Blogi
Taideneuvosto

Piirretään polut näkyviin – mikä on sinun kasvattiseurasi?

Suuresti ihailemani valtiosihteeri Tuomo Puumala aloitti lasten harrastamisen Suomen mallia pohtineen työryhmän työn kysymällä, mikä on kunkin työryhmän jäsenen kasvattiseura. Esittäytymistavan alkulähde on tiettävästi edesmennyt urheiluvaikuttaja ja valtiomies Ilkka Kanerva. Arvostan urheilupuolen perinnettä kiittää lapsuutensa ja junnuvuosiensa seuroja, kirjoittaa Rosa Meriläinen taideneuvoston blogisarjassa.
Kuvittaja laskee töitä käsistään pöydälle.
Kuva: Kai Widell

Ei kulttuurin ja taiteen ammattilaisetkaan yleensä tyhjästä tupsahda, vaan kaikkien tarina on alkanut jostain. Minä vastasin Puumalan kysymykseen: Elwa Molinin tanssikoulu. Mitä sinä vastaisit?

Yksi poliitikkojen usein toistelema kysymys koskee Ruotsin musiikkibisneksen valtavaa volyymia Suomeen verrattuna. Yhtenä referenssivastauksena olen käyttänyt tätä Teoston muutaman vuoden takaista, mutta ei aivan vanhentunutta blogia.

Siinä musiikintekijöiksi kouluttavan Musikmakarnan rehtori Ulla Sjöström nostaa kolme pointtia Ruotsin menestystekijöiksi. Niistä kaksi koskee polun alkupäätä. Musiikkikoulutuksen lisäksi hän mainitsee Ruotsin lukuisat matalan kynnyksen esiintymisareenat. Jossainhan niitä siipiä on saatava koitella.

Suomalainen kulttuuri- ja taide-elämä on sekin ennennäkemättömän rikasta ja monimuotoista. Me alan puolestapuhujat muistamme aina kertoa, että luovat alat muodostavat ekosysteemin. Se tarkoittaa sitä, että jokaisen osatekijän kukoistus hyödyttää muita osatekijöitä. Meidän kannattaa olla koko ekosysteemin puolella.

On sitten kysymys kunnan kulttuurisesta nuorisotyöstä, taiteen perusopetuksesta, konserttivierailuista peruskouluihin, taidelaitoksista, alan kaikista eri ammattilaista, alan yksityisistä yrityksistä managereista elokuvateattereihin, valofirmoista ohjelmapalveluihin: kaikkia tarvitaan, ja jokainen on aloittanut jostain. Tapaan usein kulttuurituottajaopiskelijoita eri ammattikorkeakouluista ja olen aina vaikuttunut heidän monipuolisesta harrastajataustastaan ja kiinnostuksenkohteistaan. Näitä hommia tehdään isolla innolla, pienestä pitäen!

Näitä hommia tehdään isolla innolla, pienestä pitäen!

Kulttuurialan sisäisestä solidaarisuudesta kertoo, miten myös monet täysin kaupallisesti toimivat tahot ovat ottaneet asiakseen ajaa kulttuuribudjetti prosenttiin -tavoitetta. Analyysi on oikea: alan vakaa ja ennustettava perusrahoitus hyödyttää lopulta kaikkia. Kulttuuri- ja taidealan yhteiskunnallinen arvostus siivittää meitä kaikkia. Muistetaan siis kiittää ja kehua toisiamme ja piirtää esiin oma ammatillinen polkumme.

Minulla se tosiaan alkoi siellä Elwa Molinin tanssikoulussa. Kiitän myös lapsuuden kirjailijakaveriani Hannu Ahoa, joka oli ensimmäinen ammattimainen lukijani. Kiitän Kabanovin tanssikoulua, Aurinkobalettia ja voimisteluseura Lahjan tyttöjä. Kiitän Turun musiikkioppilaitosta ja Turun konservatoriota. Kiitän kuvisluokkaa Tammelan ala-asteella. Kiitän Radioteatteria, Turun kaupunginteatteria ja TV2:sta, joissa sain työskennellä lapsinäyttelijänä. Kiitän taikuria, joka vieraili päiväkodissani ja Nekalan seurakunnan kerhoa, jossa olin tätien lellikki ja sain aina olla Pieni tytön tylleröinen -laululeikissä se pieni tytön tylleröinen. Kiitän Tampereen kirjastoautoa ja Tammelan sivukirjastoa. Kiitän kaikkia, jotka ovat minua kehuneet ja kannustaneet itseni ilmaisemiseen. Kiitän vanhempiani, jotka uskoivat lapsen ansaitsevan jykevän annoksen taiteita.

Blogisarjassa Taideneuvoston jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista taidekentän ja taidepolitiikan asioista. Taideneuvostolla on keskeinen tehtävä opetus- ja kulttuuriministeriön taidepolitiikan asiantuntijana. Taideneuvosto on Taiken asiantuntijaelin, joka päättää valtion taidetoimikuntien toimialoista, nimistä ja määristä.