Teatteri Imatra, kaupunkilaisten oma teatteri | Kunnon kulttuuria kunnallisissa kehyksissä

Kyllä mun mielestä teatterin johtaja joka johtaa kaupunginteatteria, sillä on vastuu myöskin siitä, että siellä käy katsojia, koska sitä tehdään sen kaupungin katsojille.

Unohtamatta sitä taiteellisuutta ja mahdollisimman korkeaa kunnianhimoa jokaisena aina sen produktion suhteen mitä tehdään.

Kunnon kulttuuria kunnallisissa kehyksissä. Podcast-taiteen ja kulttuurin tekijöiden hyvinvoinnista ja kulttuurin hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista kuntalaisille. Tämä on taiteen edistämiskeskuksen podcast, joka on toteutettu Mielenterveyden työkalupakki -hankkeessa. Me nostamme hyvien esimerkkien voimalla kulttuurilippuja kunnallisiin salkoihin kautta Suomen. Minä olen Lotta Lindroos , näyttelijä, ratkaisukeskeinen valmentaja ja kulttuurikansalainen.

Tässä jaksossa vieraillemme kauniissa Etelä-Karjalassa, Imatralla ja keskustelemme teatteri Imatran johtajan Timo Rissasen, sekä kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Anna Helmisen kanssa kulttuurin asemasta ja merkityksestä itäsuomalaisessa kaupungissa. Jaksossa kuulemme myös joensuulais lähtöistä kirjailija, käsikirjoittaja ja dramaturgi Jussi Moilaa, joka kertoo työstään kulttuurin tekijänä. Hän lähettää toiveikkaat terveisensä kuntapäättäjille.

Tänään ollaan Imatralla Etelä-Karjalassa, ollaan teatteri Imatran tiloissa. Tässä mun kanssa keskustelemassa on tänään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna Helminen, hei.

Hei hei.

Hei. Ja teatteri Imatran johtaja Timo Rissanen, hei.

Moi moi.

Anna. Sä oot täällä kaupunginvaltuuston tosiaan puheenjohtaja. Kuinka kauan sä oot toiminut tässä asemassa?

No tässä asemassa on nyt ollut neljä vuotta, eli tämän viimeisen valtuustokauden, mutta kuntapäättäjänä on ollut kakskyt vuotta, että kohtuullisen pitkä historia.

Timo Rissanen, sä olet näyttelijä ja ohjaaja, käsikirjoittaja, sä oot myös kääntänyt näytelmätekstejä, mutta kaiken tämän lisäksi sä olet tosiaan teatteri Imatran johtaja. Kauanko sä oot ollut tässä asemassa?

Mä aloitin siis, tai mua pyydettiin 2011 elokuussa VT-johtajaksi tänne, eli tulevana elokuuna niin olen ollut neljätoista vuotta, mutta virallisesti nyt tulevana toukokuuna kolmetoista vuotta.

Ja milloin teatterikärpänen on puraissut sua, eli kauan sä oot ollut alalla?

Tänä vuonna tulee syksyllä 40 vuotta uraa, että on siinä monenmoisia tapahtumia, ja toista sataa ensi-iltaa on ollut, että kyllä on nähnyt teatteria monelta kantilta ja edelleen se jaksaa kiinnostaa ja kiihottaa mieltä, että se on rakas lapsi se teatteri.

No, mitäs Anna sanoisit, että mitäs kulttuurille kuuluu tällä hetkellä imatralla?

No, kulttuurille kuuluu uskoakseni ihan hyvää, että meillä on itse asiassa tosi aktiivinen ylipäätään tämmöinen vapaaehtoisten toiminta täällä paikkakunnalla. On paljon erilaista tämmöistä vapaaehtoista, seura- ja harrastetoimintaa, ja sitä kautta tietysti paljon, onko se sitten musiikkia tai teatteria tai muuta harjoitetaan ja tuotetaan myöskin ihan siis ihmisten saataville. Mutta kyllähän sitten meillä ollaan tosi ylpeitä myöskin meidän teatterista, että upeita produktioita ja tietysti vielä edelleen uusin teatteritaloon, niin on kyllä semmoisia saavutuksiin, mistä ihan päättäjänäkin voi olla iloinen ja ylpeä.

Eli tämä on tosiaan Suomen uusin teatteritalo, teatteri Imatran talo, milloin tämä on valmistunut?

Vuonna 2017 Helmikuun alussa oli avajaiset ja se oli yllättävän nopea prosessi, että Anna tietää, me yhdessä istuttiin silloin kaupunginjohtaja Pertti Lintunen, josta on niin kuin sanotaan, että Perttiä on suuri kiittäminen siitä, että Pertti oli suuri teatterin rakastaja ja arvosti ja arvostaa teatteria, käy edelleen ensi-illoissa, niin hänen kanssaan kyllä buustattiin niin paljon tätä uutta taloa, että sen verran nostan omaa häntää, ja ilman meidän sitä valtavaa työtä sen eteen ei olisi tullut, mutta tämä teki ihan merkityksellisen työn tämä koko teatterityöryhmä, että mehän saatiin sellainen toimeksianto kaupunginjohtajalta, ja silloin ei puhuttu ollenkaan vielä uudesta talosta, vaan pohdittiin vanha talo oli tullut tiensä päähän ja pohdittiin silloin, että miten jatketaan tästä eteenpäin, vai poistuu koko talvi-teatteri Imatralta, mutta se hyvin äkkiä, niin sille sanottiin, että kyllä teatteri jatkaa, koska teatterilla on ollut suuri arvostus tässä kaupungissa. Ja koko sen työryhmän työn jälkeen, kun luovutettiin se kaupunginjohtajalle, niin ei mennyt kuin muutama hetki, ja mä muistan sen hyvin elävästi, että mä olin talviloma matkalla, mä olin just laskeutunut Istanbulin kentälle, ja mulla puhelin soi, ja kaupunginjohtaja soittaa, ja sanoi, että tuletko heti tapaamaan loman jälkeen, että nyt olemmekin menossa kohti uutta teatteritaloa, ja se oli tietysti todella yllättävää uskomaton uutinen, ja samoin muistan vielä sen hetken sitten, kun jännitettiin siellä kaupunginvaltuuston salissa sitä äänestystä, se oli viimeinen asia ja pari tuntia sitä keskusteltiin, ja sitten kun tuli 30 sekuntia sinne taululle että aikaa äänestää, niin oli kyllä kädet, että se oli muistaakseni 17-24 vai 18-24, että uusi teatteritalo. Siitä tää lähti sitten, ja ollaan iki-onnellisia, että nyt on asianmukaiset ja upea tilat tuottaa kaupunkilaisille teatteria.

Teatteri Imatra nauttii valtionosuutta, eli on VOS-teatteri, mutta yksi pienimmistä Suomessa. Kuinka paljon tämä työllistää ihmisiä tällä hetkellä?

Tällä hetkellä, niin kun meillähän on äärettömän pieni tämä teatterin vakituinen henkilökunta, että meillä on täällä minä siis teatterijohtajana ja sitten on hallintoassistentti, joka myöskin toimii tavallaan mun sihteerinä, sitten meillä on äänisuunnittelija, valosuunnittelija ja kaksi lavastemiestä, jotka rakentavat lavasteita, mutta toimivat myös näyttämömiehinä, pukusuunnittelija, ja sitten taiteelliseen henkilökuntaan tietysti kuuluu olennaisena osana näyttelijät joita on kuusi kappaletta. Mutta sitten meillä on paljon tuntityöntekijöitä ja produktio kohtaisia, että on kampaaja-maskeeraaja joka on produktio kohtaisella sopimuksella. Sitten kaupungin puolesta on markkinointipäällikkö, hän hoitaa teatterin markkinointia, mutta hoitaa tietysti kaupungin muuta markkinointia myöskin, ja sitten on myyntisihteeri, joka hoitaa meidän myyntiä, mutta hoitaa myös kaupungin muiden tilaisuuksien myyntiä. Tämä on ikään kuin tämä ydinryhmä.

[Musiikkia] Sillä tavalla eletään hankalia aikoja, korona kuritti kulttuurialaa, esittäviä taiteita etenkin voimakkaasti, ja sen jälkeen sitten olemme saaneet elää turbulenssia aikaa Venäjän hyökkäys sodan varjossa, ja samalla valtio joutui leikkaamaan kulttuurilta. Eli VOS-teattereilta leikattiin erinäisiä osuuksia, höylättiin ikään kuin. Imatran teatterilta lähti noin 9 prosenttia rahoituksesta. Miltä se tuntui, millaiseen saumaan tämä vähennys osui?

Täällä Imatralla mun mielestä Imatran kaupunki osoittaa suurta kunnioitusta kulttuuria kohtaan, ja keskustelin kaupunginjohtajan kanssa tästä, kun tämä tuli tämä leikkaus tieto, ja varmistui, niin kaupunginjohtaja oli sitä mieltä, että kaupunki kompensoi sen tällä hetkellä sen leikkauksen, että se ei vaurioita meidän toimintaa, koska meillä on kuitenkin esimerkiksi niin pieni henkilökunta, jo että meillä on mahdottomuus se, että jos täällä ruvetaan ottamaan jotakin vakansseja pois esimerkiksi, niin ei tämä teatteri kyllä toimii, että täällä on jo tällä hetkellä melkein jokainen tekee jo yli oman reviirinsä asioita, että tämä koko talo pyörii.

Anna Helminen, miltä tämä kuulostaa mitä Timo kertoo, ja kerro vielä, että minkälaista vaikuttamista siellä taustalla on ollut jotta saatiin tätä rahoitusta kompensoitua?

No ehkä tässä se iso kuva tietysti kuntakentässä, Imatrallakin on taloudellisten haasteiden kanssa painittu, ja ei vähiten varmasti tämän venäjän hyökkäyssodan seurauksena sulkeutunut raja, ja tietynlainen semmonen vaikutus väistämättä sitten tietysti ihan meidän on kaupunkikuvaan, ja toisaalta myös kunnan talouteen sitä kautta.
Yleisesti ja ehkä laajasti mietittynä sitä taloutta, niin kyllähän sitä keskustelua käydään jos mietitään vaikka päättäjien keskuudessa, että millä tavalla mennään eteenpäin, se on kuitenkin lakisääteisiä asioita hoidettavana, ja sitten on näitä ei-lakisääteisiä, kuten vaikka teatteri tai meillä keskustellaan paljon myöskin sitten liikunnasta ja urheilusta, ikään kuin kulttuurin vastapainona, ja tässä on väistämättä keskustelussa aina kaksi semmoista iso asiaa ja ne on jäähalli ja teatteri. Se on ehkä inhimillistä, osa kannattaa molempia ja osa vain toista, ja näin se tuppaa menemään, ja tässä tietysti valtuustokaudet eivät ole samanlaisia, että riippuen siitä, että minkälainen edustajuus sinne sitten kansaa tulee valituksi, niin toki mielipiteetkin voi vaihdella. Että tällä hetkellä on ollut vielä hyvin kulttuuri myönteistä ja urheilu- ja liikunta myönteistä, että meillä on nähty nämä molemmat osa-alueet hyvin tärkeänä, niinku strategisina painopistealueena suhteessa siihen meidän matkailu tavoitteisiin, ja myöskin tämmöiseen elinvoiman kehittämiseen, ja toisaalta myöskin elinkeinon rakenteen muuttamiseen. Meillä on tällainen pitkä teollinen historia, joka tietysti ehkä on myöskin köyhdyttänyt tietyllä tavalla sitä elinkeinoelämää, ja sen eteen nyt sitten ollaan kovasti tehty töitä, että se muuttuisi, ja siinä matkailulla on tosi iso merkitys.

Ja tietysti toivoo ihan tulevaisuuteen, että tulevat päättäjät, että olisi niin viisaita strategian tekemisessä, että näkisi myös sen elinvoiman merkityksen näiden matkailua tukevien palveluiden osalta. Ja toki näillä on merkitys myös ihan siis paikallisille ihmisille, ja ehkä varmaan vielä enemmänkin, mutta tavallaan se keskustelu on ehkä helpompi tälleen raha mielessä käsitellä sen elinvoiman kautta, ja silloin sille ehkä löytyy enemmän ymmärrystä.

Minkälaisia toimia voisi olla, kysyn vaikka Timoltakin, minkälaista vaikuttamista tällä hetkellä voitaisiin tehdä kuntapäättäjiä kohti jotta esimerkiksi rahoitus teatteri Imatralla säilyisi tai mikäli VOS-leikkaukset jatkuvat ensi vuonna. Miten sitten tapahtuu? Minkälaista vaikuttamista tällä hetkellä tarvittaisi?

Silloin kun tulin johtajaksi, teatterilla on ollut jo hyvä jalansija Imatralla siitä on pidetty vuosien saatossa, mutta oon tehnyt ihan niin, kun sen imagon eteen tosi paljon töitä, niin kun on ollut kunnianhimoisia produktioita ja hyviä vierailijoita. Meillä on esimerkiksi tehty kolmena syksynä, tästä on joitakin vuosia aikaan niin tehtiin kysely meidän asiakkaalle, esimerkiksi ohjelmisto tyytyväisyydestä, ja se on ollut 90 prosenttia tai yli, että ihmiset on ollut todella tyytyväisiä siihen ohjelmistoon. Oon lähtenyt tietysti teatteri johtajana, siitä kaupunginteatterin johtajana, että en halua tehdä mitään halpahintaista viihdettä, eikä näin, että tehdään kunnianhimoista teatteria, että on komediaa, on draamallista komediaa, on musiikkiteatteria, ja ne tehdään niin suurella pieteetillä kuin mahdollista. Uskon, että kaupunkilaisten tuki on ihan valtava, että kaupunkilaiset arvostaa, että sitä pidetään meidän teatterina. Myös on aistinut sen kuntapäättäjien, tapaan kuitenkin aika paljon heitä, kyllä se arvostus menee selkeästi yli puolueen rajojen, ettei ole sellaista, että se olisi jonkun puolueen kannattama.

Me ollaan myös harvoja teattereita, millä annetaan tosi paljon arvoa, kun on keskustelut teatteri johtajien kanssa, että kuntapäättäjät arvostaa niin paljon, että kaupungin esimerkiksi johto käy meidän ensi-illoissa, että silloin on tosi suuri merkitys. Toki valtuuston hallituksen jäseniä ja lautakuntien jäseniä, sillä on merkitystä todella paljon. Silloin myös kun Anna tuossa mainitsi matkailullisesta puolesta, niin silloin on tehty vuosien saatossa, mä muistan taitaa olla toista vuosikymmentä sitten, tehtiin iso tutkimus Suomessa esimerkiksi, että paljonko kulttuurilaitokset, teatterit tuovat kuntaan rahaa, ne tuovat selkeästi enemmän, mitä kunta siihen sijoittaa. Mä en muista oliks se 1,5 vai mitä kertaisesti, koska ne ihmiset jotka tulevat, ne käyttävät ravintoloita, ne käyttävät kahviloita, ne käyvät mahdollisesti ostoksilla siinä kaupungilla ynnä muuta.
Meillä on aika laaja-alaista, me käy hyvin paljon Lappeenrannasta esimerkiksi katsojia täällä ja koko tältä alueelta, Mikkeli, Kouvola, Kotka koko tältä alueelta, että kyllä silloin on paljon merkitystä myöskin niillä. Otetaan vielä tähän tämä luku, että jos ajatellaan, että Imatralla on tällä hetkellä noin 25 000 asukasta, niin teatterissa käy vuosittain noin 17-22 tuhatta katsoja, ja se on kova määrä tämän kokoisessa kaupungissa.

Ehkä tuohon Timoon voisi jatkaa vielä sen verran että jos mietitään, mihin pitäisi vaikuttaa tai jotenkin, että millä luoda sitä sellaista teatterin arvostusta, niin siinä kyllä tuo Pikku Hiisi -näyttämö toimii kyllä yhtenä tärkeänä rakennuspalikkana, että on upeeta, että saadaan ihan pieniä lapsia istutettua semmoinen teatteri rakastamisen siemen tietyllä tavalla, koska sehän on se, mikä kantaa tulevaisuuteen. Itse mistä ehkä kannan huolta johtuen juuri tästä meidän ehkä ikärakenteesta, ja siitä, että ollaan oltu muuttotappiokunta pitkään tosin viime aikoina olemme muuttovoittokunta, mutta edelleen meidän väki vähenee johtuen ikärakenteesta. Meillä on itse asiassa ollut muuttovoittoa, joten kyllä tämä ei ole toivoton tämä tilanne, mutta tietyllä tavalla se, että kun ikärakenne on hyvin vanhusväestöön painottunut, niin siellä ehkä tyypillisesti on varmaan prosentuaalisesti enemmän niitä teatteri kävijöitä. Että millä tavalla kompensoidaan tulevaisuudesta, millä saadaan se nuori sukupolvi, ne ehkä juuri opiskelunsa päättäneet, tai ne hektistä elämää elävät lapsiperheiden vanhemmat ja ne lapsiperheet tulemaan teatteriin, niin siinä on varmaan semmonen iso kysymysmerkki sille, että tavallaan teatterin arvostus ja kiinnostus säilyy sitten tulevaisuudessa.

Kun Anna mainitsi ton Pikku Hiisi -näyttämön, niin sehän on tosi hienoa, että kun imatralainen yksityishenkilö, joka menehtyi 2014, niin hän testamenttasi varansa nuorille ja lapsille, niin kun hyvinvointiin ja silloin sitten pohdittiin, että minne se rahaa laitetaan ja kaupungin johto pyysi sitten meiltä kaikilta täällä, ei teatterilta vaan koko alueelta, että minne sitä rahaa voitaisiin käyttää, ja lastenteatteri on mulla aina semmoinen tärkeä asia, koska sieltä nimenomaan kuten Anna mainitsikin tuossa, niin kasvaa se uusi teatterisukupolvi, niin kaupunki koki sitten, että se on tärkein asia, ja mehän saatiin sitten, että se remontoitiin toi tila, ja siellä on joka vuosi nyt nähty, että vuorovuosittain on klassinen satu ja vuorovuosittain moderni satu tai tarina siellä, että ne on semmosia vajaan tunnin juttuja ja yli kolmevuotiaille, että siellä on käynyt ihan kivasti niissä esityksissä väkeä. Ja sieltä kasvaa, se nuoret on siitä erikseen, että onneksi meillä on myöskin hyvin asialle omistautuneita opettajia, että ovat tuoneet sitten koululuokkia meille esityksiin, ja ollaan keskusteltu myöskin siitä, että meillä on mahdollisuus pyytää, esimerkiksi kenraaliharjoituksiin, niin esimerkiksi nuorempaa väkeä, sitten koululaisia, ja nyt tietysti ollaan kovin ylpeitä siitä, että ensi keväänä meidät hyväksyttiin tuohon taidetestaajiin, ja että meillä on tulossa siis lähes 500 oppilasta, niin kun katsomaan meidän ensi kevään esitystä sitten ympäristöstä.

Tiesitkö? Esittävät taiteet työllistävät noin 5 000 ihmistä. Taide- ja kulttuuriala tuottaa 3,1 % Suomen bruttokansantuotteesta. Lähde tilastokeskus. Kulttuuribudjetti on alle prosentti valtion kassasta. Esittävä taide veti viime vuonna luokseen 3,5 miljoonaa katsojaa. Lähde TINFO.

Mehän eletään todella kummallisia aikoja, mutta voiko kulttuuri tarjota tähän jonkinlaista helpotusta? Voiko kulttuuri toimia jonkinlaisena puskurina tai hyvän olon tuojana, vaikka nyt täällä Imatralla, tällaisena aikana?

No mie ainakin henkilökohtaisesti uskon siihen, ja ehkä se suuri kysymys on se, että millä ihmiset saadaan liikkeelle pois sieltä kotisohvalta sen kulttuurin tai minkä tahansa muun ylipäätään tapahtuman pariiin. Jotenkin tuntuu, että korona ehkä jätti ihmisiin sellaisen pienen laiskuuden tietyllä tavalla lähtee ihmisten ilmoille, ja se tietysti näkyy tuon katukuvan köyhtymisenä, kun ihmiset eivät liiku niin se on vähemmän ihmisiä kahviloissa ja ravintoloissa ja muissa palveluissa, että se olisi ehkä semmoinen niin kuin toiveen saisi heittää, niin mitä itse toivoisin, koska onhan se ihan fakta, että jos itsesi tuot teatterin tai perheesi, ja lähdet sieltä pois, niin lähet kyllä eri mielellä kun millä tulit, että onhan se vaikutus siihen mielentilaan ja siihen mitä aivojen sisällä rupeaa tapahtumaan, niin onhan se aina jotenkin pysähdyttävä.

Siinä mielessä niin ehkä myöskin se, että millä erilaisia ihmisiä, jotka ei välttämättä ehkä vielä on niitä teatterin suurkuluttajia, että mikä olisi se porkkana tietyllä tavalla, jolla heidät saadaan liikkeelle, koska mie uskon että siellä voisi olla isokin merkitys siihen hyvinvointiin ja semmoiseen ehkä mielen vireystilaan, joka kieltämättä ehkä täällä niin kuin meidän seudulla nyt koronan ja rajan sulkeutumisen ja kaikkien näiden taloudellisten haasteiden myötä, niin on ollut ehkä vähän semmoinen mollivoittone, että jotenkin tuntuu, että sen koronan loppumista kaikki odotti tietyllä tavalla, että kun korona loppuu, niin sitten raja avautuu ja kaikki palaa ennalleen ja välittömästi sen perää tuli sitten totaali sulku käytännössä, niin tässä on ollut niin pitkään ajanjakso sitä semmoista, voisiko sanoa, kituuttamista, että nyt tuntuu, että alkaa monelta vähän usko loppuun siihen, että mikä on ikään kuin se parempi huominen ja mie ainakin itse silloin kun teatteriesityksessä käy, niin kyllä se elämähän ainakin hetken aikaan tuntuu paljon paremmalta sen jälkeen.

Mutta kyllä se, mitä ihmisiä on keskustelu ihmisten kanssa ja paljon tapaa ihmisiä. Täällä on kyllä ihanaa siinä mielessä että melkein joka päivä joku tulee kiittämään esityksestä tai puhumaan, miten ihana teatteri meillä on. Se on kauhean myöskin lisää sitä meidän oman henkilökunnan jaksavuutta, koska niin paljon ihmiset tuolla suitsuttaa ja kiittää. Ja toki tulee joskus myös negatiivista ja se on ihan tervetullutta, koska me ollaan julkinen laitos ja joka siellä on oikeus arvostella mitä me tehdään. Kunhan me itse seistään sen takana, mitä me tehdään. Niin tuosta just tuosta hetkeksi ikään kuin irtipääsemisestä tästä ja tästä varsinkin tästä ajasta, mitä me nyt ollaan, niin monet ovat sanoneet sitä, että ihanaa tulla pariksi tunniksi teatteriin, sä voit nauraa ja tai voit liikuttua ja se, että sä unohdat hetkeksi sen arjen, että se on jo suuri piriste, koko viikolle tai vaikka kuukaudelle, että sä oot nyt jo jotain semmoista. Se on tosi tärkeää, mun mielestä, että kuten Anna tuossa sanoi sitä, niin tietysti se on haasteensa, miten ihmisiä saadaan sitten liikuteltua. Mutta kyllä me uskoisin tuon uskon ja jaksan uskoa elävän teatterin voimaan, että niin kuin mainittiin tässä just, että se on niin yhteisöllinen se kokemus, että näyttelijät ja se katsomo parhaimmillaan on yhtä hengittävä elintä, niin kun siinä on vierustoveri joka nauraa tai itkee, niin varmasti aiheuttaa monessa sen, että mulla on oikeus nauraa ja mulla on oikeus liikuttua tässä. Sen puolesta jaksan liputtaa, että se on yhteinen kokemus.

Miten teatterin johtajana, tämä maailmanaika tietenkin koskee meitä kaikkia ja tietyllä tavalla VOS-leikkaukset, arvonlisäveron nosto, täällä myös sun työntekijät on varmaan tietyllä tavalla jännittyneitä, että mihin tämä kaikki menee. Millä tavalla sinä luot, valat uskoa sun työntekijöihin ja pidät tietyt tavalla huolta heidän jaksamisestaan?

Se mikä on hienoa tietysti pienessä teatterissa, että meillä jää semmonen ylimääräinen byrokratia pois mitä on isoissa teatterissa, että kun me tavataan jokaista ihmistä päivittäin melkein täällä, tai jos se ei nyt ihan päivittäin niin melkein, ja voidaan puhua tuolla asiat auki suoraan, ettei tarvi mikään instanssiin kautta mennä, niin luulen, että se luo jo sellasta luottamusta ja hyvinvointia. Ja se mikä on ollut hienoa, niin tietysti koko henkilökunta kokee, että kaupunki tukee ja kannattaa tätä teatteria myöskin se kiitos, mikä tulee kaupunkilaisilta, niin onhan sillä suuri merkitys, niin kuin henkilökunnan työlle että sitä arvostetaan ja koetaan, että me tehdään tärkeätä työtä tässä kaupungissa.

Kuunnellaan tähän väliin kirjailija, käsikirjoittaja ja dramaturgi Jussi Moilaa, joka kertoo työstään ja siitä, mikä tuottaa turvan tunnetta taiteilijalle.

Kirjoittaminen on ollut sellainen mun harrastus ihan sieltä lapsesta asti oikeastaan, ja sellainen intohimo ja haave. Olen lähtenyt silleen haavettani toteuttamaan. Välillä on kaduttanut ja välillä on ollut iloinen ja ylpeä siitä, että valitsin tämän tien että tässä on paljon hienoa, mutta myös paljon haasteita. Ja todella raskas ja epävarma ammatti tämä on. Ja sitten jatkuvan sellaisen julkisen arvioinnin kohtaaminen ja epävarmuus. Taloudellinen epävarmuus on sellainen, mitä on raskas kantaa. Mutta toisaalta hienot hetkellä on tosi hienoja. Tämä kansallisteatterin Jumalat näytelmän ensi ilta oli minulle sellainen kokemus. Se oli niin hieno teos omasta mielestäni ja niin monitasoinen kokonaistaideteos, että olin siitä tosi ylpeä.

On ihmisiä, joita kulttuurin tekijät ja taiteilijat ärsyttää ihan varmasti. Mutta toisaalta uskon, että iso osa, suurin osa suomalaisista kyllä arvostaa omia kulttuurintekijöitä ja taiteilijoitaan ja ymmärtää heidän merkityksen.

Minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei varmaan ymmärrä tai tiedä kauheasti siitä, että mitä taiteen tekeminen on metodina tai teknisesti, tai miten ne taideteokset syntyy.
Ja tietysti eihän sitä voi toki edellyttää sen enempää, kun eihän auton ostajalta voi edellyttää, että hän ymmärtäisi vaikka, miten polttomoottori toimii. Mutta tietysti sitä tietoisuutta ja ymmärrystä on hyvä luoda ja kehittää, koska se voi syventää myös tavallisten taiteen, kuluttajien, taiteenkatsojen taidesuhdetta ja avata sitä ja rikastuttaa sitä kokemusta taiteen äärellä.

Taiken apuraha on tuottanut tosi paljon turvallisuuden tunnetta itselle tietyissä uran vaiheissa. Kun on saanut olla pidemmän apurahakauden yhtäjaksoisesti apurahalla, niin se on luonut jatkuvuutta ja turvaa. Kyllä se tuottaa yllättävän paljon turvallisuuden tunnetta, kun se tiedät, että se pystyt maksamaan vuokran vaikka vuoden ajan, tai puolentoista tai kahden vuoden ajan eteenpäin, ja että pystyt samalla tekemään sitä työtä, mihin olet saanut koulutuksen. Tämä on kans ehkä myös asia, mitä moni, niin kuin ns. normaalissa työssä käyvä ihminen, ei välttämättä ymmärrä, että miten haastavaa se taloudellinen tilanne on monillakin taiteilijoilla ja miten epävarma, ja että miten tavallaan, että niin kuin, miten stressaavaa se on koko ajan miettiä sitä, että miten vaikka itsekin kahden lapsen isänä, niin pystyn heitä elättämään ja antamaan heille, että he ei tarvitse mitään ihmeitä tai valtavaa luksusta, mutta että ihan perusturvan lämpimän kodin ja ruokaa pöytään, niin kyllä monet taiteilijat joutuvat tällaista miettimään, ja se on sitten jatkuvaa arpomista sitten se oman intohimon, kunnianhimon ihan työetiikan ja itsekunnioituksen, ja sitten toisaalta sen toimeentulo mahdollisuuksien välillä.

Mä toivoisin sellaista jotenkin henkistä ja taloudellista turvaa suomalaiselle kulttuurille, että olisi uskallusta sanoa, tehdä omannäköisiä teoksia, tehdä sellaisiakin väitteitä, jotka saattaa ärsyttää joitain ihmisiä, että niille olisi tilaa, että ei tyydyttäisi sellaiseen niukkuuden ja sen suurin kulttuuriin, ja sitä vastaan kannattaa taistella. Se on pelottavaa, mutta mun mielestä taiteeentekijöiden pitäisi olla ylpeempiä ja tulla positiivisten asioiden kautta enemmän esiin, ja näyttää kaikille, että mitä meillä on annettavaa. Sen sijaan totta kai täytyy olla myös kriittinen ja näin, mutta siis mun mielestä usein Suomessa ylipäätään myös kulttuurissa. Sellainen positiivinen optimismi ja sen mahdollisuuksien esiin tuominen uhkien ja haasteiden sijaan, olisi tärkeä lisä tähän meidän koko suomalaiseen mentaliteettiin, mutta myös suomalaisen taidekenttään, että ei kerrottais vain sitä, että miten asioiden ei pitäisi olla, vaan jotenkin löydettäis semmonen ajatus siitä, miten asioiden pitäisi olla, ja miten me haluttaisiin niiden olevan, eli haaveet unelmat, kauneus, sellainen estetiikka, mikä just mua kiihottaa ja innostaa. Sitä vaan rohkeasti esiin. Siitä saa voimaa itse ja siitä saa voimaa muut. Ja jos joku urvuttaa, niin sekin on sitten helpompi kestää, jos se visio on sillä tavalla rakas ja tärkeää.

Tietysti, että paras tapa arvostaa sitä kulttuuria omassa kunnassa, on käydä niissä kulttuuritapahtumissa, ja antaa niille mahdollisuus tehdä vaikutus itseen. Kutsun ja toivotan tervetulleeksi kaikki kuntapäättäjät kulttuuritapahtumiin, teatteriin, näyttelyihin ja avoimella mielellä, että antaa sen taiteen vaikuttaa myös siihen oman ajatteluun. Uskon, että varmasti monilla kuntapäättäjillä on paljon asioita listalla ja kiire, ja paljon painavia asioita, mutta ottaisi sen kulttuurin sille henkilökohtaisille listalle myös enemmän. Ja että kulttuuri keskusteluja olisi enemmän ylipäätään politiikassa, sen näen niinkun toivottavana ja tervetulleena, että kulttuuria ja taide nousisi silleen merkityksen lisäksi merkittäväksi poliittiseksi kysymykseksi, mitä se on kuitenkin joskus ollut ja mitä se voi olla tulevaisuudessakin.

Eli äsken kuultiin Joensuulaislähtöistä Jussi Moilaa, joka on dramaturgi, kirjailija, näytelmäkirjailija ja hän kertoi tuossa työskentelystään, ja hän mainitsi tuossa tuollaisen henkisen turvallisuuden, mitä tietenkin taloudellinen vakaus tuottaa hänelle, mutta mainitsi myös tämmöisen positiivisen optimismin. Semmoset positiivisen optimismin lasit olisi hyvä saada kaikille, jotta haaveet ja unelmat kukoistaisi. Mitä ajatuksia Timo tuli tuosta, kun kuulit Jussin sanoja?

Mulla on niin paljon freelance-ystäviä, että luen tavallaan hyvin sitä, tavallaan sitä hätää myöskin, mitä on freelance-taiteilijoilla. Mutta myöskin kyllä mäkin peräänkuulutan sellaista rohkeutta tehdä sitä taidetta. Kyllä mä lähtisin kuitenkin siitä, niin kuin siitä katsoja lähtöisestä. Musta on hyvä ja kiva tehdä teatteria, jota myös ihmiset käy katsomassa. Ei sen tarvi olla valmiiksi pureskeltua mössöä, että kun on hyvä teksti ja hyvä ryhmä tekemässä sitä, niin kyllä siinä on kunnianhimoa ja sitä taiteilijuutta yhtä paljon kuin, että tekee jossain ryhmässä jonkin tosi voimakkaan, vakavan, kokeelliseen raaman. Mutta kyllä mun mielestä teatterinjohtaja, joka johtaa kaupungin teatteria, sillä on vastuu myös siitä, että siellä käy katsomassa, koska sitä tehdään sen kaupungin katsojille. Unohtamatta sitä taiteellisuutta ja mahdollisimman korkeaa kunnianhimoa, joka on sen aina produktion suhteen, mitä tehdään.

Entä Anna Helminen, miltä kuulosti Jussi Moilan toiveet kuntapäättäjille?

Tosi arvokkailta. Ensinnäkin itse jotenkin kuunnellessa häntä, jotenkin palasi mieleen se mieletön arvostus sellaisia henkilöitä kohtaa, jotka aidosti tekee töitä noinkin epävarmoissa olosuhteissa tietyllä tavalla, että kyllä se siinä pitää varmaan olla oikeasti tosi syvä rakkaus sitä tekemääänsä taidetta kohtaan. Kyllä se, että elät epävarmuudessa, on tosi kuormittavaa myöskin, että kahdeksasta neljään töihin ja saat säännöllistä palkkatuloa, niin onhan se huomattavasti varmempaa se tulevaisuuden suunnittelu, että siinä mielessä arvostan kovasti ja sitä rehellisyyttä, jota hän tuossa kuvasi. Mutta se, mikä siihen optimismiin, niin tietysti toivoo, että jokainen löytäisi niitä optimismin siemeniä omassa elämässä. Ja ehkä tässä, koskee päätöksentekijöitä, kollegoita tuolla valtuustossa ja erilaisissa muissa päätöksentekoelimissä, kyllä meillä ehkä Suomessa on ja ehkä saattaa olla myös eteläkarjalainen piirre, tai Imatralainen piirre kenties, että meillä on vähän sellaista taipumusta vähätellä asioita, tietyllä tavalla, että puuttuu vähän sitä rohkeutta ja tehdä asioita ottaa ohjaa omiin käsiin. Ja se ehkä johtaa sitten siihen, että me emme myöskään siedetä kauhean hyvin epäonnistumista. Että tavallaan se, että tavoitteet on aika korkealla ja sitten jos joku epäonnistuu, niin kyllä meillä aika helposti sitten teilataan. Ja tietyllä tavalla semmonen kokeilukulttuuri ja semmonen ehkä avoimuus pitäisi pystyä kyllä elämässä säilyttää olkoon se sitten työtä tai vapaa-aikaa. Siihen kuuluu kuitenkin minun mielestäni semmoinen avoimuus erilaisia uusia asioita kohtaan. Ja silloin pitää olla myös armollinen sille, että aina ei voi onnistua.

Jos saadaan toivoa, että maailma tästä paranee, ja menemme kohti toiveikkaampia aikoja, niin seuraavissa kuntavaaleissa tulee uudet valtuutetut ja vanhat jatkavat. Mitä toiveita seuraavalle valtuustokaudelle suhteessa kulttuuriin, mitä toiveita Imatralle, mihin me voisimme tästä vielä nousta?

Henkilökohtaisesti toivon, että myöskin tulevilla päättäjillä on rohkeutta nähdä muidenkin kuin pelkkien peruspalveluiden yli. Se on niin helppo tietyllä tavalla tuudittautua siihen, että hoidetaan peruskoulua ja muuta koulutusta ja päivähoitoa ja niin pois päin ja aurataan teitä, mutta mie jotenkin itse henkilökohtaisesti uskon vahvasti, että ihminen ei ole onnellisimmillaan silloin, jos tie on aurattu, vaan tarvitaan oikeasti jotain muutakin sisältöä siihen elämään. Siinä toivon tietysti on semmoinen visionäärinen valtuusto Imatralla, myöskin toki muissa kunnissa, jotka näkisivät myös lyhytnäköisyyden, huomisen yli, että pitää olla rohkeutta myös satsata sellaisia asioihin, jotka ehkä ei näy taloudessa tai ihmisten hyvinvoinnista tänään ja huomenna vaan tuo sitä hyvää pitkälle tulevaisuuteen.

Itsekin ajattelen niin, että tällä hetkellä olisi äärimmäisen tärkeää, että päättävissä elimissä olevat ihmiset, pystyisivät luomaan tulevaisuuden uskoa nimenomaan näkemään pidemmälle ja jollain tavalla lisäämään kuntalaisten, kaupunkilaisten ajatusta siitä, että tästäkin selvitään ja että me teemme sen yhdessä. Itse lähettäisin sellaisia terveisiä kuntapäättäjille ja kaikille päättäjille, että me tarvitaan tällä hetkellä tulevaisuuden uskoa. Me tarvitaan sellaista näkymää, että tästä mennään eteenpäin.

Juurikin näin ja tietyllä tavalla se, että melankolialle ei pidä antaa liikaa sijaa, ja jotenkin ehkä täällä itärajalla tietysti pitää jaksa uskoa siihen, että huomennakin aurinko nousee ja se nousee idästä. Sitä viestiä pitäisi jaksaa viedä eteenpäin.

Entä Timo, minkälaisia terveisiä kuntapäättäjille, jos ajatellaan kulttuuria kautta Suomen kuntapäättäjille, että mihin heidän kannattaisi keskittyä tulevana valtuusto kautena?

No siis, taas vähän jo viittaan tuohon, mitä Annakin sanoi, mutta onhan se tutkittu useaan kertaan, että kulttuurilla on siis merkittävä vaikutus ihmiselämään, hyvinvointiin, mielenterveyteen, että jos me koko ajan vain eletään siinä arkisessa pyörässä, emmekä saa mitään virikkeitä, mistään muista asioista, mitä hyvä elämä pitää sisällään, niin kyllä se kuihduttaa ihan selkeästi. Musta se on hyvä ,joku sanoi aikanaan, että jos teatteri tapetaan kaupungista, niin siitä tulee vain paljon tylsempi paikka elää. Ja musta on hienoa, että kaupunginjohtaja aikanaan sanoi, ja on sanonut, että kyllä teatteri on esimerkiksi tässä kaupungissa suuri lippulaiva, että kyllä silloin on valtansa merkitys, niin kuin puhuin tuossa katsoja luvuista. Ja sitten se, että mä luotan siihen, toki niin kuin Anna sanoi tuossa myöskin, että on varmasti päättäjä, jotka katsovat vain lukuja, että he viileästi katsovat niitä, eivätkä ajattele kulttuuria, niin kuin mitä lisäarvoa se tuo, mutta mä jaksan kyllä uskoa siihen, että kun tämänkin kaupungin lähihistoriassa, että kun tämä teatteritalo rakennettiin tänne, niin kyllä täällä suuri arvo on tällä talolla, että mä en jaksa uskoa, että se ihan heti heitetään siinä, että joku lähtisi ajamaan, että teatteri pitää lopettaa, niin musta tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, että en jaksa uskoa. Eri asia olisi, jos täällä esimerkiksi kävis vuosittain 5 000 katsoja tai 4 000 katsojaa ja ohjelmisto ei kiinnostaisi, niin silloin se on asetelma oli ihan toisenlainen, että mä luotan kyllä siihen, että päättäjät keskustelevat viisaasti ja päättävät näistä asioista ja näkevät sen arvon myöskin kaupunkilaiselle, miten paljon kaupunkilaiset arvostavat sitä. Kyllä mä luotan siihen, että myöskin tällä talolla on se arvo niin kun tässä kaupungissa.

Kiitos keskustelusta, kiitos teidän ajastanne tämän podcastin parissa ja paljon onnea tulevaan ja tulevaisuuden uskoa sinulle Anna Helminen ja sinulle Timo Rissanen, kulttuuri yhdistää meitä.

Kiitos paljon, tää oli ilo.

Kiitos, oli tosi iso ilo.

Kiitos.

Kunnon kulttuuria kunnallisissa kehyksissä. Podcast-taiteen ja kulttuurin tekijöiden hyvinvoinnista ja kulttuurin hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista kuntalaisille. Podcast on osa mielenterveyden työkalupakki -hanketta, yhteistyössä Taiteen edistämiskeskus, Työterveyslaitos, Muusikkojen liitto, Teatteri ja-mediatyöntekijöiden liitto sekä Cupore. Hanketta toteutetaan Next Generation EU-rahoituksella. Kuuntelethan hän myös muut jaksomme.