimuotoisia näyttelyitä. Tällä tavalla rakennus elää vielä siinä, voisi sanoa kuolinvuoteellaan jonkin verran sitten uudella tavalla. Nämä ovat olleet erittäin suosittuja käyntikohteita.
[00:20:09] Muita taiteen liittämiseen liittyviä asioita on se, että meillä on tällaisia taideohjelmia sekä ylipäätään julkista taidetta. Kaupunkiympäristöön sijoittuvaa, yleisille alueille sijoittuvaa taidetta tuetaan paljon. Sitten on näitä itse arkkitehtuuriin liittyviä. Tällä hetkellä on menossa rakennuskannan inventointi, jossa tullaan arvottamaan lähes kaikki kaupungin rakennukset, jotka on rakennettu ennen vuotta 2000. Sen pohjalta tullaan ehkä esittämään joidenkin rakennusten suojelua plus laatimaan tällainen arkkitehtuuriopas. Myös Keravalla on ollut vahva perinne väliaikaiseen ympäristötaiteeseen eri puolilla kaupunkia. Niissä nyt otetaan huomioon myös lasten arkkitehtuurinäkemysten vahvistaminen. Tai tehdään tällaisia projekteja, jotka ehkä sitten edesauttavat arkkitehtonisen ajattelun käsittelemistä tai oppimista. Keravahan vaan täyttää ensi vuonna sata vuotta, jolloin nämä kaikki keskeiset kulttuuriohjelmat saavat lisää pontta. Meillä tulee olemaan hyvin vilkas vuosi, johon tämä myös kaikki tämä arkkitehtuuri, purkutaide ja ympäristötaide sitten liittyy.
Haastattelija 1 [00:21:42]: Kiitoksia, ja onnittelut satavuotiaalle Keravalle pian. Nuo esimerkit kuvaavat aika hyvin sitä vuorovaikutusta ja rajapintaa, jossa arkkitehtuuri tällä hetkellä monessa paikassa kohtaa julkisen taiteen kysymykset. Tavallaan tämä kysymys ihmisten osallisuudesta osana sitä prosessia on tosi keskeinen varmasti kaikissa näissä hankkeissa, joita tämä Uusi paikallinen on käsitellyt. Rurik tosiaan siellä Mustasaarella: Mainitsit, että tämä kaupungin kehitystyö tällä hetkellä liittyy vahvasti myös mielikuviin siitä, miten tämä alue, joka on pitkään ollut lähinnä autoliikenteen käytössä ja pääosin hyvin tällaisessa, miten se nyt sanoisi, funktionaalisessa suunnittelussa, niin sitä pyritään kehittämään kohti elävämpää ja moninaisempaa ympäristöä. Eli tässäkin on tämä kulttuurinen muutos taustalla. Miten nämä Mustasaaren asukkaat ovat lähteneet mukaan tähän hankkeeseen?
Puhuja 3 [00:22:57]: Mustasaaressa ollaan vielä kyllä keskivaiheessa tämän koko haasteen edessä. Meillä on tietenkin tehty asemakaavoja, ja suunnittelua on tehty. Me olemme järjestäneet yleisötilaisuuksia. On järjestetty toritapahtumia, jotka ovat tällä alueella. Sillä tavalla on yritetty luoda uutta mielikuvaa, että tätä tiealuetta voidaan käyttää myös muuhun, ja sen ympäristöä. Vielä sanoisin noista mielikuvista, että Pohjanmaa on tällainen ei kovin tiheään asuttu alue. Se tarkoittaa myös sitä, että tässä on pikkuisen tuollainen jenkkimäinen ajattelumaailma, että tilaa on yllin kyllin. Ja se, että yritetään tiivistää: Se ei ole ollenkaan helppo pala Mustasaaressa. Kun pyritään siihen, että luodaan sellaista kulttuuria ja ilmapiiriä, että täällä on puoliurbaani asutus ja asuminen, ja siinä mielessä myös tiheyttä. Jonkin verran tietenkin liikennettä siinä on. Vaikka se on aivan tavallista asumista muualla päin, tietenkin Suomea, ja muualla päin maailmaa, niin tämä kulttuurimuutos tämän tapaisessa ympäristössä, kun ollaan, on haastavaa.
[00:24:15] Mutta toisaalta on myös niin, että jos halutaan luoda uutta, ja tässä tietenkin täytyy luoda uutta, koska me elämme kilpailutilanteessa monen muun paikkakunnan kanssa. Tietenkin naapurikuntien kanssa, mutta myös Etelä-Suomen ja Ruotsin kanssa. Tässä täytyy olla riittävän korkea laatu rakentamisessa ja asumisessa. Muuten on vaikea kilpailla. Me käymme tätä kädenvääntöä Mustasaaressa vielä ja pyrimme eri tapahtumien ja infotilaisuuksien kautta tuomaan tätä esiin, että tämä suunnittelu tässä jatkuu. Tietenkin täytyy myös ottaa huomioon, onko hyviä tällaisia esimerkkejä muualta päin Suomea ja maailmaa, joissa on ollut vastaavia tilanteita: Kun on pyritty muuttamaan paikan henkeä joksikin muuksi. Eli täällä on koettu, että tämä on vain läpikulkuväylä koko Sepänkylä. Siihen, että se on asumisalue ja hyvä ympäristö.
Haastattelija 1 [00:25:23]: Joo, tuo paikan henki -käsite onkin sellainen, josta paljon puhuimme. Olimme tämän Uusi paikallinen -porukan kanssa yhdessä kesäkuussa Karkkilassa vierailemassa, ja kiitos vielä Tiina siitä tosi hienosta kokemuksesta tutkia näitä uusia paikallisuuden muotoja. Nimenomaan siellä Karkkilan ympäristössä, missä saimme käydä muun muassa siellä ruukin alueella ja tutustumassa muun muassa tähän uuteen Kino Laika -elokuvateatteriin. Ehkä tästä heti tällainen jonkinlainen jatko tuohon Rurikin kysymykseen näistä esimerkeistä ja niiden merkityksestä sille, millä eri tavoilla paikan henkeä voidaan tuottaa, ylläpitää ja jalostaa. Karkkilahan näyttäytyy varmasti monelle, ainakin meille mukana olleista, tällaisena kuntana, jossa tällä hetkellä on tosi aktiivista nimenomaan paikallisuuteen kytkeytyvää toimintaa. Mutta sitten sitä tehdään paljon, vaikka vapaaehtoisvoimin ja nimenomaan tällaisena talkootyönä. Mitkä voisivat olla sellaisia tulevaisuuden suuntia, että tämä toiminta saataisiin ihan olennaisella osalla mukaan, vaikka siihen kaupunkikehittämiseen, että se ei jäisi sinne pelkästään vapaaehtoisten harteille?
Puhuja 2 [00:26:51]: Joo, kuten kerroin, niin me haemme siis tällä hetkellä nyt mallia tällaiseen proaktiiviseen kansalaisosallistumiseen ja -vaikuttamiseen. Haluaisimme todellakin yhdessä tuoda jotain uutta tähän Karkkilan kehittämiskeskusteluun. Tämä meidän hankkeemmehan on nimeltään Kylät kaupungissa. Nimi tulee siitä, että tämän tehtaan laajentumisen myötä paikalla olleiden vanhojen kylien pohjalle on syntynyt omaleimaisia alueita. Aina kun tehdas on tarvinnut lisää työvoimaa, on tarvittu asuntoja. Meillä on tällaisia eri aikakausien ympäristöjä, joista nämä vanhimmat tehtaan asuinalueet ovat todella suojeltuja. Sitten on monenlaisia aika yhtenäisiä ympäristöjä, joilla on ihan selkeästi oma identiteetti. Näillä alueilla toimii aktiivisia ihmisiä hyvin paljon. Sitten on tämä tehdasmiljöö, jossa nyt tämä viimeinen aktiivisuusvaihe on ollut todella tämä vanha Ala-Emalin rakennus, joka tällä hetkellä toimii melkein tällaisena yhteisenä olohuoneena. Se on syntynyt hyvin paljon Kino Laikan ympärille. Siellä on paljon toimijoita, mutta sydämenä on siis tämä Kino Laika baareineen ja tapahtumineen. Se on paljon enemmän kuin elokuvateatteri.
[00:28:24] Mutta tosiaankin, kun on niin paljon toimijoita. Me haluaisimme vielä paremmin saada tätä kaikkea uudenlaista innostavaa näkemystä ja kokemusasiantuntijuutta myös kaupungin käyttöön, ja löytää ne väylät ja tavat, joilla asukkaiden ja muiden toimijoiden osaaminen ja into saataisiin... Syntyisi aito vuoropuhelu kaupungin kanssa. Me olemme olleet yhteydessä kaupunkiin toki, ja tällä hetkellä on nyt tällaisia ajatuksia, että... Tai on itsestään selvää, että pienellä kunnalla: Meillä on noin runsas 9000 asukasta täällä. Ei ole resursseja kokonaiseen arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan. Me olemmekin miettineet ja pohtineet, voisiko tehdä jotain asiakokonaisuus kerrallaan, miniapoleita. Olen puhunut joskus rakennustarkastajan ohjeista: Se oli ihan hieno väline aikanaan rakennetun ympäristön kehittymisen ohjaamiseksi. Olen itse tehnyt Helsingissä nuorena opiskelijana Torkkelinmäen rakennustarkastajan ohjeet, joissa tehtiin historiatutkimus ja sitten ohjeet siitä, kuinka sitä miljöötä pitää hoitaa. Käyttävät rakennuslupaosastolla sitä kuulemma vieläkin. Vähän jotain tämän tapaista.
[00:29:53] Tämä yhdistyy osittain tähän korttiajatteluun. Lahdessa on nyt tällainen hauska kumppanuuspöytä tai kumppanuuspöydätprosessi meneillään. Eli nyt kun me haemme tätä meidän malliamme, olemme yrittäneet tutustua erilaisiin kehitteillä oleviin ajatuksiin. Olemmekin nyt järjestämässä yhdessä kaupungin kanssa tällaisen asukasfoorumin, jossa nimenomaan keskusteltaisiin näistä mahdollisuuksista. Aitoa vuorovaikutusta, ja niistä malleista, joilla sitä voitaisiin toteuttaa. Haaveena on, että ne mallit eivät olisi raskaita, vaan ne olisivat eräällä tavalla helppoja. Saisimme maksimaalisen osallistumisen sieltä ruohonjuuritasolta, mutta se ei olisi jotain raskasta ja byrokraattista. Jotain tällaista me haemme. Minusta nämä Lahden kumppanuuspöydät kuulostavat aika hauskoilta juuri tässä suhteessa. Otamme mielellämme vastaan ja kiitollisena kaikkien muiden projektien tai hankkeiden kokemuksia ja ajatuksia. Sehän tässä kokonaisuudessa onkin ajatuksena, että saataisiin ehkä jotain sellaista kokemuspintaa, jota voidaan jakaa muillekin.
Haastattelija 1 [00:31:18]: Joo, ehdottomasti. Tämä on ollut varmasti tämä, ei pelkästään näiden hankkeiden kehittäminen tässä reilun vuoden aikana, kun tätä hanketta on Taiken johdolla tehty, vaan myös juuri vuorovaikutus näiden välillä. Eli että syntyy tällaisia ideoita, jotka ehkä realisoituvat osana tätä kokonaistyötä, mutta vielä ehkä enemmän sitten jää ideoiksi, jotka voivat avata uusia kysymyksenasetteluja myös hankkeille tämän kahdeksikon ulkopuolelta. Miten Rurik ja Timo? Tiina mainitsi tosi paljon tuollaisia ikään kuin hyviä kehitysehdotuksia siitä, miten konkreettisesti tartutaan näihin kysymyksiin, esimerkiksi kansalaisten aktivoimiseen osaksi näitä prosesseja. Miten nämä Tiinan hyvät huomiot resonoivat näiden teidän hankkeidenne kanssa?
Puhuja 3 [00:32:15]: Sanoisin ehkä Mustasaaren näkökulmasta niin, että olemme tehneet toimenpiteitä. On ollut näitä toritapahtumia, on ollut infotilaisuuksia, mutta pitäisi olla vielä enemmän. Ehkä se on kuitenkin se lopputulema tästä, että uusia ihmisiä tulee koko ajan, ja ehkä uusia yrittäjiä tulee. Sitä täytyy jatkuvasti ylläpitää: keskustelua siitä, mikä on meidän tilanteessamme... Mikä on tämä keskustan luonne, miksi sitä halutaan kehittää ja niin edespäin. Kyllä tämä kommunikaatio ympäristön ja asukkaiden kanssa on hyvin tärkeää. Ehkä siinä lyhykäisyydessään. Varmasti on vielä kotiläksyjä tekemättä.
Puhuja 1 [00:33:02]: Meillä Keravalla myös on hyvin vahva osallistamisen ja osallistumisen periaate, ja sitä olemme edelleen koordinoidusti ohjaamassa tällaisella osallistamisohjelmalla, jota on laadittu. Mutta keravalaiset ovat hyvin aktiivisia ottamaan kantaa. Niin kuin tuossa alustuksessa siellä alussa sanoinkin, niin meillä myös keskustelua käydään sekä poliitikkojen, kuntalaisten että lehdistön välityksellä. Keravalla on myös aika avoin tiedottamispolitiikka näissä asioissa. Päätöksenteko on hyvin avointa ja julkista, mikä edesauttaa kuntalaisten osallistumista tähän asiaan. Ja myös sitten, niin kuin sanoin, niin osallistaminen kaikissa kaupungin kehittämisen vaiheissa ja eri asioissa, oli kysymys kaupungin organisaation sisäisistä asioista tai sitten niistä, jotka vaikuttavat kuntalaisten ympäristöön tai toimintaan. Niillä on hyvin pitkä ja vahva perinne Keravalla.
Puhuja 2 [00:34:11]: Tähän voisi ehkä lisätä vielä, että me kaikki varmaankin kamppailemme saman asian kanssa, että tämä osallistuminen saataisiin proaktiiviseksi ja positiiviseksi. Nythän hirveän helposti käy niin, että asukkaiden energia kohdistuu vastustamiseen ja se on reaktiivista. Se on sillä tavalla sääli, koska vastustaminen on negatiivista, ja ne prosessit ovat väsyttäviä. Ihmisten positiivinen energia vähitellen kuluu negatiiviseen toimintaan. Sen takia kaikki se, että keskustelu voisi alkaa jo ennen kuin lyödään eteen joku valmis ajatus. Se olisi äärimmäisen tärkeää, löytää niitä tapoja. Yhden, minkä tähän voisi heittää, on tämä tanskalaisten suosima kaupunkikävelyt. Eli jos on joku alue, jolle pitäisi nyt tehdä jotain, niin paikallinen kaavoitusosasto järjestää kaupunkikävelyt. Siellä kävellään, ja iso joukko kaupunkilaisia kokoontuu. Kävellään, keskustellaan ja pohditaan, ja vielä ei ole valmista näkemystä siinä vaiheessa.
Puhuja 1 [00:35:23]: Näitä meillä Keravalla on harrastettu hyvin aktiivisesti. Tänä vuonnakin on tainnut olla jo puolenkymmentä kaupunkikävelyä.
Puhuja 2 [00:35:31]: Hienoa!
Puhuja 1 [00:35:32]: Viimeisin oli Keravanjoen rantojen kehittämiseen liittyvä kaupunkikävely, joka vielä kaiken lisäksi rankasta vesisateesta huolimatta keräsi hyvän osallistujajoukon.
[Naurahtelua 00:35:45]
Puhuja 3 [00:35:46]: Aktiiviset kansalaiset.
Puhuja 2 [00:35:47]: Hienoa!
Puhuja 3 [00:35:47]: Tuo on jo aika hyvä. Ajattelin sitä, että ei meillä kovin paljon vastustamista sinänsä ole. Me yritämme jotenkin löytää toimivaa yhtälöä: Meillä ovat asukkaat mukana, kunta tietenkin mukana, visiot kehitteillä, mutta sitten myös rakennuttajat. Ainakin täällä päin sekin on sellainen, missä tarvitaan vuoropuhelua, että tosiaan myös rakennuttajat ovat mukana siinä visiossa. Helposti menee siihen, että rakennuttajat sitten toistelevat niitä vanhoja piirustuksia, joita heillä on ollut jo monta vuosikymmentä. Se, että sitten uutta mentäisiin rakentamaan ja ottamaan jonkinlaista riskiä, niin se on aika iso kynnys kyllä näille. Moni kokee, varsinkin tällaisella paikkakunnalla kuin Mustasaari, että me olemme sen verran lähellä Vaasan keskustaa: Siitä on vain kuusi kilometriä Vaasan keskustaan. Moni kokee, että on helpompi tehdä näitä sijoituksia Vaasan keskustaan kuin Mustasaaren keskustaan. Meille ehdotetaan näitä yksinkertaisempia asioita. Tässä on kyllä tekemistä aika lailla, että saadaan kaikki sitten mukaan. Yhtälön löytäminen: Se on kyllä avainasemassa monella tavalla. Sitten tähän liittyy myös raha. Pitää olla rahaa sekä rakennuttajilla että sitten tulevilla asukkailla ja yrityksillä, jotka haluavat tulla tänne.
Haastattelija 1 [00:37:22]: Sekä tuo arkkitehtuurikävelyjen rooli ja tietysti sitten se, että miksi rakentaa tänne, eikä jonnekin lähiseudun isompaan kaupunkiin. Nämä, varmasti molemmat kysymykset, ilmentävät hyvin isoa teemaa tästä paikallisuudesta ja paikkasidonnaisuudesta, johon tietysti varsinkin julkisen taiteen, ja tämänkin podcastin aikaisemmissa tuotantokausissa on esitetty hyvin kiinnostavia havaintoja siitä, miksi paikkasidonnaisuus on edelleen merkittävä, vaikka helposti ehkä ajatellaan, että kaikki hoituu etänä, ja tavallaan tällainen paikattomuus yhtäältä on korostunut monella toimialueella. Mutta sitten kuitenkin juuri ehkä tämä... Tai niin: Oletteko samaa mieltä siitä, että paikallisuus on kuitenkin teema, jonka pitäisi olla kaiken lähtökohtana jotenkin siinä, kun kaupunkia kehitetään? Se, millainen on paikan identiteetti ja historia? Paikalliset ominaispiirteet, mahdollisuudet, ja toisaalta myös tämä, että voi ajatella, että tällainen pienempi kaupunki jonkun isomman kaupungin vieressä: Sillä on paikallisia mahdollisuuksia, joita pitää myös osata tuoda esiin. Iso kysymys paikallisuudesta.
Puhuja 2 [00:38:45]: Jos paikallisuutta osataan käyttää sekä veto- että pitovoimana niin, että se jää positiiviselle puolelle. Niin, että se jollain tavoin koskettaa ihmisiä. Se on varmasti hyödyllistä kaikille osapuolille. Mutta sitten ovat nämä... Rurik käytti sanaa tiivistää. Esimerkiksi tiivistäminen on sana, joka on yhtä vihattu Helsingissä kuin pienilläkin paikkakunnilla. Eli pitäisi jotenkin löytää se positiivinen: luodaankin jotain uutta, uutta identiteettiä. Sellaista uutta ja yhteistä, joka lisää veto- ja pitovoimaa tällä paikkakunnalla.
Puhuja 3 [00:39:33]: Minusta tässä on ainakin kaksi ulottuvuutta. Paikallisuus on aina tärkeä siinä mielessä, että se on myös tällaisen ylpeyden aihe. Haluamme tietenkin, että asukkaat ovat ylpeitä paikkakunnastaan. Sitten on ehkä jotenkin kielteinen paikallisuus ja myönteinen paikallisuus. Mitä täällä haetaan, on jotenkin muuttuvaa paikallista ylpeyttä. Kun on muuttuva paikkakunta, niin ylpeyden aihe on tietenkin myös muuttuva. Tässä halutaan, että kuntalaiset ovat siinä mukana, Sepänkylän asukkaat siinä mukana, tässä uuden luomisessa kuitenkin. Sitä ei saa kokea sillä tavalla, että paikallisuus on joku staattinen, ainakaan tässä ympäristössä, vaan se on ilman muuta muuttuva.
Puhuja 1 [00:40:22]: Meillä Keravalla nuo kysymykset on myös tunnistettu. Meillähän on tällainen Uusi Kerava -hanke, johon liittyy tällainen oikean tarinan voima. Kehityshanke myös, jossa etsitään keravalaisia vahvuuksia ja voimia siitä, mikä tekee Keravasta, ehkä jossain vaiheessa hieman kyseenalaistakin mainetta nauttineena tai tällaisena läpiajokaupunkina kuvan saaneena kuntana. Uusia näkemyksiä siitä, mitkä ovat nimenomaan Keravan vahvuuksia. Kyllä niitä mielestäni meidän kaupunginjohtajamme ja keskushallintomme ovat saaneet hyvin vietyä eteenpäinkin. Juuri tämän aamun Keski-Uusimaa-lehdessäkin analysoitiin esimerkiksi kaupungin saamia hankkeita. Meidän elinkeinohankkeemme ovat hyvin vireällä pohjalla tällä hetkellä. Kerava on tietyllä tavalla hyvinkin haluttu kaupunkisijoituskohteena. Itse asiassa niin asuinrakentamiselle kuin elinkeinohankkeillekin. Siitä ehkä osoituksena on myös se, että yhtenä harvoista kunnista Kerava sai tämän Uudenmaan yrittäjien kultaisen yrittäjälipun tälle vuodelle. Olemme täällä Keravalla kyllä hyvin ylpeitä näistä saavutuksista, ja aina toimimme hyvin avoimesti kaikenlaisten uusien hankkeiden suhteen. Siinä mielessä Keravan vetovoima on alkanut kasvaa, eikä tässä pitovoimassakaan näytä hirveästi ongelmia tällä hetkellä olevan. Mutta ainahan täytyy eteenpäin mennä. Mutta tällainen oikean tarinan voima -hanke: Se on tosiaan kiinnostavaa. Siinä haetaan laajasti sekä päättäjien, poliitikkojen että kuntalaisten näkemystä siitä, mitkä ovat ne asiat, jotka tekevät Keravasta erityisen. Siihen hankkeeseen palkattu konsultti esimerkiksi on korostanut sitä, kuinka pitäisi löytää juuri se, mitä myös Rurik sanoo. Se oma juttu kunnassa, minkä ympärille voidaan rakentaa paljon muitakin asioita. Eli ne vahvuudet tunnistetaan.
Puhuja 2 [00:42:49]: Ja aito oma juttu. Mainitsit sanan konsultti. Meillä on Karkkilassa aika paljon kokemusta siitä, että kun virkamiehet vaihtuvat, niin käytetään aina eri konsultteja, ja mainostoimistot ryhtyvät luomaan tätä identiteettiä. Ne kampanjat saattavat olla vain usein jopa vahingoksi, jos niillä ei ole mitään tekemistä sen aidon paikallisidentiteetin ja olennaisten piirteiden kanssa.
Puhuja 1 [00:43:20]: No täydennyksenä tähän, että tämä konsultti meillä siis ohjaa tätä keravalaisten toimintaa, eikä keksi sitä tarinaa.
Puhuja 2 [00:43:27]: Joo, joo, mutta tuli mieleen.
Puhuja 1 [00:43:29]: Tai kyllä hän sen sitten loppujen lopuksi ehkä kirjoittaa, mutta hän siis imuroi nimenomaan keravalaisilta ne ajatukset, eikä ryhdy keksimään meille mainoskampanjaa.
Puhuja 2 [00:43:40]: Televisiossahan on edelleen näitä mainoksia, että tulee vihreään Kippurilaan. Meillä on luontoa ja meillä on... Tai siis jotain sellaisia, joista kaikki näkevät, että ne ovat ostettuja, ja siinä ei ole mitään taustaa.
Puhuja 3 [00:43:55]: Kyllä tämä identiteettien rakentaminen on hyvin laaja asia. Laaja asia, joka ei kosketa pelkästään Mustasaaren kuntaa ja Sepänkylää, vaan laajasti Pohjanmaalla yritetään kyllä nostaa sitä henkeä. Ymmärtääkseni olemme kyllä pärjänneet ja onnistuneet melko hyvin siinä viime vuosikymmeninä.
Haastattelija 1 [00:44:18]: Se autenttisen paikan hengen kultivoiminen, rakentaminen ja niiden uusien muotojen tunnistaminen on tosiaan tosi hankala tehtävä ja se vaatii paikan jotenkin hyvää ymmärrystä ja pitkäjänteistä työskentelyä. Ajattelisin, että ainakin nämä kolme esimerkkiä, joista me olemme tässä puhuneet, ovat hyvin sitoutuneet pitkäjänteiseen työhön ja kysymykseen siitä, mitä uudet tulevaisuuden paikallisen toiminnan ja arkkitehtuuripolitiikan toiminnan muodot voivat olla, ja mistä kaikista elementeistä työkalupakki koostuu. Tähän loppuu vielä sellainen kokoava kysymys kaikille. Eli hankkeen nimi, josta tässä podcast-jaksossa on puhuttu, on Uusi paikallinen. Taiken koordinoima kehitysryhmä, joka etsii uusia paikalliseen arkkitehtuuripolitiikkaan liittyviä toimintamalleja ja keinoja, ja joka pyrkii laajentamaan kysymyksen arkkitehtuurista myös esimerkiksi julkisen taiteen puolelle. Tässä reilun vuoden kestäneessä hankkeessa on työstetty paikallisuutta monesta näkökulmasta. Teidän kolmen hankkeidenne kautta sitä on työstetty tällaisessa alueellisessa ja kunnallisessa kontekstissa. Tähän loppuun vielä tosiaan kaikille kysymys siitä, mitä Uusi paikallinen teille tarkoittaa.
Puhuja 3 [00:45:52]: Ehkä lyhykäisyydessään laadun nostamista monella saralla. On tietenkin kaavoitusta, arkkitehtuuria, rakentamista ja ylpeyttä, jos sen laatua voi nostaa. Kyllä se on tällainen poikkihallinnollinen lähestymistapa, joka vaatii paljon aktiivisuutta hyvin monelta taholta. Siihen suuntaan täytyy ilman muuta mennä kunnissa ja tietenkin muualla myös. Se johtuu tietenkin ensinnäkin siitä, että halutaan parantaa asukkaiden asuinympäristöä, mutta on myös tämä raadollinen puoli, että meillä on kova kilpailutilanne. Meillä pitää olla riittävän hyvää tarjottavaa tässä myös. Ei sitäkään voi kieltää. Meilläkin on hyvä tilanne. Olemme pärjänneet hyvin, olemme menossa oikeaan suuntaan. Olen nuorena liikkunut Keravallakin jonkin verran ja tiedän aivan hyvin, mikä sen maine oli niinä päivinä. Se on myös muuttunut paljon parempaan tässä vuosikymmenten saatossa. Pitkäjänteistä työtä elinlaadun parantamiseksi.
Puhuja 1 [00:47:07]: Meillä Keravalla varmaan kysymys tuossa asiassa on nimenomaan siitä Keravan ja keravalaisten vahvuuksien kirkastamisesta, ja osittain ehkä unholaan jääneiden vahvuuksien löytämisestä. Sekä sitten sitoutumisesta Keravan kehittämiseen kautta linjan, niin kaupunkiympäristön, taiteen kuin kulttuurinkin tiimoilta.
Puhuja 2 [00:47:35]: Karkkilan osalta se voisi olla tämän olemassa olevan yhteisöllisyyden vahvistaminen ja tukeminen. Ja arkkitehtuuripoliittinen toiminta voisi nimenomaan olla työkalu, joka auttaisi näiden toimintatapojen löytämistä. Ja ennen kaikkea pystyisi jollain tapaa vaikuttamaan siihen, että myös tämän monimutkaisen kaupunkiorganisaation eri osat toimisivat samaan suuntaan. Yhteinen ajattelu läpäisisi kaikki toimijat sekä kansalaistasolla että kuntaorganisaation tasolla.
Haastattelija 1 [00:48:19]: Kiitos kaikille oikein hyvistä ja inspiroivista sekä ajatuksia herättävistä vastauksista kysymykseen, mitä tarkoittaa Uusi paikallinen.
[Musiikkia taustalla 00:48:27]
Haastattelija 1 [00:48:27]: Kuution jälkeen -podcast jatkaa vielä näiden Uusi paikallinen -kehitysryhmän toimijoiden esittelyä seuraavissa jaksoissa, joten pysykää kuulolla. Mutta me tämän podcastin keskustelijat sanomme tässä vaiheessa kiitos kaikille kuuntelijoille. Kiitoksia.
Puhuja 2 [00:48:45]: Kiitos!
Puhuja 1 [00:48:46]: Kiitos ja tervetuloa Keravalle.
Puhuja 3 [00:48:48]: Kiitos, hei.
[Loppumusiikki 00:48:51]
[äänite päättyy]