Taiteilija-apurahan saaminen muutti Joel Slotten tapaa tehdä taidetta

Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus Kokkolassa kasvaneelle Joel Slottelle taide on ollut aina osa elämää, sillä hän kiersi jo lapsena ahkerasti vanhempiensa kanssa taidenäyttelyissä ja käytti suuren osan ajasta piirtämiseen. Maailman jäsentäminen visuaalisesti oli arjessa läsnä etenkin lehtikuvaajaisän kautta, joka puhui kotona paljon valokuvaamisesta.

Taiteen tekeminen ammatiksi ei kuitenkaan ollut nuorena Slottelle ensisijainen vaihtoehto. Teollisuudesta tunnetussa Kokkolassa nuorten keskuudessa henkenä oli jo varhain, että kaikkien on hankittava perinteinen päivätyö.

– Toimeentulo oli kaikilla mielessä, sillä olimme lama-ajan lapsia. Kuvataiteilijuudesta puhuttiin, että sillä on vaikea tulla toimeen. Onhan se totta, että se ei ole helpoin ammatti taloudellisesti.

Ajattelin katsoa tämän kortin, vaikka turvaverkkojen puuttuminen jännitti.

Ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti ammattitaiteilijuutta Slotte otti parikymppisenä, kun hän haki Kokkolassa toimineeseen Pohjoismaiseen taidekouluun. Koulussa opiskelleiden kansainvälisten opiskelijoiden päämäärätietoisuus innoitti hakemaan Kuvataideakatemiaan, jossa hän opiskeli maalausosastolla.

– Sielläkin tuli viime hetken epäröintiä, että pitäisikö hakea muualle. Kuitenkin valmistuin, ja ajattelin katsoa tämän kortin, vaikka turvaverkkojen puuttuminen jännitti. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin saada työttömyysjaksojen välissä apurahoja.

Taiteilija-apuraha on tuonut rohkeutta

Taike myönsi Slottelle vuonna 2020 kolmivuotisen taiteilija-apurahan. Tieto sen saamisesta tuli sopivalla hetkellä, sillä hänellä oli muutamaa kuukautta aiemmin päättynyt edellinen apurahakausi.

Urallaan korkeintaan vuoden apurahoihin tottuneelle Slottelle kolmen vuoden taiteilija-apurahan saamisella on ollut suuri merkitys.

– En tee enää ainoastaan maalauksia ja stressaa niiden onnistumista. Nyt on useampi kanava auki, ja tekeminen tuntuu huomattavasti rennommalta.

Mieleni kiinnittyy aika herkästi uusiin kokeiluihin, joita haluan tehdä. Jossain vaiheessa minun on pakko toteuttaa niitä ja testata, että toimivatko ne.

Slotte tunnetaan aistivoimaisista öljymaalauksista, jotka pulppuavat tarkkanäköisiä yksityiskohtia. Teoksissa esiintyvien ihmishahmojen mallina toimivat usein hänen ystävänsä, joista hän ottaa maalauksen luonnosvaiheessa valokuvia.

Taiteilija-apurahakaudella hän on maalaamisen, keramiikan tekemisen ja piirtämisen ohella alkanut kokeilla serigrafian ja lasitaideteosten tekemistä.

– Ennen ei ole ollut aikaa eikä tilaa. Huomaan välillä ajattelevani, että ihmiset odottavat tietynlaista tekemistä, eikä ole ollut rohkeutta lähteä haastamaan sitä. Mieleni kiinnittyy aika herkästi uusiin kokeiluihin, joita haluan tehdä. Jossain vaiheessa minun on pakko toteuttaa niitä ja testata, toimivatko ne.

Olen alkanut kiinnittää maalauksissa enemmän huomiota paikallisvärien toimivuuteen ja erilaisiin valotilanteisiin.

Ennen taiteilija-apurahakauden alkamista Slotte ajatteli, että pääsee vihdoin työstämään suurempaa teoskokonaisuutta, sillä seuraavan kolmen vuoden ajaksi ei ollut näyttelyitä sovittuna. Kalenteri kuitenkin täyttyi nopeasti: hänet valittiin vuoden 2021 nuoreksi taiteilijaksi ja mukaan Kiasman ARS22-suurnäyttelyyn. Lisäksi hän osallistui viime vuonna ryhmänäyttelyyn Helsingin Galerie Anhavassa.

Aikaa on kuitenkin ollut myös uusien teosten tekemiselle. Slotten mukaan taiteilija-apuraha on vähentänyt maalaamiseen liittyviä paineita, sillä esimerkiksi deadlinet ovat jääneet pois. Paineettomuus on mahdollistanut kehittymisen.

– Olen alkanut kiinnittää maalauksissa enemmän huomiota paikallisvärien toimivuuteen ja erilaisiin valotilanteisiin. Katsojille maalaukset saattavat näyttää samalta kuin aikaisemmin, mutta ainakin olen siirtänyt huomiota itselleni uusiin asioihin.

Turvattu toimeentulo lisää luovuutta

Taiken julkaiseman Taiteilijan asema 2010 -raportin mukaan Suomessa kuvataiteilijat saavat suurimman osan tuloista muusta kuin taiteellisesta työskentelystä. Vain noin viidennes kuvataiteilijoiden tuloista koostuu suoraan taiteellisesta työstä, kuten taiteen myyntituloista tai taiteellisesta työstä kertyvistä palkkioista.

Ratkaisuksi kuvataiteilijoiden toimeentulohankaluuksiin Slotte ehdottaa perustuloa. Perustulolla tarkoitetaan sosiaaliturvan mallia, jossa jokaiselle kansalaiselle maksetaan vastikkeetta rahaa toimeentuloa varten.

– Se parantaisi suoraan kaikkien mahdollisuuksia, ei pelkästään taiteilijoiden. Turvattu toimeentulo antaa enemmän tilaa luovuudelle. Kun olen ollut työttömänä, niin suurin osa ajasta on mennyt rahasta murehtimiseen.

Taiteilijan ammattia Slotte kuvailee kontrastiseksi. Hän on esimerkiksi ollut luksusjuhlissa vastaanottamassa apurahaa samalla, kun hänen tilillään on ollut vain muutamia kymmeniä euroja.

– Olen siellä juhlissa fiilistellyt, että kohta tulee apuraha. Mutta se tulee vasta kuukauden päästä. Sitten olen mennyt puku päällä suoraan sieltä juhlista osa-aikaiseen työhöni kirjastoon jynssäämään vessoja.

Rahoituksen saajat kertovat on artikkelisarja, jossa ääneen pääsevät Taikelta rahoitusta saaneet taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt. Haastatteluissa rahoitusta saaneet kertovat muun muassa taiteestaan ja rahoituksen avulla toteuttamistaan projekteista.