Kulttuuripoliittinen selonteko sai evästystä Jyväskylästä

Dopamiinikulttuuria ja huolta nuorista

Jyväskylän keskustelut käynnistyivät pääsihteeri Liisa Suvikummun ”suorakaiteisen pöydän” paneelilla, johon osallistuivat kuvataiteilija Anna Ruth, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Caius Forsberg, toimitusjohtaja Erkki Jaala sekä tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtaja Mari Hautala. Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Kaisa Rönkkö johdatti panelistit pohtimaan paitsi kulttuurin merkitystä lisääntyvien kriisien maailmassa myös sitä muutosta, joka kulttuurin kuluttamisessa on tapahtunut. Rönkkö toi esille erityisesti uusien teknologioiden mukanaan tuoman kuluttajakäyttäytymisen muutoksen.  

Paneeli tarttui lisääntyvän dopamiinikulttuurin teemaan ja esille nostettiin huoli lapsista ja nuorista, joiden keskittymiskyky ja mielenterveyshäiriöt ovat jyrkässä kasvussa. Huolta yritettiin toisaalta hälventää historialla, joka on osoittanut vanhempien ikäluokkien säännönmukaisesti murehtineen (osin turhaan) uusien teknologioiden kielteisistä vaikutuksista. Nuorten teknologiaosaamisella nähtiin suora kytkös luovien toimialojen, kuten esim. peliteollisuuden kasvuun. Paneelissa kuitenkin huomioitiin, että juuri kulttuurin laajalta toimikentältä löytyvät nykyisin ne vähiin käyneet tilat, jotka vielä mahdollistavat ”kännykättömät” kohtaamiset ja inhimillisen vuorovaikutuksen, jota digitaaliset välineet eivät koskaan voi korvata.

Ymmärrettävästi keskustelua resurssien riittävyydestä ja tiedossa olevista leikkauksista ei voitu välttää. Pääsihteeri Suvikumpu haastoi paneelia esittämään ratkaisuja tilanteessa, jossa julkinen tuki ei ilmoitetusti kasva. Näitä paneeli löysi useita, vaikka tarkasteli myös esitettyä kysymystä ja asetelmaa kriittisesti; ”valtion tilaisuuksissa ratkaisuja usein kysytään, mutta vastauksia harvoin kuullaan”. Yhtäältä pidettiin tärkeänä sitä, että kulttuurin merkitystä voitaisiin yhteiskunnallisesti tehdä yhtä näkyväksi kuin vaikkapa kansallisia ravintosuosituksia ja näin todella investoida pitkäjänteisesti kulttuuriin ja sen esiin nostamiseen. Eräänä keinona nähtiin myös uusien rahoitusmallien etsiminen (kuten public-private -malli) sekä liiketoimintaosaamisen lisäämiseen alan koulutuksissa. Vastaavasti myös muille koulutusaloille ehdotettiin lisättäväksi kulttuurisisältöjä. 

Maahanmuuttajan kulttuurilla ei ole arvoa Suomessa

Tilaisuuden kommenttipuheenvuorot kuultiin Jyväskylän tuoreelta kirjastotoimenjohtajalta Seija Laitinen-Kuismalta sekä tutkija Quivine Ndomolta. Laitinen-Kuisma halusi evästää selontekoa laativaa työryhmää ja korosti hyvän selonteon sisältävän rohkeita valintoja ja rajauksia. Hän toivoi tulevalta selonteolta lisäksi selkeyttä ja ymmärrettävyyttä, jotta jokaisen ihmisen olisi siihen mahdollista sitoutua.  

Tutkija Quivine Ndomo nosti esille paradoksin, jossa maahanmuuttaja voi kokea oman kulttuurinsa ja kulttuuritaustansa henkilökohtaisesti suurena rikkautena, mutta huomata sen samanaikaisesti olevan Suomessa arvotonta. Ndomo kysyi, miksi integraatio kulkee Suomessa vain yhteen suuntaan. Hänen havaintojensa mukaan maahanmuuttajista pyritään tekemään aina ensisijaisesti suomalaisia sen sijaan, että ”tapaisimme puolivälissä” ja rikastuisimme jaetusta kulttuuripääomasta. Ndomon viestinä oli havainto rinnakkaisista todellisuuksista ja monista niitä ylläpitävistä rakenteista, kuten arkinen tapamme järjestää usein erillisiä tilaisuuksia eritaustaisille ihmisille.

Jyväskylä pitää pintansa

Yleisökeskustelussa katse kohdistui Jyväskylään. Kaupungin asukkaiden ja kulttuuriorganisaatioiden kykyyn tuottaa jatkossakin yhä uusia ja kiinnostavia kulttuuri-ilmiöitä uskottiin lujasti ja etenkin eri opiskelijayhteisöjen roolia pidettiin merkittävänä. 

Yleisö kiinnittyi myös keskusteluun rinnakkaisista todellisuuksista ja esille nostettiin mm. diakoniatyössä kohdatut kansalaiset, joiden pääsyä kulttuurin pariin tulisi helpottaa. Myös yhteiskunnallinen kahtiajako ja joidenkin ihmisryhmien suoranainen kulttuurivihamielisyys nähtiin tulevaisuuden haasteeksi. Lääkkeeksi tarjoiltiin laaja-alaisesta sivistyksestä kiinni pitämistä sekä huolehtimista kansalaisten medialukutaidosta ja lähdekriittisyydestä. Taike sai lisäksi arvokkaan muistutuksen siitä, että ”puhelinlinjoja” valtionhallinnon eri virastojen välillä tulee yhä yrittää korjata, jotta taiteilijan eri viranomaisissa asioiminen sujuisi vaivattomasti ja työn erityispiirteet tunnistettaisiin kaikkialla.

Vaikka kaupungissa on tehty viime aikoina rajuja kulttuurileikkauksia, pitivät toimijat kiinni uskosta kulttuurin voimaan. Esille nostettiin kaupungin lakkautetun kulttuuripäällikön virassa toimineen Mari Aholaisen sanat ”ydinsodan jälkeenkin kulttuuri nousee torakkana esiin”.

Seuraava kulttuuripoliittisen selonteon aluetilaisuus järjestetään Vaasassa 11.4.2024.