Rainer Paananen kehitti apurahan avulla uuden soittimen
Rainer Paananen sanoo, että hän saa innoitusta taiteen tekemiseen luonnon äärellä vietetystä ajasta. Läheinen suhde luontoon on ollut hänen elämässään läsnä jo kauan.
– Lapsuudessani metsä oli aina lähellä. Saan luonnosta paljon voimaa, ja taiteellisen työn kautta luontosuhteeni on vain vahvistunut.
Turun taideakatemiassa valokuvausta opiskellut Paananen alkoi löytää omaa tyyliään taiteilijana jo opiskeluaikana. Ennen opintoja hän keskittyi dokumentaariseen valokuvaukseen, mutta kiinnostui opintojen myötä kokeilevasta valokuvauksesta.
– Koulu teki minusta taiteilijan. Silloin aloin miettiä, missä valokuvan rajat menevät. Aloin kiinnostua abstraktista valokuvauksesta ja siitä, voiko valokuva olla abstrakti, koska se on aina niin sidoksissa esittävyyteensä.
Nämä pohdinnat näkyvät konkreettisesti Paanasen tekemässä taiteessa.
– Taiteellisessa työssäni olen pakoillut sitä, että valokuvan pitäisi olla otos tietystä hetkestä ja esittää jotain. Se on paradoksaalista, koska kompositioni leikittelevät valokuvan dokumentaarisuudella ja sillä, että analogiseen materiaaliin piirtyy jälki. Minun tapauksessani se tarkoittaa soittimella tehtyä linjaa.
Kuvataidetta musiikki-instrumentilla
Taike myönsi Paanaselle vuonna 2021 valokuvataiteen kohdeapurahan teos- ja näyttelykustannuksia varten. Apurahan avulla Paananen toteutti Turun Taidehallissa vuonna 2021 olleen Sound of Alchemy -näyttelyn.
Näyttelyssä oli esillä Paanasen edellisen neljän vuoden aikana tekemiä teoksia.
– Minulla on korkeat laatustandardit omien töideni suhteen. Näyttelyä ei olisi voinut toteuttaa samalla tavalla, jos en olisi saanut kohdeapurahaa. Sen avulla pystyin esimerkiksi rakentamaan uuden instrumentin.
Suuren osan näyttelyn teoksista Paananen teki käyttämällä kokeellista instrumenttia, jonka kieleen sivellyt pigmentit roiskuivat valokuvapaperien pintoihin muun muassa suoriksi viivoiksi, ympyröiksi ja suorakulmioiksi.
Näyttelyä ei olisi voinut toteuttaa samalla tavalla, jos en olisi saanut kohdeapurahaa.
Sound of Alchemy -näyttelyn päättäjäisissä hän esitti performanssin, jossa musiikki ja kuvataide yhdistyivät. Performanssissa Paananen käytti muotoilija-soitinrakentaja Hemmo Honkosen kanssa suunnittelemaansa ja rakentamaansa kielisoitinta, jolla voi tuottaa samaan aikaan säveliä ja kuvataidetta.
– Vuosia sitten tein luonnoksia valokuvateoksistani ritsilanka-nimisellä työkalulla. Ritsilangan ääni herätti ajatuksen, voisiko se olla soitin. Rakensin siitä ensimmäisen prototyypin vanerilevyn päälle yhdistelemällä sähkökitaran osia. Halusin rakentaa kokeellisen soittimen, jota voi käyttää työkaluna ja joka voi olla esillä näyttelytilassa.
Performanssin aikana Paananen teki teoksen kromogeenisesta värivedoksesta, jonka pintaan oli poltettu uria. Samalla, kun soitin piirsi viivaa valokuvapaperille, Paananen soitti sillä meditatiivista musiikkia.
– Se teos oli koko näyttelyn ajan soittimen rungon päällä. Sitten performanssin aikana tein sen loppuun asti. Oli selvää, että minun täytyy oikeasti soittaa sillä soittimella, jotta ihmiset saavat tekemisestäni tolkkua. Haastoin itseni, ja silloin huomasin konkreettisesti, mitä taiteen tekeminen antaa. Tuntui hyvältä, kun ihmiset tykkäsivät siitä.
Vuodenajan vaihtuminen sai aikaan muutoksen
Paananen haki apurahakaudella inspiraatiota taiteen tekemiseen luonnosta, sillä hän vietti kuukauden Mustarinda-residenssissä. Kainuun toiseksi korkeimman vaaran laella sijaitsevaa residenssiä ympäröivät pääosin luonnontilassa olevat aarniometsät.
Residenssissä Paananen näki luonnon heräävän eloon, kun talvi alkoi vaihtua kevääksi. Luonnossa tapahtuneen muutoksen näkeminen ruokki hänen luovuuttaan.
– Samalla rakensin itseäni uudelleen taiteilijana. Syntyi teoksia, joissa käytin uutta muotokieltä, kuten ympyrää. Ympyrä kuvastaa luonnon kiertokulkua ja syklisyyttä.
Haluan tehdä sähköllä toimivia veistoksia ja teoksia, joissa hyödynnetään robotiikkaa.
Paananen toteaa, että hänen mieleensä pulppuaa jatkuvasti uusia ideoita. Hän kertoo, että haluaa tulevaisuudessa toteuttaa teoksen, jossa kokonainen galleria muuntuu soittimeksi.
Paanasella on tavoitteena myös hyödyntää teoksissaan enemmän teknologiaa.
– Haluan tehdä sähköllä toimivia veistoksia ja teoksia, joissa hyödynnetään robotiikkaa. Yksinkertaisia asioita, kuten että pihdit nostavat kieltä ja pätkivät valokuvapaperia.
Rahoituksen saajat kertovat on artikkelisarja, jossa ääneen pääsevät Taikelta rahoitusta saaneet taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt. Haastatteluissa rahoitusta saaneet kertovat muun muassa taiteestaan ja rahoituksen avulla toteuttamistaan projekteista.
