Elokuvan ääniseminaari Resonanssi voimistaa suosiotaan

Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan aluetoimipisteen elokuvan ja musiikin läänintaiteilijoiden sekä TAMKin ääniosaston yhteistyönä alkanut tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa uusissa Mediapoliksen tiloissa. Tällä kertaa Resonanssin luennoitsijoiden teemana oli dissonanssi.

Resonanssi on vuosien varrella kehittynyt hengeltään ainutlaatuisen lämminhenkiseksi kohtaamispaikaksi. Luentojen näkökulmat vaihtuvat itse äänisuunnittelusta musiikkiin ja tieteeseen. Luennoijat ovat elokuvan eri ammattilaisia, tieteen tekijöitä sekä elokuvaäänen ulkopuolelta tulevia äänen ammattilaisia. Tämän vuoden luennoitsijoita olivat mm. äänisuunnittelija Peter Albrechtsen, äänisuunnittelija ja säveltäjä Jussi Tegelman, käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa, luontoäänittäjä Lauri Hallikainen sekä säveltäjä Sanna Salmenkallio.

Ääni osana tarinankerrontaa

Tanskasta seminaariin saapui luennoimaan Peter Albrechtsen. Nuoresta iästään huolimatta Albrechtsen on vastannut monen huipputuotannon äänisuunnittelusta (mm. Millennium-trilogia ja Antichrist). Hänen suhtautumisensa elokuvantekoon lähtee luonnollisesti liikkeelle äänestä. “Ääni on erittäin tärkeä tarinankerronnan työväline, joka toimii syvästi tunnetasolla. Lähden liikkeelle siitä, että jokainen elokuvaan valitsemani ääni kertoo tarinaa – samoin kuin jokainen kuva, näyttelijä ja kuvauspaikka – mutta samalla odotan sen toimivan alitajuisella tasolla. Oikein valittu ääni korostaa kuvaa ja antaa sille uutta syvyyttä ja jopa muokkaa sitä miltä kuva meistä näyttää.”

Nuoresta iästään huolimatta Peter Albrechtsen on ehtinyt jo olla mukana elokuvan huipputuotannoissa. Kuva: Tuija Halttunen.

Albrechtsenin mukaan legendaarinen äänisuunnittelija Walter Murch onkin todennut: ’Kuvat tulevat pääovesta, kun taas ääni hiipii hiljaa sisään takaoven kautta.’ ”Kun äänelle löytyy elokuvassa oikea rytmi, tunnelma ja juuri se yksityiskohta mitä sillä tarinassa korostetaan, on mahdollisuus saada kohtauksesta koukuttava, ja juuri se viimeinen niitti mikä saa elokuvan lähestymään täydellisyyttä. Minulle äänikerronta merkitsee myös näkyvän kuvan ulkopuolisen maailman luomista.”

Hurt Lockerin äänisuunnittelijalle elokuvat ovat elämäntapa

Resonanssin toinen ulkomainen vieras Jussi Tegelman tuli Suomeen Hollywoodista. Tegelman on työskennellyt Hollywoodissa yli 20 vuotta säveltäjänä ja äänisuunnittelijana. Hän on ollut mukana mm. elokuvissa Hurt Locker, Spider-Man, Mahtava Oz sekä myös pienemmissä indie-tuotannoissa. ”En koskaan arvota elokuvia niiden budjettien mukaan – lähden mukaan tekemään elokuvaa, jos sen aihe tai ohjaaja kiinnostaa minua enkä tuijota sen budjettia. Mm. Hurt Locker oli juuri tällainen elokuva – sitä tarjottiin minulle ja se piti alun perin esittää kolmessa elokuvateatterissa Yhdysvalloissa. Kukaan ei odottanut siltä mitään, se oli todella pieni elokuva. Saatuani leikatun kuvan katsottavakseni istuin naulittuna elokuvan ääressä sen ensi minuuteilta alkaen ja tiesin, että halusin tehdä sen äänet. Se oli vahva, hienosti kerrottu tarina, joka vei minut heti mukaansa. Silloin ei enää mieti millä budjetilla äänisuunnittelu tehdään, vaan haluaa ehdottomasti olla mukana tekemässä.”

Jussi Tegelman saattaa käyttää päiviä yhden äänen parissa. Kuva: Tuija Halttunen.

Tegelmanille elokuvan tekeminen on elämäntapa. ”Hyvä elokuva saa minut aina syttymään ja kun työ on käynnissä, en muuta mietikään. Elokuva on mielessä päivin öin viikkojen ajan. Yhtä yksittäistä ääntä saatan miettiä päiviä, jotta saan jonkin tilanteen toimimaan kuten itse toivon tai ohjaaja toivoo.  Mahtava Ozin kohdalla työ vei 13 tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa neljäntoista kuukauden ajan. Mutta sen kestää, kun työtä rakastaa. Toisaalta Hollywoodissa jokaiselta myös odotetaan tällaista sitoutumista elokuvantekoon – se on itsestään selvä, kirjoittamaton laki.” Tegelman laittaa tekemiinsä ääniin itsensä täysin likoon, mutta: ”Elokuva on kuitenkin ensisijaisesti tiimityötä, jossa toteutetaan ohjaajan näkemystä. Vaikka saatan käyttää päiviä yhden äänen suunnitteluun, voin luopua sen käytöstä elokuvassa, jos se ei sovi ohjaajan näkemykseen. Se kirpaisee hetken, mutta kyse ei ole minun egoni rakentamisesta, vaan yhdessä tehdystä teoksesta, jossa kokonaisuus ratkaisee. Elokuva ei ylipäänsä saisi olla kenenkään egojen taistelukenttä, vaan aina pitää olla mielessä ensisijaisesti valmis teos – kokonaisuus, joka saadaan aikaiseksi eri ammattilaisten ammattitaidolla.”

Resonanssi laajenemassa pohjoismaiseksi?

Resonanssin laajentuminen yhteispohjoismaiseksi tapahtumaksi on nostettu esiin. Peter Albrechtsen: ”Mielestäni tällainen äänitapahtuma voisi hyvinkin laajentua Pohjoismaiselle tasolle. Jos eri maiden äänisuunnittelijat ja säveltäjät voisivat tavata toisiaan näin, kehittäisi se ehdottomasti skandinaavista elokuvaa laajemminkin. Pohjoismainen elokuva on omaperäistä ja laadukasta ja voimme oppia paljon toisiltamme.  Inspiroitua toisistamme, jotta voimme kehittää itseämme elokuvantekijöinä yhä pidemmälle. Samalla on mielestäni tärkeää saada näihin tapahtumiin mukaan yhä enemmän ohjaajia, tuottajia ja leikkaajia, jotta äänen kuvasta poikkeavat mahdollisuudet elokuvakerronnassa tiedostaisivat kaikki elokuvan tekemiseen osallistuvat tahot. Äänikerronnan rajoja ei elokuvassa ja televisiossa ole vielä saavutettu.”

Tänä vuonna Resonanssissa saatiin jälleen uusi yleisöennätys. Vaikka Mediapoliksen auditorioon tuotiin jo lisäpenkkejäkin, niin kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. ”Laajentumispaineita isompiin tiloihin on olemassa, mutta toisaalta järjestäjät haluavat säilyttää tapahtuman ainutlaatuisen intiimin hengen ja mutkattoman tunnelman. Mietittäväksi siis jää missä ja millä tavoin Resonanssi tulevina vuosina järjestetään, jotta sen mutkaton ja luovuuteen kannustava tunnelma säilyy jatkossakin”, toteaa elokuvataiteen läänintaiteilija Tuija Halttunen.

Resonanssi toteutettiin Taiteen edistämiskeskus / Pirkanmaan aluetoimipisteen, TAMKin, Metropolian, Aalto-yliopiston ja Yleisradion yhteistyönä.