Artikkeli

Tiinaliisa Multamäki haluaa tuottaa taiteellaan hyvinvointia

Lausuntataiteilija Tiinaliisa Multamäki tekee Lapissa marginaalista taidetta ja matkustaa työn takia säännöllisesti satoja kilometrejä. Työskentelyapurahan avulla hän on tehnyt ADHD:ta käsittelevää teosta.
Henkilö istuu pöydässä tietokoneen ääressä. Taustalla hirsiseinä ja ikkuna.
Kuva: R. Multamäki

Runo- ja monologiesityksiä tekevä Tiinaliisa Multamäki kertoo, että haluaa taiteellaan tuottaa hyvinvointia ihmisille. Taiteen tekeminen on hänelle elinehto.

– Kun joskus lopetin taiteen tekemisen ja kuluttamisen, se konkreettisesti sairastutti minut. Olen oivaltanut, että tämä on minulle välttämätöntä ja hyvinvointini edellyttää tätä.

Multamäki on käsitellyt teoksissaan esimerkiksi äitien masennusta ja stressinhallintaa, joista molemmista hänellä on omakohtaista kokemusta. Aiheita löytyy myös muualta kuin omasta elämästä.

– Tein esityksen kasvatustieteen väitöskirjasta, joka käsitteli nuorten vankien peruskoulumuistoja. Sitä varten kävin läpi, mitä tutkija oli saanut aikaiseksi ja dramatisoin sen.

Kun joskus lopetin taiteen tekemisen ja kuluttamisen, se konkreettisesti sairastutti minut.

Hyvinvoinnin lisäksi Multamäki haluaa teoksillaan välittää tietoa.

– On helpompaa vastaanottaa viesti esityksen kautta kuin että kuuntelisi luennoitsijaa, joka sanoo, miten kannattaa tehdä. Esitystä katsoessa samastuu enemmän, kun näkee, että joku esimerkiksi stressaantuneena huutaa lattialla ja käyttäytyy järjettömästi.

Tiedonhakua ja käsikirjoituksen työstämistä

Taike myönsi Multamäelle vuonna 2022 neljäksi kuukaudeksi näyttämötaiteen työskentelyapurahan. Apurahan avulla Multamäki työsti käsikirjoitusta ja keräsi aineistoa aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD:ta käsittelevää teatteriesitystä varten.

– Kun sain apurahan, hain kirjastosta pinon kirjoja, ja etsin niiden kautta materiaalia ja tietopohjaa. Lisäksi järjestin Sodankylässä tapaamisen, jonka kautta sain kontakteja muihin ADHD-diagnoosin saaneisiin naisiin.

– Olen myös lukenut runsaasti uutisaineistoa ja keskusteluryhmiä. Niiden kautta huomaan, mitkä ovat yhteiset nimittäjät, jotka on saatava esitykseen mukaan. Apuraha antoi vapauden keskittyä tiedonhakuun, joka vie aikaa.

Haasteena on tuoda hälinä ja kaaos ymmärrettävästi lavalle. 

Multamäen kiinnostus aiheeseen heräsi, kun hän sai muutama vuosi sitten ADHD-diagnoosin. Hänen tavoitteena on tuoda ADHD-oireisen henkilön päänsisäinen maailma lavalle.

– Päänsisäinen meteli on asia, joka ADHD:ssa aiheuttaa uupumusta. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka paljon sellaisen henkilön päässä on asioita. Sen takia ihminen väsyy.

Alun perin Multamäki aikoi toteuttaa esityksen monologina, mutta näillä näkymin siitä tulee muutaman henkilön teatteriesitys. Käsikirjoitus on tarkoitus saada valmiiksi myöhemmin tänä vuonna.

– ADHD-diagnoosin saaneen henkilön päässä on niin monta ääntä, että yksi puhuja ei riitä. Haasteena on tuoda hälinä ja kaaos ymmärrettävästi lavalle. Samoin se on haaste, että esityksestä ei synny mielikuva esimerkiksi skitsofreniasta tai vastaavasta.

Henkilö istuu pöydän ääressä edessään tietokone. Taustalla on hirsiseinä.
Kuva: R. Multamäki

Yksinäistä puurtamista

Multamäki asuu Sodankylässä, josta on matkaa Lapin maakuntakeskukseen Rovaniemelle yli 100 kilometriä. Ajettavaa saattaa työn takia kertyä päivässä satoja kilometrejä.

Hän kokee, että asuminen kaukana taiteilijakeskittymistä on vaikuttanut taiteeseen myönteisesti.

– Sisältö on omanlaistaan. En muista, milloin olen päässyt viimeksi katsomaan jonkun toisen lausunta- tai runoesityksen. Kun siihen ei ole mahdollisuutta, tekee vain omaa juttuaan ja luottaa, että se on hyvä.

Tärkein palkkio minulle on yleisön reaktio esityksen jälkeen. 

Harvaan asutulla seudulla asumisessa on myös nurjat puolensa.

– Työhön ei ole vertaistukea ja myös kulttuurin kokijoita on vähemmän. Jos haluan esiintymään muualle, siitä tulee vähintään sata kilometriä ajettavaa. Eteläisessä Suomessa vastaavalla alueella on paljon enemmän potentiaalisia asiakkaita.

Hankaluuksia aiheuttaa myös se, että Multamäen taide on suunnattu pienelle kohdeyleisölle.

– Pöljempää ja marginaalisempaa työtä ei voi olla kuin lausuntaesitykset Lapissa. Hurjasti saa tehdä hommia, jotta niistä saa jotain tuloja. Toisaalta tiedän, että teen sellaista, johon kaikki eivät pysty. Tärkein palkkio minulle on yleisön reaktio esityksen jälkeen. Taide luo tunteita ja sitä myötä hyvinvointia – niin tekijälle kuin kokijalle.

Rahoituksen saajat kertovat on artikkelisarja, jossa ääneen pääsevät Taikelta rahoitusta saaneet taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt. Haastatteluissa rahoitusta saaneet kertovat taiteestaan ja rahoituksen avulla toteuttamistaan projekteista.
 

Lue lisää rahoituksen saajien haastatteluita