On ratkaisevaa, miten selontekoa hyödynnetään hallinnollisen polun jälkeen

Lappeenrannassa keskusteluun käytiin opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston johtajan Minna Karvosen alustuksen siivittämänä. Karvosen alustuksesta läsnäolijoiden mieliin jäi erityisesti kiteytys osallisuuden varhaisesta muodostumisesta: ”Kouluilla ja lähipalveluilla on ratkaiseva merkitys siinä, minkälainen suhde taiteeseen ja kulttuurin rakentuu – ja tämä kantaa myöhempään elämään.” 

Jo aiemmista aluekierroksen tapahtumista tuttuun tapaan keskustelu käynnistettiin paikallisista toimijoista muodostetun paneelin kanssa, kulttuuripoliittisen selonteon pääsihteerinä toimivan Liisa Suvikummun johdolla. Paneelissa olivat tällä kertaa mukana Lappeenrannan kaupunginvaltuuston varavaltuutettu Katja Marova, Erämuseosäätiön suunnittelija Mona Taipale, Lehmus Roastery Oy:n toimitusjohtaja Arttu Muukkonen, Etelä-Karjalan liiton aluekehityspäällikkö Heli Gynther ja kuvataiteen opiskelija Arri Mäkeläinen LAB-ammattikorkeakoulusta. Osallistujat keskustelivat kulttuurikeskustelun luonteesta, siitä kuka ylipäätään kulttuurikeskustelua käy ja kenen kanssa he itse keskustelevat kulttuurista tai kulttuuripolitiikasta. Keskustelun avoimuutta tai sulkeutuneisuutta on sivuttu kevään mittaan kulttuuripoliittisen selonteon yhteydessä muutoinkin. 

”Kovinkaan moni ei halua lähteä mukaan keskusteluun, jossa jo valmiiksi tuntee itsensä ulkopuoliseksi.”

Heli Gynther totesi, ettei kulttuuripolitiikasta ylipäätään puhuta, mutta kulttuurista sitäkin enemmän: ”Puhutaan siitä, mistä pidettiin ja mistä ei, minkä teatteriesityksen on nähnyt. Konkreettisista ja omakohtaisista asioista. Harvoin keskustelu syvenee poliittiselle tasolle.” Arri Mäkeläinen piti tärkeänä kynnyksen madaltamista: ”Kovinkaan moni ei halua lähteä mukaan keskusteluun, jossa jo valmiiksi tuntee itsensä ulkopuoliseksi.” Katja Marova puolestaan kertoi käyvänsä paljon kulttuurikeskustelua lapsensa kanssa, joka elää kahden kulttuurin välillä: ”Musiikin kieli on hänelle tärkeä siinä missä puhuttukin kieli.” Arttu Muukkonen oli kiinnostunut erityisesti haastamaan kulttuuripuheessa: ”Haluan kaivaa perusteluita, kuulla miksi jostakin pidettiin ja jostakin muusta taas ei. Tunne se on negatiivinenkin tunne.” 

Liisa Suvikumpu halusi kuulla panelisteilta, miten he perustelisivat kulttuurin rahoitusta. Katja Marova alleviivasi kulttuurin merkitystä huoltovarmuuden osana: ”Kulttuuri antaa toivoa erityisesti kriisiaikana, yhdistää meitä, luo turvaa. Monikulttuurisessa maassa kulttuurin keinoin pystytään yhdistämään ihmisiä eri lähtökohdista, integroimaan yhteisöön. Esimerkiksi tanssin keinoin – sillä on oma kielensä.” Heli Gynther katsoi selontekotyön hengen mukaisesti tulevaan ja toivoi, ettei 2040-luvulla tarvitsisi edes erikseen perustella sitä, miksi tarvitaan taidelaitoksia – vaan taiteen ja kulttuurin arvo yhteiskunnassa olisi tunnistettu.

Panelistit löysivät paljon hyvää nykytilanteesta. Mona Taipale totesi, että alueella on hyvä ilmapiiri viedä asioita eteenpäin ja käydä keskustelua. Arttu Muukkonen ei etsimälläkään löytänyt juuri korjattavaa: ”Onko tässä mitään vikaa? Meillä on kasvupolku, voi opiskella taidetta lapsesta ammattilaiseksi asti, meillä on teatteria, gallerioita ja konsertteja. Mikäs tässä on ollessa?” Myös Katja Marova koki ylpeyttä paikallisista toimijoista, mutta löysi kehitettävääkin: ”Meillä on iso venäjänkielisten ryhmä, joiden tapahtumat olisi hyvä ottaa mukaan kokonaisuuteen. Lappeenrantaan olisi tärkeätä saada myös isoja tapahtumia, niillä on merkitystä talouteen ja hyvinvointiin.” Mona Taipale oli samoilla linjoilla: ”Investointien suhteen ei saisi unohtaa itäistä Suomea, tällä alueella on iso rooli koko Suomen kysymyksissä.” 

”Kulttuuri on meille kaikille yhteinen asia, mutta se on jokaiselle henkilökohtainen asia. Kulttuuri tuo meille kaikille hyvää, elämän sisältöjä."

Kommenttipuheenvuorossaan Lappeenrannan kulttuurijohtaja Anu Talka kiteytti osuvasti: ”Kulttuuri on meille kaikille yhteinen asia, mutta se on jokaiselle henkilökohtainen asia. Kulttuuri tuo meille kaikille hyvää, elämän sisältöjä. Olen tavattoman ylpeä siitä sivistysloikasta, joka Suomessa on otettu 150 vuoden aikana. Se perustui laajaan osallisuuteen, kansakouluun, sivistystyöhön, aikuisten kurssitoimintaan, kirjastolaitokseen. Tätä kautta saavutettiin se, mikä nykyään tunnetaan osaamisena ja sivistyksenä.”

Leikkausten vaikutukset näkyvät jo nyt 

Yleisökeskustelussa käsiteltiin samoja teemoja kuin paneelissa, minkä lisäksi kuultiin vaikuttavia puheenvuoroja liittyen päivänpolttavaan kulttuuripoliittiseen tilanteeseen. Oltiin huolissaan kulttuuripoliittisen selonteon vaikuttavuudesta ja tunnistettiin ristiriitoja hallitusohjelman kulttuuri- ja osaamiskirjausten sekä leikkausten painottumisen välillä.

Taidetta opettava Essi Pitkänen kertoi, että leikkausten vaikutukset näkyvät jo nyt: ”Me taiteilijat emme voi tehdä ilmaiseksi kaikkea. Koulutuksesta leikkaaminen on pois lapsilta, ja samalla meiltä opettajilta. Mitä meidän tulisi tehdä, kun ansaintakeino viedään? Sanotaan, että menkää työhön samalla kun meiltä viedään se työ. Kun valmistuu taiteen ammattilaiseksi, jäämme yksin kentälle ja puhutaan, kuin olisimme syöpäläisiä, jotka vain vaativat sitä rahaa ja rahaa. Meidät on kuitenkin haluttu kouluttaa tälle alalle tekemään töitä.” Taiteilijan koulutus on yhteiskunnalle merkittävä investointi ja siitä investoinnista olisikin tarkoituksenmukaista pitää huolta. 

Lappeenrannan nuorisovaltuuston puheenjohtaja Minni Kupiainen tunnisti ongelmia kulttuurikeskustelussa: ”Taiteen tekijöitä ei hirveästi arvosteta. Mediassa korostetaan urheilijoiden saavutuksia, mutta taiteilijoiden ansioita ei puhuta samalla tavalla. Teatteri, konsertit ja muut on normalisoitu pois nuorilta, välittyy viesti, että se ei kuulu meille. Meitä kasvatetaan suorittajayhteiskuntaan, jossa teatteriin ei kannata mennä, se on ajan ja rahan hukkaa. Pyydän, että kasvattajat panostavat siihen, että luovuudesta ei tule katoava luonnonvara.”

Tilaisuuden jälkeen jäin pohtimaan yksilön ja yhteiskunnan rooleja kulttuurin edistämisessä. Toisaalta hyvin paljon voimme tehdä jokainen itse ja moni selontekotyön aikana esitetyistä ideoista ja muutostarpeista on toteutettavissa esimerkiksi kentän toimijoiden aloitteesta. Samalla yksilökeskeisessäkään ilmapiirissä ei voi kaikkea vastuuta sälyttää yksilöiden harteille. Yhtäältä valtiolla on ratkaiseva rooli edellytysten, mahdollisuuksien ja ilmapiirin luomisessa. Toisaalta valtio olemme me. Kulttuuripoliittinen selonteko käy läpi hallinnollisen prosessin, mutta lopulta taiteen ja kulttuurin toimijat ja kansalaiset päättävät, miten jatketaan eteenpäin. Liisa Suvikumpu totesikin tilaisuudessa, että muutos tapahtuu alueilla ja valtuustosaleissa: ”Yksi paperi ja yksi keskustelu eivät takaa vielä mitään, kyse on siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen.”

Yhtäältä valtiolla on ratkaiseva rooli edellytysten, mahdollisuuksien ja ilmapiirin luomisessa. Toisaalta valtio olemme me. Kulttuuripoliittinen selonteko käy läpi hallinnollisen prosessin, mutta lopulta taiteen ja kulttuurin toimijat ja kansalaiset päättävät, miten jatketaan eteenpäin.

Taike on toteuttanut kevään aikana kulttuuripoliittisen selonteon aluekierroksen yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Kierroksen aikana on vierailtu Kuhmossa, Inarissa, Jyväskylässä, Vaasassa ja nyt Lappeenrannassa. Aluekierroksen ja muun kevään aikana toteutetun osallistamisen tuloksia käsitellään Vantaalla kesäkuun alussa. Seuraa Taiken verkkosivuja, sillä viestimme Vantaan tilaisuuden yksityiskohdista lähiviikkoina!