Taiken blogi

Suomalainen elokuva on 2020-luvulla poikkeuksellisessa huudossa. Elokuvamme puhuttelevat ja niiden näkemisestä halutaan maksaa. Suomalainen elokuva on häkellyttävän monimuotoista – tällä hetkellä voi tehdä ihan millaista elokuvaa hyvänsä ja saada teoksensa nähtäville ihan mihin tahansa, kirjoittaa elokuvatuottaja Jussi Rantamäki taideneuvoston blogisarjassa.

Kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijapalvelujen blogisarjassa esitellään taiteilijoiden kehittämiä hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta edistäviä toimintamalleja. Ensimmäisenä on vuorossa Myrskyryhmän osallistavan tanssielokuvan malli (Mot), kirjoittavat Johanna Vuolasto ja Isto Turpeinen.

Yleisradion ohjelmapolitiikka ja -tarjonta ovat aina ajankohtaisia aiheita. Nyt erityisesti siksi, että seuraavan eduskunnan paalupaikkaa tavoittelevista puolueista sekä kokoomus että perussuomalaiset esittävät suuria leikkauksia Ylen valtiontukeen, kirjoittaa Hannu Saha taideneuvoston blogisarjassa.

Suuresti ihailemani valtiosihteeri Tuomo Puumala aloitti lasten harrastamisen Suomen mallia pohtineen työryhmän työn kysymällä, mikä on kunkin työryhmän jäsenen kasvattiseura. Esittäytymistavan alkulähde on tiettävästi edesmennyt urheiluvaikuttaja ja valtiomies Ilkka Kanerva. Arvostan urheilupuolen perinnettä kiittää lapsuutensa ja junnuvuosiensa seuroja, kirjoittaa Rosa Meriläinen taideneuvoston blogisarjassa.

Taidealan järjestöt kokoontuivat äskettäin keskustelemaan yhteisistä tavoitteistaan eduskuntavaalien alla. Useammassakin puheenvuorossa esiintyi sama sana: tilaisuudessa puhuttiin sekä musiikin että kirjallisuuden alan alkutuottajista, kirjoittaa Juha Itkonen taideneuvoston blogisarjassa.

TAIKE & CUPORE TALKS -keskustelutilaisuus oli kiertueella 30.11. Kulttuuritalo Valveella Oulussa. Tilaisuudessa Cuporen erikoistutkija Minna Ruusuvirta esitteli viime vuonna julkaistun Taiteen ja kulttuurin barometrin (teemana tulevaisuuden taiteentekijät) tuloksia myös Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taiteentekijöiden näkökulmasta.

Taide on luovaa työtä, joka on erityisen suoraan sidoksissa tekijään ja hänen henkilökohtaisiin voimavaroihinsa. Taiteilija kuitenkin tyypillisesti tekee työtään epävarmassa kontekstissa. Tämä on taiteilijan työhyvinvoinnin paradoksi, kirjoittaa Taiken erityisasiantuntija Saara Vesikansa.

Toimistorunoilija-projektissa kirjailija teki yrityksen tiloissa kaunokirjallista työtään. Runoilijoita kiinnostaa kokeilu itsessään ja erilaisten maailmojen törmäytys enemmän kuin yrityksille myytävän taidepalvelun kehittäminen. Lyhytkestoinenkin dialogi runokentän ja yritysmaailman välillä voi synnyttää uusia oivalluksia, kirjoittaa kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Elina Isoaro.

Samoihin aikoihin kun aloitin läänintaiteilijana Taikessa, Kellomuseolla oli virinnyt ajatus laajentaa toimintaansa myös koruihin. Pienellä korualallamme, jolla on maailmanlaajuistikin ajateltuna huima historia, omaa teollisuutta ja valtavan hienoja taiteilijoita, ei kuitenkaan ollut omaa museota. Ajatus korumuseosta on ollut monelle kauan kaivattu haave ja tarpeellinen palanen alan kehittymisen kannalta.

Uuden Taiteen ja kulttuurin barometrin mukaan taiteilijoita ei arvosteta etenkään pienemmissä kunnissa. Taiteilijat tuntevat olevansa omissa asuinkunnissaan näkymättömiä samaan aikaan, kun päätöksentekijät ja viranhaltijat palkkaavat taiteilijoita tai hankkivat teoksia ja esityksiä oman kunnan ulkopuolelta. Tällaisissa tilanteissa taiteilijoille jää usein tunne, että paikallisia taiteentekijöitä ei tunnisteta, ei arvosteta eikä luottamusta taiteilijoiden osaamiseen ole. Kuntien kulttuurivastaaville ja kuntapäättäjille tarvitaan enemmän kykyä nähdä lähelle. Kampanja oman kylän, kaupungin tai kaupunginosan taiteilijoiden tunnetuksi tekemistä varten olisi tarpeen.

Taide ja tiede pyrkivät yhdessä vastaamaan kulttuurin ja ympäristön kestämättömästi kehittyvän suhteen asettamaan haasteeseen Sensus Communis -hankkeessa. Taiteen ja tieteen yhteistyöllä etsitään toimintatapoja kestävän kehityksen tukemiseksi.

Kuntien kulttuurivastaavat arvostavat Taiken asiantuntijuutta sekä kaupungeissa että maaseudulla. Taiteilijat puolestaan kokevat vahvaa epäluottamusta kuntapäättäjien ja kunnan viranhaltijoiden osaamiseen taidetta ja kulttuuria koskevissa asioissa. Tulokset käyvät ilmi vuoden 2020 Taiteen ja kulttuurin barometristä, jossa selvitettiin taiteen tekemistä kunnissa.