Taiteen tulevaisuustyö vaatii vuoropuhelua, jaettuja visioita ja kunnianhimoa
Jim Datorin kuuluisa lausahdus “Alussa kaikki käyttökelpoiset tulevaisuusteesit vaikuttavat naurettavilta” kuvastaa hyvin kunnianhimoa, jolla tulevaisuustyötä tulisi tehdä. Menneisyydestä meillä on historiatietoa ja nykyisyyttä havainnoimme aistien kautta. Tulevaisuus taas rakentuu nykypäivän valinnoille, mutta on aina elettyä elämää ihmeellisempi.
Tulevaisuuteen liittyy odotuksia, pelkoja, toiveita ja todennäköisyyksiä. Tulevaisuutta ei pysty ennustamaan, koska ei ole olemassa yhtä tiettyä ennalta määrättyä tulevaisuutta, vaan lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja. Monimutkaisessa, kompleksisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa yhteisen käsityksen luominen tulevaisuudesta vaatii jatkuvaa vuoropuhelua. Jaettu visio tulevaisuudesta tulee rakentaa yhdessä.
Taide ja tulevaisuus ovat molemmat kompleksisia ilmiöitä, jotka vaativat systeemistä ajattelua eli ymmärrystä kokonaisuudesta, siihen liittyvistä toimijoista ja vuorovaikutussuhteista. Yksi tulevaisuustyön tärkeimmistä hyödyntämistavoista on tukea politiikkaohjelmien toimeenpanoa rakentamalla yhteistä tulevaisuustietoa ja syventämällä hallinnon ja ekosysteemin toimijoiden välistä vuoropuhelua yhteiskunnassa. Näin on tehty kulttuuripoliittisessa selontekotyössä kevään aikana.
Megatrendien ohella tarvitaan tietoa heikoista signaaleista, jotka saattavat vaikuttaa tulevaisuuteen. Heikoissa signaaleissa merkillepantavaa on subjektiivisuus. Jollekin toimijalle vielä hyvin heikko signaali onkin toisen toimintaympäristössä jo merkittävästi esillä, siksi tulevaisuustietoa keräämään tarvitaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen toimijoiden ekosysteemi.
Kestävän tulevaisuuden rakentaminen pohjaa tulevaisuuskykyihin
Uusiutumisen mahdollisuudet ja negatiivisten vaikutusten minimointi tulevaisuustiedon avulla lisäävät resilienssiä ja muutoskyvykkyyttä kriisejä kohdatessa.
Hahmoteltaessa tulevaisuudenskenaarioita tulee todennäköisen tulevaisuuden ohella panostaa myös toivottuun ja varautua ei-toivottuun tulevaisuuteen. Resurssien satsaaminen pelkästään todennäköiseen tulevaisuuden skenaarioon ei riitä. Kestävä tulevaisuustyö vaatii strategista rakennustyötä kohti tunnistettua yhteistä tulevaisuusvisiota.
Uudemmassa tulevaisuudentutkimuksessa kiinnitetään huomiota organisaatiota hyödyttävän tulevaisuustiedon tuottamisen lisäksi antisipaatioteorioista tuttuun yksilön kykyyn aistia tulevaa ja toimia sen mukaisesti. Samalla korostuu yksilön tulevaisuuskykyjen kehittämisen merkitys.
Tulevaisuustietoisuus kuvaa yksilön tai organisaation tulevaisuuskyvykkyyttä viiden ulottuvuuden kautta, joita ovat aikaperspektiivi (time perspective), usko omaan toimijuuteen (agency belief), avoimuus vaihtoehdoille (openess to alternatives), ymmärrys ilmiöiden systeemisyydestä (systems perception) ja huoli muista (concern for others) (Ahvenharju, Minkkinen & Lalot 2018).
Tulevaisuuskyvykäs toimija (yksilö tai organisaatio) ymmärtää tulevaisuuden suhteen nykyisyyteen. Tällöin toimija pystyy hahmottamaan, miten jo tehdyt valinnat vaikuttavat tulevaisuuteen ja miten oletukset tulevaisuudesta vaikuttavat valintoihin. Toimija uskoo omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa ja on avoin avautuville mahdollisuuksille ja kokemuksille muuttuvassa maailmassa. Toisaalta toimija hahmottaa asioiden systeemisen luonteen ja vaikutuksen toisiinsa sekä kantaa vastuuta laajemmin yhteiskunnasta ja ympäristöstä.
Tulevaisuusnäkökulmia syksyn tapahtumissa
Taiteen edistämiskeskus järjestää syksyn aikana useita tulevaisuuskeskusteluita.
Taiteen kontekstissa tulevaisuustyötä voidaan lähestyä kahdesta näkökulmasta: taiteen ja taiteen tekemisen tulevaisuuden hahmottamisena ja toisaalta tulevaisuuden hahmottamisena taiteen keinoin. Molemmissa näkökulmissa taide ja taiteilijat rakentavat tulevaisuutta aktiivisina toimijoina.
Visuaalisten taiteiden tulevaisuuspäivässä 11.9.2024 tarkastellaan taiteen tekijöiden ja taiteen tulevaisuutta kolmen tulevaisuusdialogin kautta: yhteiskunnallisen, tutkimuksellisen ja tulevaisuusvaltaa tarkastelevan keskustelun. Dialogisessa työskentelytavassa korostuu vastavuoroisuus, kuuntelu ja oivallus – pyrkimys ymmärtää vastakkainasettelun sijaan.
Syksyn aikana Luovan verkon järjestämässä Tulevaisuustrilogia-seminaarisarjassa tarkastellaan tulevaisuutta, jota taide rakentaa, systeemisyyden ja vastuullisuuden näkökulmista. Taiteentekijät ovat aktiivisia toimijoita, jotka vaikuttavat tulevaisuuden suuntaan tietoisten valintojen kautta.
Tulevaisuustietoisuuden näkökulmasta puhutaan vastuullisesta tulevaisuusvallan käytöstä ja ekopsykologisesta minäkäsityksestä, jossa oma itse nähdään osana systeemistä kokonaisuutta yhdessä luonnon kanssa.
Tulevaisuustrilogia koostuu kolmesta seminaarista:
- Seminaari I: Muutos alkaa meistä – Taide ja kulttuuri osana kestävyysmurrosta 26.–27.8.2024, Hämeenlinna
- Seminaari II: Forming the future for all – Kohti saavutettavaa rakennettua ympäristöä ja taidetta 12.9.2024, Kuopio
- Seminaari III: Ympäristöoikeudenmukaisuus taiteessa ja kulttuurissa, marraskuu 2024, Helsinki (lisätietoja julkaistaan syyskuussa)
Innostusta syksyn keskusteluihin voi käydä hakemassa vuoden 2021 Taiteen ja kulttuurin barometrista Tulevaisuuden taiteen tekijät, jossa tutkittiin taiteilijoiden näkemyksiä taiteen tekemisen tulevaisuudesta.
Lähteet
Amara, R. (1981). The futures field: Searching for definitions and boundaries. The Futurist, 15(1).
Heinonen, S. (2022). Asiantuntijahaastattelu, 21.9.2022, Finland Futures Research Centre.
Popper, R. (2024). Smart futures. Foresight practice and methodology fundamentals, 7.5.2024.
Ahvenharju, S., Minkkinen M. & Lalot, F. (2018). The five dimensions of Futures Consciousness. Futures, 104.
Ruusuvirta, M., Lahtinen, E., Rensujeff, K. & Kurlin Niiniaho, A. (2022). Taiteen ja kulttuurin barometri 2021, Tulevaisuuden taiteen tekijät. Cuporen julkaisuja 69.
