Kuvataiteilijan päiväkirja

10.1.2023 

Liityin viimein aluehallintoviraston rahanpesurekisteriin. Olen käynyt asiasta keskustelua Suomen taiteilijaseuran kanssa ja kävi selväksi, että olen pakotettu liittymään rekisteriin. Rekisteriin kuuluminen velvoittaa minut tarkkailemaan asiakkaitteni rahojen alkuperää. Tietyissä tapauksissa tarkastan asiakkaan henkilöllisyyden ja teen riskiarvioita, esitän kysymyksiä rahojen alkuperästä jne. Minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää rahanpesun valvomisen tärkeyttä. Ehkä hiukan epäilen omaa kompetenssiani suorittaa valvontatoimintaa luotettavasti. Mitkä ovat minun todelliset mahdollisuuteni todentaa asiakkaiden rahojen alkuperä? Ne ovat hyvin rajalliset. Siihen eivät taida riittää kysymykset ja googlailu. 

Ehkä on hyvä huomauttaa, että 100 % teosteni hankkijoista ovat olleet oikealla asialla. He ovat hyvin perehtyneitä taiteeseen ja nimenomaan minun aiempaan taiteeseeni. Uskon, että rahanpesu taiteen kautta tapahtuu varmasti ihan toisessa mittakaavassa ja ympäristössä kuin missä minä toimin.

Hauskaa tässä on se, että olen eräänlainen valtion agentti, joka tekee tärkeää työtä. Olen mukana suuressa rintamassa estämässä rahanpesua. Vielä hauskempaa on se, että olen agentti ilman minkäänlaista koulutusta tai virkamerkkiä. Rekisteriin liittymisestä minulta sen sijaan veloitettiin muutaman sadan euron jäsenmaksu. Miten tämä nyt tuntuukaan siltä, että minua on huijattu. Minä paljastamassa rahanpesua ja vielä maksan siitä ilosta.

14.1.2023

Tavallinen työpäivä. Vien lapsen kouluun ja menen työhuoneelle. Neljänteen kerrokseen nouseminen saa minut puuskuttamaan mutta haluan uskoa, että se on hyväksi minulle.

Vaihdan työhuoneelle saapuessani työvaatteet päälleni. Housut ovat halvat vaaleanruskeat reisitaskuhousut, jotka maali on tahrinut. Joskus puen alle kuluneet villahousut, koska työhuoneella on hiukan viileä. Paita on harmaa, tekokuituinen ja pörröinen. Jalkaan pujotan pitkävartiset villasukat ja Toffeln-merkkiset työjalkineet. Tästä on hyvä aloittaa.

Puun hinta on noussut ja se näkyy myös maalauspohjissa tarvittavien kiilapuiden hinnan nousuna. Joitain värejä on nyt vaikeampi saada kuin ennen ja joudun käyttämään korvaavia merkkejä. Tuntuu, että kaikkien materiaalien hinnat nousevat jatkuvasti. Jotkut vähän ja jotkut enemmän. Osaa materiaaleista ei ole saatavilla ollenkaan. Maalarina minun tilanteeni on helppo. Materiaalini ovat melko yksinkertaiset ja edulliset. Kuvanveistäjän tilanne voi olla täysin toinen. Puu, savi, metalli, kipsi ja kangas ovat kalliita ja niitä saatetaan tarvita suuria määriä. Taiteilijan pitää myös satsata hyviin ja soveliaisiin työtiloihin. Kuvataiteilijat työskentelevät keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa ja tiloissa. Siinä missä jollain riittää läppäri, toinen tarvitsee teollisuushallin.

17.1.2023

Kirjaudun OmaVeroon ja pohdin ennakkoveroja.

Ennakkoverot ovat ikuinen ongelma. Jos näyttely on marraskuussa, sen työstämiseen kuluu koko edeltävä vuosi ja enemmänkin. Jos ei ole apurahoja, opetustyötä tai muita rahanlähteitä, on todennäköisesti toiveita, että teosmyynnistä tulisi jotain tuloja näyttelyn yhteydessä. Tätä teosmyyntiä odotellessa on kuitenkin makseltava ennakkoveroa säännöllisesti, vaikka tuloja ei vielä olekaan. 

Onneksi Verottaja on tänä päivänä joustava ja ennakkoveroja voi muutella ja säätää tilanteen mukaan OmaVerossa. Se on aika iso muutos verrattuna siihen, että ennen asteltiin virastoon ja rukoiltiin, että sattuisi kohdalle ihminen, joka ymmärtäisi kuvataiteilijan tilanteen. Kuvataiteilijan tulonmuodostuksen liittyvää epätyypillisyyttä tunnistetaan nyt paremmin kuin aiemmin. Tästä kiitosta Taiteen edistämiskeskukselle ja heidän ohjeistavalle työlleen muiden valtion viranomaisten parissa.

Tänään en ajattele vielä YEL-maksuja. Teeskentelen, että en tiedä niistä mitään.

19.1.2023

Huomaan, että kiinalainen yritys myy Amazonissa sukkia, joissa on painettuna minun susiaiheinen teokseni. Valikoimasta löytyy vielä essu ja muuta sälää. Kaikissa sama kuva. Tuotekuvien perusteella on mahdotonta sanoa, onko näitä sukkia oikeasti olemassa vai tehdäänkö ne tilausten perusteella. Lupaa tähän ei ole kysytty tietenkään. 

Otan yhteyttä Kuvastoon, joka valvoo tekijänoikeuksiani, ja pohdimme vaihtoehtoja. He laittavat viestin eteenpäin Amazonille mutta varoittelevat, että näihin voi olla vaikea puuttua. Euroopan sisällä tilanne on helpompi, koska lainsäädäntö on yhtenäisempi. Kuvastosta on ollut iso apu, kun kuviani on käytetty kirjoissa ja levynkansissa. Olen herännyt tekijänoikeuksien tärkeyteen melko myöhään. Nykyisessä tilanteessa, jossa kuvat leviävät vauhdilla digitaalisessa muodossa ja luvaton käyttö on hyvin helppoa, on huipputärkeää, että tekijöiden etuja valvotaan ja lainsäädäntö on ajan tasalla.

Myöhemmin sukat poistuvat valikoimasta. Ehkä olisin voinut sittenkin tilata ne itselleni.

21.1.2023

Olen taas kiivennyt portaat neljänteen kerrokseen ja aloittanut työt. Työhuoneella on kuusi keskeneräistä maalausta, jotka olen aloittanut suuren innon vallitessa. En ole enää tyytyväinen mihinkään. Olisi hienoa, jos joku sanoisi minulle mitä pitäisi tehdä. ”Maalaa maisema, jossa on kaksipäinen sininen leijona” tai ”nyt maalaat vain palettiveitsellä ja teet rouhean kuvan hömötiaisesta”. Työprosessin luonne on sellainen, että minun pitää kahlata kaikkien huonojen aiheiden ja epävarmuuden läpi kohti jotain kantavaa maaperää. On aina yhtä turhauttavaa, että tämä prosessi kestää näin kauan ja joudun epäonnistumaan monta kertaa. Haluaisin onnistua heti!

Taiteen tekemisessä ei ole mitään järkeä. Päädyn samaan tulokseen aina heikkoina hetkinä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että nämä tunteet ovat ohimeneviä ja kuuluvat luomisen prosessiin. Kun tämä epävarmuuden mankeli on käyty läpi, on käsissä yleensä jotain arvokasta ja jotain sellaista, jolla on itselle aitoa merkitystä. Siitä taiteen tekemisessä onkin lopulta kyse: merkitysten luomisesta. Merkityksiä pitää luoda ensin itselle, jotta niistä osaisi muovata yleisempiä ja samaistuttavia myös muille ihmisille. Kun olen löytänyt merkityksen, säilön sen mahdollisimman tuoreena maalauksen muotoon ja laitan jakoon suurille yhteisille merkitysmarkkinoille.

Palaan usein ajatukseen, että taide on jotain hyvin käytännöllistä ja elämässä kiinni olevaa ja juuri siksi arvokasta. Tekijänä ja katsojana minulle on tärkeää tunnistaa taiteen suhde omaan elämääni ja arkeeni. Joskus taide kohottaa, joskus se pakottaa kyseenalaistamaan ja joskus se auttaa näkemään asioita uudesta näkökulmasta. Taiteen ydin niin tekijöille kuin katsojille on yksinkertainen: maailman ja oman elämän ymmärtäminen ja sen kokemuksen jakaminen muiden kanssa.

Palaan työntekoon taas hyvillä mielin.